Tavajärvi osaksi Paanajärven kansallispuistoa osana ”Kuusamo – Gateway to Russian Karelia Wilderness” -hanketta

Fennoscandinavian Green Belt Karjalan työryhmä on aktivoitunut hienosti Kuhmon kaupunginjohtajan Tytti Määtän johdolla. Samaan aikaan Kuusamossa käsitellään kaupunkistrategiaa ja Pohjois-Pohjanmaan liitossa lähialueyhteistyötä osana EU:n rakennerahastoja. Fennoscandinavian Green Belt työryhmässä ja maakuntaliitossa on myös Kuusamon kaupungin edustajat.
__
Koillismaan Vihreiden hallitus esittää, että Suomi edistäisi osana Fennoscandinavian Green Belt prosessia ja lähialueyhteistyötä sitä, että Paanajärven Nuorusen tunturijärvi, Tavajärvi, liitettäisiin osaksi Venäjän Karjalan Louhen piirin Paanajärven kansallispuistoa.
__
Tavajärven tunturijärvi hienon Nuorusen tunturinjuuressa on hieno maisema- ja erämaa kokonaisuus ja ansaitsee tulla liitetyksi osaksi Paanajärven kansallispuistoa. Alue on myös monelle kuusamolaiselle suvulle rakas paikka. Paana- ja Pääjärven lisäksi Kivakkatunturi- ja Nuorunen ovat vetovoimaisia retkikohteita suomalaisille ja venäläisille matkailijoille, Tavajärvi kuuluu luontevasti osaksi tätä kokonaisuutta. Tavajärvi ja Nuorusen tunturi näkyy hienosti Kuusamon puoleiselta Kuntivaaran laelta. Katso liitteen luontokuvaaja Heikki Ketolan kuva.
__
Suomen puolella tulisi selvittää Kuusingin olemassa olevan luonnonsuojelualueen liittäminen osaksi Oulangan kansallispuistoa sekä suositun karhunkierros polun jatkuminen Kitkajoen Päähkänältä Kuusingin Karhunpolulle Saunavaaralle ja sieltä edelleen Kuusingin Leirintäalueelle ja Vuotunkiin.
__
Karhunkierrospolun laajentamista Kuusingille ja rajat ylittävää erämaamatkailun yhteistyötä esitti jo Kuusamon ja Venäjän Louhen piirin juhlayhteistyöseminaarissa maakuntahallinnon puheenjohtaja Matias Ojalehto (kesk.).  Kuusamon ja Louhen piirin yhteistyön juhlaseminaarissa katsottiin, että Louhen piirin erämaaluonto tulee olemaan merkittävä matkailun vetovoima tekijä Kuusamo – Louhi alueella ja siten omalta osaltaan edistämään Suoperän raja-aseman toimintaa sekä Louhen piirin tiestön parantamista Venäjän Karjalan prioriteettilistalla.
__
Näitä hankkeita voisi Suomen ympäristöministeriö ja maakuntahallitus rahoittaa mm. osana EU-Venäjä yhteistyörahoituksia mm. Karelia CBC hankkeina. Alueelle tulee aloittaakin oma ”Kuusamo the Gateway to Russian Karelia Wilderness” -hanke.
__
Koillismaan Vihreät hallitus
Mika Flöjt
puheenjohtaja
Pekka Virtanen
varapuheenjohtaja
Jouko Niikkonen
sihteeri
Heikki Ketola
rahastonhoitaja
Jaana Voutilainen
Sisko Mikkonen
Tero Ronkainen
Ossi Tyni
Posted in Yleinen | Leave a comment

Esitimme luonnonmukaisia ohitusuomia, ei kalliita teknisiä kalateitä

Kalanviljelijä Pertti Parviainen Taivalkoskelta kirjelmöi (KS 20.5) Iijokeen laitettavien pyyntikokoisten kalaistutuksien puolesta vaelluskalojen palauttamisen sijaan. Antaen ymmärtää, etteivät vaelluskalat eivät nousisi ja kalatiet ovat kalliita. On totta, että tekniset kalatiet, betonihäkkyrät, ovat kalliita, ja niissä hinnoissa lienee ”vedätyksen makua”. Niitä betonihäkkyröitä emme suosi mekään, vaan esitimme kirjoituksessamme AVI:lle toimivampia ja halvempia luonnonmukaisia ohitusuomia. Haluamme Iijoen uusiin kalatalousvelvoitteisiin luonnonmukaisia ohitusuomia, jotka toimivat kaikille kaloille niin ylös ja alaspäin kulkemiseen. Luonnonmukaisiin ohitusuomiin ja vanhoihin joen uomiin ympärivuoden myös ns. ympäristövirtaamia laajempien kutu- ja poikastuotantoalueiden varmistamiseksi.

Lohen osalta Iijokeen voidaan palauttaa vielä alkuperäinen Iijoen lohikanta LUKE:n Taivalkosken Ohtaojan kalanviljelylaitoksilta mäti- ja pienpoikasten tuki-istutuksien kautta. Iijoki on merkitty suuren potentiaalinsa vuoksi Suomen vaelluskalojen kärkihankevesistöksi, mutta mehän emme esittäneet kirjoituksessamme luonnonmukaisiin ohitusuomiin käytettävän veroeuroja, vaan totesimme heti kirjoituksen alussa, että tulee toteuttaa ns. ”haitan aiheuttaja maksaa” -periaatetta, eli vesivoimayhtiöt haitan aiheuttajina kalakantojen kulun estämiselle ja vaelluskalakantojen heikentymiselle maksavat vaelluskalojen palauttamisen.

Ja yleisesti mitä tulee kalanviljelyyn niin sillä on hyviä mahdollisuuksia sisävesissä, kunhan järjestetään mahdollisimman vähän vesistökuormitusta ja kehitetään ns. suljetun vesikierron järjestelmiä, sekä ennen kaikkea käytetään kasvipohjaisia rehuja ruokana kasvatuskaloille. Eviran tutkimuksen mukaan kaikista puhtainta ruokakalaa (raskasmetalleista ym. muut) on sisävesien kasvatuskala, jos se on kasvatettu vain kasvispohjaisella rehulla – ei siis Itämeren myrkkyjä itseensä keränneellä kalarehulla. Siis se on siten jopa puhtaampaa kuin järvikala ja norjan tuontikala. Valitettavasti vain pieni osa kalanviljelijöistä käyttää kasvipohjaisia rehuja.  Toivottavasti sisävesien kalanviljelijät pyrkivät minimoimaan vesistöpäästönsä, siirtyvät mahdollisimman paljon suljettuun kiertoon, kaappaavat ravinteita vaikka pajukkosuodatuskentillä ennen vesien laskemista vesistöön jne, edistävät Kajaanin kalaseminaarissa esiteltyjä uusia innovaatioita ja siirtyvät kasvispohjaiseen rehuun. Brändivaltti ruokapuhtauden osalta. Silloin kalanviljelijöillä entistäkin suurempi vetovoima ja markkinarakoa, muutenkin kotimaista suosivassa ruokatuotannossa. Tähän muutokseen tulisi antaa tukea sisävesien kalanviljelijöille EU:n aluekehitys-, maaseutu ja/tai kalatalousvaroista.

Kala-alaa olemme puolustaneet viimeksi Kuusamon valtuuston kokouksessa korostaen, että maailman merien ekosysteemien romahtaessa ja saastuessa globaalimuutoksien ja ylikalastuksen takia – kotimainen järvikalastus ja kala-ala nousee arvoon arvaamattomaan ruokaturvallisuuden takaajana ja ruoantuottajana. Meidän tuleekin kaikin keinoin säilyttää omat puhtaat vesistömme ja kalastaa niitä kestävästi sekä lisätä kalakantojen monimuotoisuuden kestävyyttä muun muassa parantamalla kaikkien vaelluskalojen elinolosuhteita.

Ja mitä yrittäjyyteen tulee, Vihreissä on valtakunnallinen Vihreät yrittäjät -liike jos sellainen kiinnostaa, sekä Koillismaan, Oulun ja Lapin vaalipiiriin jäsenistössä useita monen alan eri yrittäjiä. Omalta kohdalta voin kertoa, että olen itsekin ollut vuosia osa-aikainen freelancer eli ns. microyrittäjä. Lisäksi sihteeri Jouko Niikkonen on yli 20-vuotta ollut Tele-alalla yrittäjänä Kuusamossa. Hallituksessamme ja jäsenistössämme on myös ruokatuotannon alan yrittäjiä ja eri alojen pienyrittäjiä.

Lyhyesti: Emme mekään halua betonisia teknisiä kalateitä vaan halvempia ja toimivampia luonnonmukaisia ohitusuomia, sellaisia joita Iijoen vesistössä on jo Kostojoella. Pyytikokoisten kohteitakin kalanviljelijöille voi olla mm. Kylmäluoman alueella tai esimerkiksi Rukan matkailukeskuksen ja keskustaajamien läheisyydessä suljetuissa vesistöissä. Ymmärtääksemme Metsähallitus on tämmöisiä kohteita suunnitellut. Iijoen vesistössä on valtava vaelluskalapotentiaali – ja se, Iijoen vaelluskalojen palauttaminen; pitää ottaa pikaisena aluepoliittisena investointina jokialueen kuntien, maa- ja vesialueiden omistajien, kalastusmatkailun sekä vesiluonnon monimuotoisuuden eduksi.

Iijoen kalatalousvelvoitteiden positiivisen muutoksen kautta vaelluskalojen ja jokivartisten hyväksi.

Koillismaan Vihreiden hallituksen puolesta,

Mika Flöjt

puheenjohtaja

Jouko Niikkonen

sihteeri

Posted in Yleinen | Leave a comment

Avoin lausunto TEM:in kaivoslain uudistamiskyselyyn

Lausuntopohja Työ- ja elinkeinomisteriön kaivoslaki kyselyyn, jokainen voi kirjoittaa omaehtoisesti netissä alla olevasta linkistä (alla teksti valmiiksi)

https://www.otakantaa.fi/…/h…/451/osallistuminen/834/kysely/

1. Miten parantaisitte kaivosalueen kaivoslain alaisten hankkeiden vaikutuspiirissä olevien maa- ja vesialueiden omistajien, yhteisöjen ja muiden elinkeinojen asemaa?

Viittaamme kyselyn saatetekstiin, jonka mukaan kaivoslain uudistuksen lähtökohtana on ympäristönsuojelun tason parantaminen, kaivosten toimintaedellytysten varmistaminen sekä paikallisen hyväksyttävyyden ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen.

Viittaamme myös perustuslain ja julkisuuslain säännöksiin ja tavoitteisiin viranomaistoiminnan avoimuudesta, ja katsomme että tämän kysymyksen ensimmäiseksi asetettu kysymys kaivoalueen maanomistajien asemasta ilman kysymykseen liitettyjä perusteluja ja kontekstia on huono lähtökohta tarkastella kaivoslain uudistamistavoitetta.

Viittaamme kaivoslain 1 §:n 1 momentin ja 2 momentin säädöksiin, ja katsomme, että niistä määrittelyistä irralliseksi kysymykseksi otettu kaivosalueen maanomistajien aseman parantaminen, vaikka se onkin oikeutettu kysymys, ei ole oikea lähtökohta kaivoslain uudistamisen selvittämiseksi.

Kaivoslain soveltamiskäytänteissä ei tällä hetkellä vallitse kaivoslain 1 §:n tavoitteessa kuvattua tasapainotilaa kaivosalan ja kaivosalasta kärsivän muun maankäytön välillä, jonka vuoksi tämä perusasetelman virhe on korjattava kaivoslain uudistuksessa, ja siinä yhteydessä myös kaikkien kaivoslain alaisten hankkeiden vaikutuspiirissä olevien asianosaisten perustuslaillisten oikeuksien turvaaminen.

Kaivoslain alaisten hankkeiden eräs oleellinen epäkohta on, että kaivosyhtiö hakee lupia pieniin palasiin määritellyille hankealueille, ja jättää hakemuksessaan kuvaamatta samaan hankekokonaisuuteen kuuluvat lupansa tai lupahakemuksensa. Eikä kaivoslupaviranomainen hankkeiden kuulutusasiakirjoissaan ole hakijan hankekokonaisuutta esille tuonut. Täten kyse ei ole vain kulloisenkin hankealueen maanomistajien asemasta vaan koko toiminnallisen hankealueen kaikista maanomistajista, nautintaoikeuksien haltijoista ja haitankärsijöistä, joiden asema tulee lainsäädäntöä tarkistettaessa turvata.

Kaivosalue on liian kapea määrittely tämän ensimmäisen kysymyksen lähtökohdaksi.
Kaivostoiminnan (varaus, malminetsintä, kaivostoiminta, sulkeminen ja jälkihoitotyöt) eri vaiheiden ajallista kestoa erityisesti pitkittyneiden malminetsintäjatkolupien osalta tulee tarkastella haitankärsijöiden näkökulmasta. Pitkittyneet lupa- ja muutoksenhakuprosessit vaikeuttavat esimerkiksi paikallisen maankäytön kehittämistä ja suunnittelua, haittaavat maanomistajien investointisuunnitelmia, sekä alueen luontoon perustuvien elinkeinojen kehittämistä sekä luontomatkailuyrittäjien toimintaa alueella pitkän aikaa kaivosyhtiön varaus- ja malminetsintähakemusten alkuvaiheista lähtien.

Nykylain mukaan malminetsintää voidaan tehdä malminetsintäluvan tai maanomistajan luvan perusteella. Maanomistajan lupa (kaivoslaki 7 §) useimmiten kattaa vain pienen osan koko kaivosyhtiön haluamasta tulevasta kaivosalueesta. Toki Lapissa Metsähallituksen hallinnassa on laajat alueen, mutta samaan aikaan noiden ns. Lapin maiden todellisista omistusoikeuksista on kiistaa.

On erikseen todettava, että kaivosalan valvojaviranomainen ei ole puuttunut kaivosyhtiöiden väitteisiin ja toimintaan siitä, että malminetsintää saisi harjoittaa maanomistajien luvalla. Viittaamme kaivoslain 9 §:n 2 momentin 1 kohtaan, jonka mukaan malminetsintää, joista voi aiheutua haittaa (ja kairaukset on määritelty menetelmäksi josta voi aiheutua haittaa). Mutta valvontaviranomainen ei ole puuttunut tämän kaivoslain 9 §:n 2 momentin vastaiseen kaivosyhtiöiden kairauksiin ”maanomistajien luvalla”.

Valvontaviranomaisen puuttumattomuus kaivoslain vastaisiin toimiin asettaa koko kaivosalan yhteiskunnallisen legitimiteetin kyseenalaiseksi. Katsomme ettei kaivoslain soveltamiskäytäntöjen tulkintavastuuta ja toimintojen haitattomuuden arviointivastuuta voi jättää yksittäisen maanomistajan vastuulle ja neuvottelukysymykseksi kaivosyhtiön ja maanomistajan välille, vaan kaivoslakia on uudistettava siten, ettei epäselvyyttä jää siitä, että kairauksin ja tutkimuskaivantoihin perustuva malminetsintä vaatii aina lupaviranomaisen antaman malminetsintäluvan.

Laajemmin tämä koskee Metsähallituksen hallinnoimia maa-alueita, joiden suhteen on selkeästi kirjattava, ettei Metsähallituksella ole oikeutta antaa ”lupaa” kairauksin tai tutkimuskaivannoilla tehtäviin malminetsintälupiin.

Malminetsintäluvan jatkamisluvan lisäehdoksi on asetettava maanomistajien, naapurikiinteistöjen ja vesialueiden omistajien suostumus.

Jo alueen varausvaiheesta alkaen on kaivosyhtiölle asetettava alueen varaamisesta varausmaksu alueen maanomistajille.

2. Miten parantaisitte kaivosalueen maanomistajien kaivoslain alaisten hankkeiden asianosaisten tiedonsaantioikeutta?

Kysymys tulee muuttaa koskemaan kaikkien kaivoslain alaisten hankkeiden maanomistajien, maankäyttöoikeuksien haltijoiden ja haitankärsijöiden tiedonsaantioikeutta.
Kysymyksen taustakuvauksessa luodaan harhauttavasti kuvaa kuin:
”Malminetsintälupahakemuksen osalta asianosaisia olisivat etenkin malminetsintäalueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajat ja näihin 5 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdan nojalla rinnastettavat. Riippuen malminetsintäluvan nojalla suunniteltujen malminetsintätoimenpiteiden laadusta ja laajuudesta, asianosaisia voivat tapauskohtaisesti olla myös malminetsintäalueeseen kuuluvien kiinteistöjen haltijat sekä muut 5 §:n 2 momentissa mainitut. Kaivoslupahakemusten osalta asianosaisia olisivat etenkin kaivosalueeseen ja kaivoksen apualueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajat, kaivosalueen lähialueiden kiinteistöjen omistajat, kaivosalueeseen ja kaivoksen apualueeseen kuuluvien kiinteistöjen haltijat sekä 5 §:n 2 momentissa mainitut.
Katsomme vastoin kysymyksen taustakuvauksessa esitettyä, että kaivoslain 165 §:n perusteluissa määritellään että asianosaisia eivät ole vain hakemusalueen maanomistajat, vaan kaikki joiden etuun, oikeuteen tai velvollisuuteen saattaa haetun lupahakemuksen mukainen toiminta saattaa vaikuttaa.
Katsomme ehdottomasti, ettei kyseistä lain perustelua tule kaventaa asianosaismäärittelyn osalta kysymysasettelussa kuvattuun suuntaan.
Erityisesti katsomme, että malminetsinnän ja kaivoshankkeiden suurin vaikutusten levittäjä on hankkeen päästöt vesistöihin, jonka vuoksi kaivoslain alaisten hankkeiden asianosaiseksi on aina katsottava vesialueiden omistajat, joilta on aina pyydettävä lausunnot hankkeesta riittävillä hankkeen ympäristö- ja vesistövaikutusarvioilla varustettuna.

Vastaava mahdollisuus riittäviin tietoihin perustuvaan lausunnonantoon on oltava myös alueen paliskunnan tokkakunnalla sekä luonnonsuojeluviranomaisilla, sekä yleistä etua turvaavilla viranomaisilla.

Katsomme tämän kysymyksen asianosaisten tiedonsaantioikeudesta oleelliseksi kaivoslain uudistamisessa. Kysymys liittyy myös kaivosviranomaisen velvollisuuteen kertoa tiedossaan ja tiedostoissaan olevat sellaiset tiedot asianosaisille, jotka voivat vaikuttaa asiaosaisten harkintaan omien oikeuksiensa turvaamiseksi lupahakemusten kuulemismenettelyissä.
Katsomme, ettei kaivosalan lupaviranomainen ole toiminut tämän velvoitteen mukaisesti eikä ole antanut kuulutuksissaan hallussaan olevia tietoja, jonka vuoksi niistä ei siten ole voitu käydä julkista keskustelua eivätkä asiaosaiset ole voineet käyttää niitä tietoja oikeuksiensa puolustamiseksi.
Katsomme että julkisuuslain mukaan tutkimus, tilasto sekä niihin verrattavissa oleva selvitys tulee julkiseksi, kun se on valmis käyttötarkoitukseensa. Säännöksessä todetaan erikseen, että selvitys tulee julkiseksi silloinkin, kun se liittyy keskeneräiseen asiaan.
Edellä kuvattua hallussaan olevaa julkiseksi tullutta tietoa ei kaivosalan lupaviranomainen ole kuulutusasiakirjoissaan eikä lausuntopyynnöissään julkaissut esimerkiksi hankealueeseen kuuluvien haitallisten mineraalien osalta. Täten asianosaiset eivät ole lausunnoissaan voineet ottaa huomioon haitallisista mineraaleista mahdollisesti heidän oikeusturvalle tai etuuteen aiheutuvia haittavaikutuksia.
Kaivostoiminnan ympäristölupahakemusten osalta katsomme ympäristölupaviranomaisen olevan myös sellainen asianosainen, jolle kaivoslupaviranomaisen on toimitettava hallussaan ja hallinnassaan olevat tiedot hankkeen kohteena olevan malmion ympäristön kannalta haitallisista mineraaleista. Mutta nykyään ei kaivosviranomainen sellaisia tietoja julkisesti anna ympäristölupaviranomaisellekaan, vaan ympäristölupaviranomainen jää kaivosyhtiön antamien tietojen varaan ja sen vuoksi myös asianosaiset ympäristölupahakemusten kuulemismenettelyissä.
Katsomme ettei kaivoslupaviranomaisen noudattama käytäntö toteuta viranomaistoiminnan avoimuudelle sekä tiedon tuottamiselle ja jakamiselle perustuslaista ja julkisuuslaista seuraavia vaatimuksia erityisesti huomioiden se, että kysymys on laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia aiheuttavien päätösten pohjana olevista tiedoista.
Tämä asianosaisten tiedonsaantioikeuden parantamisvaatimus on turvattava riittävillä täsmennyksillä uuteen kaivoslakiin.

3. Miten määrittelisitte kaivoksen vaikutusalueen (esimerkiksi maantieteellisesti), jotta esimerkiksi toiminnanharjoittaja voisi jo ennen vaikutusten aiheutumista tunnistaa kaivoksen vaikutusalueen?, jolla kaivoslain alaisen hankkeen hakemusasiakirjat on julkaistava?

Kysymys on monella tavoin sekava ja harhauttavakin.
Kysymyksen taustaselvityksessä puhutaan vaikutusalueesta lupaviranomaisen kuulutusasiakirjojen julkaisemisen kannalta, ei suinkaan toiminnanharjoittajan tarpeesta saada kansalaisilta etukäteen tiedon kuinka laaja tulevan kaivoshankkeen vaikutusalue olisi.

Katsomme että kysymysasettelu rapauttaa luottamusta ministeriön lainsäädäntötyön valmisteluun ja tämän kansalaisille suunnatun kyselyn tarkoitukseen, ja luo vaikutelmaa ettei ministeriöllä ole aikomuksena saada selville tosiasiallista kansalaisten mielipidettä asiasta.

Katsomme että kaivoslain alaisten hankkeiden vaikutusalue on selvitettävä sekä lupaviranomaisen että kaivosyhtiön toimesta. Selvitys on perustuttava sekä tieteellisiin selvityksiin ilma-, ympäristö- ja vesipäästöjen vaikutuksista että laajuudesta. Tämän selvittämiseksi on elinkeinoministeriön ja ympäristöministeriön teetettävä riittävät luotettavat selvitykset sekä koottava ympäristöseurannan tuloksien perusteella arviot eri tyyppisten hankekokonaisuusien vaikutuksista ja vaikutusalueista. Tähän liittyen vaadimme palautettavan metsäntutkimuskeskuksen metsään ja sammaliin liittyvät määräajoin toistuvat raskasmetallitutkimukset, jotka osoittivat esim. Talvivaara-hankkeen raskasmetallipäästöjä jo parin toimintavuoden jälkeen 50 km säteellä Sotkamosta.
Vesistövaikutusten selvittämisen osalta vaadimme käynnistettävän kaivosten jätevesien kemiallisten ja ekologisten haittavaikutusten selvittämisen EU:n vesipuitedirektiivin velvoittamalla tavalla kaikkien Suomen kaivoshankkeiden osalta, ja siihen saakka kun kyseinen selvitys on kesken ei aloituslupaa uusille hankkeille saa myöntää, mikäli yhtiö hakee lupaa päästönormien ylityksille.
Edellä kuvattuun viitaten katsomme että kaivoslain alaisten hankkeiden vaikutusalueen määrittely kuuluu lupaviranomaisen vastuulle, ja lupaviranomaisen on kuulutusasiakirjassaan perusteltava mihin osoitettuihin seikkoihin vaikutusalueen määrittely perustuu. Perustelu on tuotava kuulutusasiakirjassa esille siten, että siihen asianosaille syntyy lausumismahdollisuus.

Vaikutusalueen määrittelyssä on otettava huomioon kaikki mahdolliset muut alueen käyttöön liittyvät hankkeet ja niiden yhteisvaikutukset haettavan hakemuksen kanssa.

4. Miten parantaisitte kaivoksen vaikutusalueen (esimerkiksi maantieteellisesti) maanomistajien asianosaisten asemaa ja tiedonsaantioikeutta?
Viittaamme edellä kohdissa 1., 2. ja 3. lausumaamme.
Vaikutusalue ei vaikuta asianosaisten oikeuteen saada jo hankkeen alkuvaiheessa tietoonsa alueensa tulevaisuutta koskevat oleelliset tiedot voidakseen vaikuttaa niitä koskeviin päätöksiin.
Parantaminen tapahtuu siten, että kaivosviranomainen velvoitetaan kaivoslakiin annettavilla tarkennetuilla säädöksillä noudattamaan Århusin sopimusta, perustuslain oikeusturvatakuuta, hallintolakia ja kaivoslain 1 §:n tavoitetta.

5. Millä tavalla parantaisitte kaivosluvan ja ympäristöluvan yhteensovittamista?
Kysymyksen taustaselityksessä viitataan 1.9.2020 voimaan tulevaan lakiin kaivosluvan ja ympäristöluvan yhdenaikaisesta käsittelystä. Kyseistä yhteiskäsittelyä voi kaivosyhtiö pyytää.

Nykyisellä kaivosviranomaisen kaivoslain soveltamismenettelyllä kyseinen uusi lupien yhteiskäsittely on asianosaisten oikeusturvan kannalta huono. Menettely yhdistää kaivoslain mukaisia selvityksiä ja ympäristönsuojelulain mukaisia selvityksiä samanaikaisiin käsittelyihin, mutta ei turvaa sitä, että kuulutusmenettelyn yhteydessä asianosaisille tulisi annettavaksi oleelliset tiedot ymmärrettävällä, selkeällä ja yksikäsitteisellä tavalla.
Viittaamme edellä kohdissa 1., 2. ja 3. lausumaamme.
Katsomme, että kaivosluvan ja ympäristöluvan yhteensovittamista on parannettava, ja parantamisen on lähdettävä kaivosviranomaisen toimintakulttuurin parantamisesta.
Lupamenettelyjen yhteensovittaminen onnistuu vasta sitten, kun on saatettu selkeästi laissa velvoitetuksi kaivosviranomaisen velvollisuus kertoa tiedossaan ja tiedostoissaan olevat sellaiset tiedot asianosaisille, jotka voivat vaikuttaa asiaosaisten harkintaan omien oikeuksiensa turvaamiseksi lupahakemusten kuulemismenettelyissä.
Niin kauan kun kaivosalan lupaviranomainen ei toimi tämän velvoitteen mukaisesti ei myöskään lupien yhteensovittamismenettelyssä toteudu asianosaisten ennakollisen oikeussuojan turvaaminen.

6. Millä tavalla kaivoksen lupaprosesseja tulisi kehittää, jotta suunnitellun kaivoksen ympäristövaikutukset tulisi otetuksi huomioon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa?

Viittaamme edellä kohdissa 1., 2., 3. ja 4. lausumaamme.
Ensiksikin, kaivoshankkeen ja sen ympärillä olevien lupahakemusten muodostama tosiasiallinen toiminnallinen hankekokonaisuus tulee kuvata. Tätä ei kaivosviranomainen nykyisin tee.
Katsomme että kaivosten lupaprosesseja on nykyään palasteltu pieniksi lupa-aluehakemuksiksi ja -päätöksiksi, jottei kaivoslain 48.2 §:n mukainen harkinta luvanmyöntämisen mahdollisesta esteestä edes tulisi harkittavaksi lupaharkinnassa ja sen jälkeisissä muutoksenhauissa.
Samalla nykyinen kaivoshankkeiden palastelu pieniin lupa-aluehakemuksiin johtaa myös siihen, ettei pienen lupa-aluehakemuksen YVA-selvitysvelvollisuus täyty. Tämä menettely on katsottava EU:n komission ohjeistuksen vastaiseksi, jonka mukaan liitännäishankkeiden (esim. muualla toimiva rikastamo) kuulumista YVA-menettelyn piiriin tulisi arvioida ”centre of gravity” -testin avulla (Commission Note, Subject: Interpretation line suggested by the Commission as regards the application of Directive 85/337/EEC to associated/ancillary works. 5.3.2012).
Ohjeiston viittaamassa testissä arvioidaan, ovatko liitännäiset hankkeet tai toimet YVA-menettelyn kohteena olevan hankkeen kannalta keskeisiä tai siihen suoraan liittyviä. Mikäli näin on, kuuluvat nämä toimet tai liitännäishankkeet hankekokonaisuuteen.
Katsomme, että keskeinen YVA-arvioinnin seikka on millaiset haitalliset vaikutukset toiminnan kohteena olevista mineraaleista luonnolle, ympäristölle ja vesitöille aiheutuu. Kun kaivosviranomainen ei nykyisin kuulutusasiakirjoissaan tietoja haitallisista mineraaleista kerro, jää YVA-prosessi vain kaivosyhtiön kertomien seikkojen varaan.
Nuo oleelliset puutteet on korjattava, eikä kaivoslupaa saa myöntää ennen ympäristöluvan edelletysten selvittämistä.
Kaivosluvan ja ympäristöluvan muutoksenhaku on ohjattava Vaasan hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

7. Miten kallioperässä esiintyvä uraani tulisi ottaa huomioon kaivoslain mukaisissa lupaprosesseissa?

Viittaamme edellä haitallisista mineraaleista lausumaamme.
Jo nyt kaivoslain 9 §:n 2 momentin 1 kohta velvoittaa kaivosyhtiötä hakemaan malminetsintälupaa, mikäli toiminnasta voi aiheutua haittaa. Uraani on kemiallisesti ja ekologisesti haitallinen mineraali, mutta koska kaivoslupaviranomainen ei ota mihinkään haitalliseen mineraaliin kantaa lupaprosesseissaan jää uraanin sisältyminen malminetsintälupahakemuskohteeseen lupaviranomaisen prosessissa käsittelemättä, mikä on selvä kaivoslain 9 §:n 2 momentin 1 kohdan vastainen menettelyvirhe.

Kaivoslain 1 §:n ja kaivoslain 11 §:n mukaan malminetsintäluvassa on lisäksi annettava kaivoslain 51 §:n velvoittamat ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’. Kun kaivosviranomainen jättää huomiotta lupa-alueeseen sisältyvät haitalliset mineraalit, ja lupapäätöksissään perustelee ilman osoitettuja selvityksiä, ettei haittoja aiheudu, on menettely asiaosaisten perusoikeuksia loukkaava menettely. Lupaviranomainen peräti lupapäätöksiin annettuihin valituksiin lausuu harhauttavasti, ettei uraania tarvitsisi ottaa huomioon, koska luvanhakija ei aio hyödyntää uraania. Kyse on lupaviranomaisen tahallisen harhauttavasta kaivoslain tulkinnasta, joka on estettävä tarkemmalla lainkohdan kirjoittamisella.

Kaivoslain 9 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan malminetsintälupa on haettava, mikäli luvanhakija aikoo hyödyntää uraania. Lupakohta on lainsäädännön irvikuva. Lain tulkinnan perusteena ei saa olla luvanhakijan aikomus, vaan lainsäädäntö on kirjoitettava sellaiseksi, että sitä on noudatettava.
Kaivoslain 9 §:n 2 momentin 1 kohtaa ei kaivosviranomainen tosiasiallisesti ole noudattanut ja 2 kohta on tullut ohitetuiksi maininnoilla ”ei aiota hyödyntää”.

Kaivosluvan osalta on huomattava, että siinä kaivosviranomainen ohittaa uraanin kemiallisten ja ekologisten haitallisuuskysymysten käsittelyn kokonaan, ja tulkitsee roolikseen vain viedä kaivoslupahakemus valtioneuvoston käsittelyyn mikäli kaivosyhtiö kaivoslupaa hakiessaan kertoo tavoitteekseen hyödyntää uraania. Jälkikäteen uraanin hyödyntämistavoitteen kertomista ei kaivosviranomainen ole ottanut kaivosluvan tarkistamiskäsittelyyn; tästä on esimerkkinä Terrafamen kaivos, jonka kaivosluvassa ei vieläkään uraania kaivosmineraalina lausuta.
TEM:illä on kaikki tieto Suomen uraanipotentiaalisista aluetoteuista. Katsomme ministeriön vastuulle kuuluvan, että ministeriö ohjaa kaivoslain uudistamisprosessia siten, että uraanin säteilyvaikutusten huomioonottamisen lisäksi uraanin ja uraanin tytärnuklidien kemialliset ja ekologiset vaikutukset tulevat selvitettäväksi huomioon otettavaksi kaivoslain alaisten hankkeiden alkuvaiheista lähtien.
Nyt ei näin tapahdu.

8. Millä tavalla kehittäisitte kaivoslain mukaista vakuussääntelyä?

Viittaamme edellä kohdissa 1., 2., 3., 4., 5., 6., ja 7. lausumaamme.
Keskeinen vakuussääntelyn tarkoitus on turvata lupahankkeen jälkihoitotyöt tilanteessa, joissa luvanhaltija ei itse pysty niitä hoitamaan.

Nykykäytäntö on osoittanut, että asetut vakuudet ovat olleet täysin riittämättömät.
Sen lisäksi että lupaviranomainen on katsonut kaivoslain vastaisesti oikeudekseen määrätä omaan harkintaan perustuvasti ilman tosiasiallisia selvityksiä kaivosyhtiölle asetettava vakuussumma, niin katsomme toiseksi syyksi edellä kuvatun lupaviranomaisen piittaamattomuuden hankkeen haitallisista mineraaleista, jonka vuoksi luvanhakija ja lupaviranomainen kuvailevat kuin hankkeen kaivannaisjätteistä ja sivukivikasoista ei aiheutuisi haittaa.
Lupakäsittelyn puutteellisuudet tältä osin ovat yhteiskunnan kokonaisedun sekä paikallisten haitankäsijöiden edun vastaisia. Sen vuoksi uudistettavassa kaivoslaissa on määritettävä riittävät, pakolliset vähimmäismäärät ja periaatteet joiden myötä kaivoslain mukainen vakuussääntely saadaan turvaamaan yhteiskunnan kokonaisedun mukaisella tasolle.

Lisäksi kaivosalalle on määritettävä pakollinen toimialakohtainen rahasto, jonka varoja voisi käyttää mikäli kuitenkin käy niin, ettei lupakohtainen vakuus riitäkkään jälkihoitotöiden hoitamiseen.

9. Millä tavalla parantaisitte kaivoslain mukaisia lupaprosesseja ja käytänteitä?

Viittaamme edellä olevissa kohdissa lausumaamme.
Varausjärjestelmästä on luovuttava.
Kaivosmineraalit on oltava yhteiskunnan omistuksessa ja niiden tutkimuksiin ja hyödyntämisiin on haettava yhteiskunnalta lupa.

Nykyistä kaivoslakia säätäessä kestävän kaivostoiminnan edellytyksenä ja tavoitteena oli, että kaivosviranomainen (Tukes) tapauskohtaisella kokonaisharkinnalla yhteensovittaisi kaikki kaivostoimintaan liittyvät yksityiset ja yleiset edut. Tukes on kuitenkin pitäytynyt oikeusharkintaisessa kaivoslain soveltamisessa, jossa tapauskohtaisia konkreettisia vaikutuksia ei ole tunnistettu, selvitetty tai otettu lupaharkinnassa tarpeeksi huomioon, josta KHO on Tukesille viime vuosien aikana huomauttanutkin. Tukesin kaivoslain harkintaa on kehitettävä esim. resursseja lisäämällä.

Myös valvontaviranomaisen resursseja on lisättävä uskottavalle tasolle ja viranomaisvalvontaa on kehitettävä toiminnanharjoittajien omavalvonnan lisäksi.

On ehdottoman selvästi selkeytettävä uudistettavaan kaivoslakiin maanomistajan luvalla tapahtuva haitattomiin menetelmiin perustuvat malminetsinnät (ei kairauksia eikä tutkimuskaivantoja) ja haittoja aiheuttavilla menetelmillä tapahtuvat malminetsinnät, joihin on hankittava kaivoslupaviranomaiselta malminetsintälupa. (kairaukset ja tutkimuskaivannot)

Malminetsintä kairauksiin ja tutkimuskaivantoihin perustuen on luonnonsuojelualueilla kiellettävä. Miksi etsiä malmeja, kun ei kuitenkaan tulla kaivamaan?
Sekä malminetsintälupahakemusten että kaivosluvan tosiasialliset hankekokonaisuudet on lupahakemusten yhteydessä tuotava asiaosaisille tiedoksi kokonaisuutenaan. Hankkeisiin liittyvät haitalliset mineraalit on lupahakemuksen kuulutusasiakirjoissa tuotava selvityksiin perustuvasti esille. Kuulutusasiakirjoissa on esitettävä lupaviranomaisen valmistelema alustava ehdotus ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisisiksi määräyksiksi’, jotta asianosaiset voivat kuulemismenettelyn yhteydessä ottaa niihin yksityiskohtaisesti kantaa. Sehän on se kuulemismenettelyn tarkoitus, joka ei nykyisellään toteudu.

10. Mitä seikkoja valmistelussa tulisi huomioida, jotta toimialan toimintaedellytykset turvataan?

Kaivoslain 1 §.
Toimintaedellytykset kumoutuvat, mikäli kaivoslain 1 §:ssä kuvattu tasapaino ei toteudu.

Kiertotalousnäkökulmaa täytyy vahvistaa kaivoslainsäädännössä. Kaivosmineraalien yhteiskunnallisessa tarpeessa pitää ensisijaisesti keskittyä sekundaarilähteiden (kierrätys, vanhat kaivokset) resurssiviisaaseen käyttöön, jotta primäärilähteiden (uudet kaivokset) riittävyys voidaan turvata myös tulevien sukupolvien tarpeisiin.

11. Miten toimialan hyväksyttävyyttä olisi mahdollista parantaa?

Kaikkien edellä mainittujen kohtien korjaaminen olisi hyvä alku.

Kaivosalan menetetyn yhteiskunnallisen legitimiteetin takaisin saaminen voi olla kaivosalan ja kaivosalaa johtavan ministeriön omana työnä lähes ylivoimainen tehtävä, ellei uuden kaivoslain valmistelutyössä osoiteta riittävästi ottavan huomioon kaivoslain uusimista vaatineiden kansalaisaloitteiden yksityiskohtaisia ja perusteltuja vaatimuksia.

Kaivosalan yhteiskunnallinen hyväksyttävyys ei voi perustua kaivosalan ”vapaaehtoisiin vakuutteluihin” vastuullisista toiminnoistaan, vaan koko kaivosalan yhteiskunnallinen hyväksyttävyys riippuu ministeriön lainvalmistelun tasosta (mitä kansalaiset arvioivat, lupaviranomaisen lain soveltamismenettelyistä (mitä kansalaiset arvioivat), kaivosyhtiöiden menettelyistä lupahakemuksissaan ja lupien tai lupien vastaisissa toiminnoissaan (mitä kansalaiset arvioivat), sekä muutoksenhakuprosessien toimivuuteen (mitä kansalaiset arvioivat).
Kaikkiin noihin seikkoihin vaikuttaa ratkaisevasti lainsäädännön valmistelun taso ja lain perustelujen selkeys.

12. Ottaen huomioon ministeriöiden välisen toimivaltajaon, millä muulla tavalla uudistaisitte kaivoslakia?

Ministeriöiden toimivaltajako on hallitusohjelmissa säädeltävissä oleva asia. Hallitusohjelma lupaa ottaa kansalaismielipiteen huomioon kaivoslakia uudistettaessa. Tämä on syytä lainvalmistelussa ottaa huomioon.

Posted in Yleinen | Leave a comment

Tarkastuslautakunta arvoi koko kuntakonsernin hyvää hallintoa ja laillisuutta

Koillissanomien toimittaja Sisko Ojajärvelle tiedoksi, että tarkastuslautakunnan arviointiraportti on yksi tärkemmistä raporteista, jota valtuusto käsittelee. Tarkastuslautakunnan tehtävänä on arvioida koko kaupunkikonsernin toimien hyvää hallintotapaa ja laillisuutta, sekä onko toimialat ja lautakunnat päässeet yhteisesti asetettuihin tavoitteisiin. Tarkastuslautakunnan raportissa (kokoussivu 245) nostettiin esille se, että kasvatus- ja sivistyksen alalla: ”toimintavuoden aikana oli agendalla kouluasiat, koulujen kunto, lakkauttamissuunnitelmat ja uuden koulun toteuttamissuunnitelmat. Toimialojen välillä yhteiskuntatekniikka/sivistys oli hankkeiden toteutuksessa liikaa ristivetoa” 

Raportin kyseisen kohdan johdosta kysyin, että voisiko tarkastuslautakunta selventää ja avata laajemmin mitä tarkastuslautakunta tarkoittaa lauseella: ”Toimialojen välillä yhteiskuntatekniikka/sivistys oli hankkeiden toteutuksessa liikaa ristivetoa?”
Valtuuston kokouksen videotallenteen mukaan kysyin, että jos tarkastuslautakunta on päätynyt tämmöiseen huomioon, niin oletteko lisää tutkineet asiaa eri lähteistä ja pyytäneet lautakunnilta kirjallista lausuntoa tästä ristivedosta. Ja jos ette ole tutkineet, miksi ette ole tutkineet?
Vastauksista selvisi, että tarkastuslautakunta oli huomioinut, että asiaa oli palloteltu eri lautakuntien välillä ja aikaisempia päätöksiä on kumottu, mutta oli päätynyt olla selvittämättä asiaa tarkemmin. Huomautimme, että kyläkoulujen vanhemmat ja vanheimpainyhdistys on antanut mediassa ja kirjallisesti valtuutetuille ankaraakin kritiikkiä lautakuntien toimista, jopa huonosta hallintokulttuurista ja osallistamisesta ns. kouluverkkosuunnitelman toteuttamisessa ja sen pohjalta tehtyjen kyläkoulujen lakkauttamispäätöksien ”kuulemisista”. Tämä kritiikki tulisi tarkastuslautakunnan ottaa huomioon ja aidosti selvittää asia kunnolla koskien lautakuntien toimintaa.
Ja koska olemme oppineet aikaisemmasta, että jos lisäselvityspyynnöstä ei jää jotain kirjallista mainintaa dokumentteihin tahtoo asia sitten myöhemmin jäädä selvittämättä. Siksi esitimme seuraavasti:

Esitän, tarkastuslautakunnalta lisätarkennusta, selvitystä siitä: mitä mm. tarkoittaa ”toimialojen välillä yhteiskuntatekniikka ja sivistys oli hankkeiden toteutuksessa liikaa ristivetoa”. Pyydän tarkemmin avaamaan tätä jatkoraportissa kirjallisesti.

Lisäksi selvityksessä tulee tutkia esitetyt puutteet kouluverkkosuunnitelmassa, koulujen lakkautuksissa ja niiden kuulemistilaisuuksissa, joita vanhemmilta ja vanhempainyhdistyksiltä jne lautakuntien toimintaa kohtaan on esitetty.
 
Ja yleisesti totean, että Kuusamossahan on pienryhmien valtuutettujen tehtävänä mahdollisten epäkohtien esille tuomien kaupungin päätöksien ja hallintoprosessien osalta koska ns. ”vallan vahtikoirahan” ei niitä tunnetusti Kuusamossa tutki.
Ystävällisesti,
Mika Flöjt
valtuutettu
Posted in Yleinen | Leave a comment

Terrafamen laajennus Kolmisoppijärveen saastuttaa vääjäämättä lisää Oulujoen vesistöä

Oulujoen vesistöreitin latvoilla olevan Talvivaara-Terrafamen laajennushanke Kolmisoppijärveen on YVA:n kuulutusvaiheessa, vaikka Terrafame ei ole saanut puhdistettua aikaisempia ympäristöön päästämiään jätevesiä, puhdistettua saastuttamiaan lampia ja järviä, eikä ole saanut jätevesiongelmaansa hallintaan.

Nyt Talvivaara-Terrafame-Trafigura yhtiö hamuaa Talvivaaran malmion pohjoispuolella sijaitsevan Kolmisoppijärven malmeja kuin viimeistellääkseen sen, ettei Oulujoen reitin Nuas-, Jormas- ja Kolmisoppijärvillä olisi muuta tulevaisuutta kuin olla satoja vuosia Talvivaara-Terrafamen vesistölle haitallisen mustaliuskemalmion raskasmetalli- ja radioaktiivisista jätteistä huuhtoutuvien saastuneiden jätevesien viemäri.

Talvivaaran malmion mustaliuske ongelmista on varoittanut mediassa jo vuosia sitten muun muassa geologian professori Matti Saarnisto ja professori Jukka Lehto. Helsingin Yliopiston radiokemian professori Jukka Lehto kritisoi Terrafamea mediassa otsikolla: ”tämä turvallisuuskulttuuri ei näytä koskevan kaivosteollisuutta”. Lainauksia lehtijutusta, lihavointi lisätty:

  • Terrafamen nikkelikaivoksen toiminta jatkuu tämänhetkisen arvion mukaan 30 vuotta. Tänä aikana arvioidaan syntyvän miljardi tonnia pahalaatuista, rikkipitoista mustaliusketta olevaa kaivosjätettä.
  • Professori Jukka Lehto muistuttaa, että huonosti hoidetun kaivosjätteiden loppusijoituksen jäljet pohjavesissä sekä Vuoksen ja Oulunjoen vesistöissä ovat ikuiset.
  • Entisen Talvivaaran kaivoksen alueelle läjitettävä valtava jätemäärä sisältää jopa 20000 tonnia uraania ja pari miljoonaa tonnia raskasmetalleja, kuten nikkeliä, sinkkiä ja kadmiumia.  https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201710202200476288

Talvivaaran kaivosalue sijaitsee vedenjakajalla, josta saastuneet jäte- ja sulamisvedet virtaavat Oulujoen (Kainuu/Oulu) ja Vuoksen vesistöihin (Ylä-Savo). Ylä-Savon SOTE on asettunut voimakkaasti vastustamaan yhtiön kaavailemia lisäpäästöjä (sulfaatit, mangaanit, kadmium, elohopea jne.) vesistöihin, koska olemassa olevatkin Terrafamen päästöt ovat heikentäneet Vuoksen reitin lähivesistöjen virkistyskäyttö- ja kalastusmahdollisuuksia.

https://yle.fi/uutiset/3-11326779?fbclid=IwAR3LwgVNwj5tvGve6WQZCH2Gj0LyiAzo-IKFTdtIojIpRMpcBSw_QO4p800)

Terrafamen malmion radioaktiiviset jätteet ja päästöt aiheuttavat alueelle vakavan pitkäaikaisen ongelman. Faktoiksi tälle ikävälle vesistöihin valuvalle pitkäaikaiselle saastekuormitukselle ote GTK:n lausunnosta eduskunnalle: ”Kanadan ja Ruotsin luonnonolosuhteet vastannevat parhaiten Suomen olosuhteita. Kanadassa uraanimalmijätteiden sijoitusalueilla sadeveden suotautuminen ylittää haihdunnan. Malmijätteeseen jäänyt hapettuva pyriitti (FeS2) laskee valuvan veden pH-arvoa. Hapan vesi tehostaa esim. Th-230:n, Ra-226:n, Pb-210:n, As:n ja Ni:n vapautumista malmijätteestä ja joutumista ympäristöön. Tapahtuma voi jatkua hyvinkin kauan. Monissa uraanimalmijätteissä haitalliset ei radiologiset aineet, kuten Cat Pb, Zn, Set As, Pb, Cd, hapot, orgaaniset yhdisteet ym, muodostavat huomattavan pitkäaikaisen ympäristö- ja terveyshaitan. Tulokset osoittavat, että ensimmäisen 100 vuoden aikana haittojen perimmäinen aiheuttaja on alkuperäinen jätteeseen jäänyt radium. 100 000 vuoteen saakka Th-230 on pääasiallisin riskitekijä ja kun aikaa on kulunut n. 1 miljoonaa vuotta, haittavaikutusten pääasiallisin aiheuttaja on alkuperäisen malmin sisältämä U-238.

Kaikki Talvivaaran sakka-altaiden uraanimyrkkytulvia seuranneet muistanevat, että ympäristöön valui uraanipitoista sakkaa suuret määrät. Niiden siivoaminen on edelleen ratkaisematta, mutta Yhtiö aikoo siitä huolimatta laajentaa toimintaansa Kolmisoppijärven mustaliuskemalmiin.

Alla kuvassa Kolmisoppijärveen suunniteltu vaihtoehto B patoineen järven poikki. Huomioi, että Kolmisoppijärveen laskee jokia, puroja ja ojia. Taivaalta tulee lisää. Vesiongelma on taattu padon sisä- ja ulkopuolella.

Patovaihtoehto A:

 

Terrafamen kaivospiirien laajentumisvaihtoehdot Kolmisoppijärven ja Talvivaaran kaivosalueen ympärillä:

 

VE1 eli vaihtoehto kaivosalueen kaivospiirien laajentumiseen

 

VE2 eli vaihtoehto kaivosalueen kaivospiirien laajentumiseen

 

Arviointiohjelmasta voi esittää mielipiteitä ja antaa lausuntoja kirjallisesti toimittamalla ne Kainuun ELY-keskukseen viimeistään 11.5.2020. Lisää Terrafamen Kolmisoppijärven YVA-paperien infoa löytyy Kainuun ELY:n sivulta osoitteesta:

 

https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Asiointi_luvat_ja_ymparistovaikutusten_arviointi/Ymparistovaikutusten_arviointi/YVAhankkeet/Kolmisopen_esiintyman_hyodyntaminen_ja_kaivospiirin_laajennus_Sotkamo

 

Henkilökohtaisesti valinta on helppo molempiin Kolmisoppijärven louhintaan ja patoratkaisuihin sekä kaivospiirien laajennuksiin:

VE0 eli hanketta ei pidä toteuttaa.

Oulujoen vesistön puhtauden puolesta,

Mika Flöjt

Oulujärven vapaa-ajan asukas ja vapaa-ajan kalastaja,

ekovihreiden puheenjohtaja

Posted in Yleinen | Leave a comment

Vastine Heikki Väisäselle  

Helsingistä vasta Kuusamoon muuttaneelle Heikki Väisäselle tiedoksi, että suurin osa Kuusamon vanhoista suvuista on saamelaistaustaisia tai omaa saamelaisia juuria. Kuten aikaisemmasta kirjoituksestani selviää, jos sen lukee loppuun saakka. Ja kirjoituksen alussa luki myös, että päätöstä esitettiin pöydälle, jotta odotettaisiin selviävän vainajan DNA, koska siitä on jo alustavat tulokset tutkijalla.

___

Valtuutettujen aloitteessa ei kirjoitettu noita -sanalla kenestäkään. Sen sanan koillissanomien toimittaja peukaloi sisälle lehdessä julkaistuun uutiseen valtuutettujen aloitteesta. Lisäämällä sen kappaleena kirjoitukseemme. Kritisoin emaililla Koillissanomia siitä, että he menevät valtuustoaloitteita peukaloimaan. Tarkoituksena lienee ollut saada jotkut tunteilla käyvät lukijat provosoitumaan asiaan.
___
Aloitetteessa puhuimme yleisesti saamen suvun henkilöistä ja heidän saamen tavaroistaan yleisesti maailmalla ja toivoimme niiden palauttamista takaisin Kuusamoon. Sittemmin on tullut Lapin Kansassa esille, että Inarin siidassa on aikaisempiakin luurankoja hautaamatta. Vitriini tai kellarivarastointia ei varmaan kukaan halua itselleen saati muille kuusamolaiselle.
___
ystävällisesti,
Mika Flöjt

Posted in Yleinen | Leave a comment

Lausunto: Iijoen kalatalousvelvoitteiden uusimisesta vaelluskalojen eduksi 

Koillismaan Vihreiden hallitus lausui Iijoen kalatalousvelvoitteiden muuttamisesta Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle (AVI:lle) muun muassa seuraavaa:

Yleisenä velvoitteiden periaatteena tulee olla ”ns. haitan aiheuttaja maksaa” -periaate, jolloin vesivoimayhtiöt haittojen aiheuttajana vaelluskalakannoille -> kustantavat tarvittavien parannustoimien suunnittelun, toteutuksen; rakentamisen sekä vaelluskalojen palauttamisen ylös- ja alaspäin kulun mahdollistamilla luonnonmukaisilla ohitusuomilla. Sellaisilla ohitusuomilla, jotka toimivat kaikille vaelluskaloille kuten merilohi, meritaimen, taimen, järvitaimen, meriharjus, vaellussiika, harjus, nahkiainen jne.

Korostamme, että Iijoen KAIKKIEN patojen ohi, aina Koillismaan latvavesiä myöten, tulee rakentaa luonnonmukaiset ohitusuomat reiluilla ympärivuotisilla vesivirtaamilla.

Voimayhtiöiden tulee lisäksi toteuttaa ympäristövirtaamat vanhoihin luonnonuomiin koko jokialueella ympärivuotisesti, jotta joet soveltuvat uhanalaisten vaelluskalojen kutu- ja poikastuotantoalueiksi koko vesistöalueella. EU:n komissio vaatii ympäristövirtaamia vesipuitedirektiivissään. 

Korostamme, että nämä luonnonmukaiset ohitusuomat tulee toteuttaa siten, että vähintään 95% kaikista vaelluskaloista, jotka pääsevät patojen alle pystyvät ne onnistuneesti ohittamaan, sekä myös 95% alasvaelluksesta onnistuu patojen ohi niiden, tai muiden alasvaellusrakenteiden kautta.

Vesivoimayhtiöiden tulee antaa vettä eri ratkaisuissa niin riittävästi, reilusti, että ylös- ja alasvaellusratkaisut onnistuvat vaelluskalojen kannalta menestyksekkäästi sekä vanhat uomat toimivat ympärivuotisina kutu- ja poikastuotantoalueina koko Iijoen vesistöalueella. Yhtiöt tulee myös velvoittaa kunnostamaan vanhat luonnonuomat, jos niiden kunto vuosikymmenten aikana on huonontunut, kuten esim. Raasakan alaosan vanhassa uomassa.

Painotamme, että ns. Raasakan vanhan uoman reilun ympärivuotisen ympäristövirtaaman lisäksi on velvoitteissa vaadittava yksiselitteisesti riittäviä ympäristövirtaamia mm. Maalismaan, Kierikin, Pahkakosken ja Haapakosken kuivauomiin sekä muihin vastaaviin latva- ja sivujokien kohteisiin.  Huomautamme, että näistä kaikista tulee yhteensä sama poikastuotantoala kuin Raasakasta.

Lisäksi tulee varmistaa aina, ympärivuotisesti, riittävät ympäristövirtaamat, vesivirtaamat ja kompensaatiot sekä tehdä tarvittavat kunnostukset sekä muut tukitoimet mm. pitkäjänteiset yli 10 vuoden mäti- ja pienpoikasten tuki-istutukset koko vesistön alueelle tavoitteena alkuperäisen luonnontuotannon taso siirtymäajan yli.

Kritisoimme sitä, että Iijoen velvoiteluonnos pohjautuu aivan täysin liikaa ns. teknisiin kalatiesuunnitelmiin, vaikka Kemijoen ja Oulujoen parintuhannen vaelluskalan kulut ovat osoittaneet niiden toimimattomuuden. Pari tuhatta lohta ja taimenta per kalaporras on huono luku. Ohitusuomista tulee nousta kymmeniä tuhansia vaelluskaloja, koska alunperin jokiin nousi satoja tuhansia eri vaelluskaloja.

Luonnonmukaiset ohitusuomat toimivat kaikille lajeille, muillekin kuin kaloille ja siis takaavat ja mahdollistavat vapaan läpikulun ja jokiekologian jatkumon kaikille vesieliöille, kuten EU:n vesipuitedirektiivi edellyttää. Kun toteutetaan luonnonmukaiset ohitusuomat, mahdollisuutena ovat myös useat vaihtoehtoiset nousureitit sivujokien kautta. Näistä sivuvesistöistä muodostuu vaelluskalojen lisääntymisalueita, kun niihin johdetaan Iijoen vettä. Näin nämä uudet lisääntymisalueet kompensoivat patojen takia menetettyä Iijoen koskialueita.

Koillismaan Vihreät ry:n hallituksen puolesta,

Mika Flöjt

puheenjohtaja

Jouko Niikkonen

sihteeri

Posted in Yleinen | Leave a comment

Tarkennus Kuusamon saamelaisesineiden palautusasiaan

Koska Koillissanomat uutisoi 23.4 vajavaisesti Kuusamon saamelaisesineiden palautusasiaa niin tässäpä tarkennusta. Päätösesitys oli kaupungin hallituksen kokouksessa tietoisesti päätöksentekijöitä harhaanjohtava siitä, mikä oli maakuntamuseon tahtotila saamelaisesineiden palauttamiseen. Ei ollut mitään tosiasiallista syytä tässä vaiheessa virheellisesti linjata Kuusamon monimuotoisten kulttuurihistoriallisten juurien ja Kuusamon luontokaupungin itsensä esittämän historia- ja kulttuurimuseon tavoitetta vastaan. Kokouksessa yleisesti ihmeteltiin mikä kiire tässä on, kun DNA tulokset vainajasta ovat tulossa ja KHO:ssa on Kuusamon saamelaisia koskevia päätöksiä tulossa. Siksi asiaa esitettiin pöydälle kokouksessa.

Maakuntamuseon kirjeessä Kuusamolle todetaan selkeästi (ote kirjeestä):

”Kuusamon historia ja kulttuurikeskus -hankkeeseen Pohjois-Pohjanmaan museo alueellisena vastuumuseona suhtautuu myönteisesti ja tulee olemaan asiassa yhteistyössä ja edistämään hanketta niin, että näyttelyyn saadaan esille Kuusamon historiasta kertovaa aineistoa ja esineistöä. 

Aloite keskuksen eteenpäin viemisellä on luonnollisesti Kuusamon kaupungilla. Pohjois-pohjanmaan museo puolestaan selvittää esineistöön liittyviä kysymyksiä. Vainajaa koskevia suunnitelmia ei museon näkemyksen mukaan ole viedä eteenpäin ennen kuin vainajasta saatava tarkempi tieto on käytössä. Museo kuitenkin on valmis selvittämään, mitä seikkoja tulee huomioon otettavaksi, kun vainajan kohtaloa suunnitellaan.”

Kuusamon valtuustoaloitteessa todettiin (suora lainaus aloitteesta):

Tämä on Kuusamon saamensukuisten tahto, myös heidän jotka todennäköisesti ovat edellä mainitun henkilön sukulaisia Kuusamossa.

Kuusamon saamelaisuuteen liittyvät arkeologiset tavarat ja muut saamenesineet voidaan sijoittaa esille tulevaan Kuusamon uuteen historia ja kulttuurikeskukseen, jossa pyritään esittelemään Kuusamon monimuotoista ja monijuurista historia- ja kulttuuriperintöä.

Toivon, että luontokaupunki pyrkii neuvottelemaan Maakuntamuseon kanssa, että Kuusamosta peräisin olevat henkilöt ja heidän kulttuuriperintö sekä saamelaiset tavarat muualta palautetaan Kuusamoon.

Kunnioittavasti,

Mika Määttä kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

Mika Flöjt Kuusamon valtuutettu, maakuntahallituksen vpj

Vuokko Käsmä valtuutettu

Helena Karjalainen valtuutettu

Marjo Kämäräinen valtuutettu

Pekka Virtanen valtuutettu”

Eli Maakuntamuseon kirje oli valtuustoaloitteen tavoitteen mukainen, aloitteen joka oli hyväksytty kaupunginhallituksessa YKSIMIELISESTI. Kuusamon kaupunki on hakenut ulkopuolista rahoitusta historia- ja kulttuurikeskukselle jossa esitellään Kuusamon monimuotoiset juuret ja kulttuurit historiasta tähän päivään.

Lisäksi muistutan kaupunginhallituksen tahoja, jotka käytännössä äänestivät (7-4) yli 40 kuusamolaisen vanhan suvun kuusisaamelaisia = kuusamolaisia, saamen juuria vastaan, että vielä vuonna 1775 Ruotsi-Suomen virallisessa kartassa Kuusamo oli merkitty saamelaisalueeksi; ”Kusamo-Lappmark.” Ei pitäisi olla Suomessa 2020 -luvulla missään neuvostovenäjällä, missä voidaan deletoida historiallisia faktoja poliittisista syistä.

Kuusamon historia- ja kulttuurikeskus projektissa on luvattu kunnioittaa kaikkia Kuusamon perinteisiä kulttuurillisia monimuotoisia juuria, myös kuusisaamelaisia, kuusamolaisia. Liitteessä ruotsinvallan virallinen kartta Kuusamosta 1775, joka on myynnissä Kuusamossa.

KuusamoLapland

Lopuksi muistuttaisin viitaten Kaisa Korpijaakko-Labba on väitöskirjaan ”Saamelaisten oikeusasemasta Suomessa: Kehityksen pääpiirteet Ruotsin vallan lopulta itsenäisyyden ajan alkuun” (Sami Institutha Dietnut no 1/1999)” jossa hän käsitteli myös Kuusamon saamelaisten oikeustapauksia.

Korpijaakko-Labba toteaa, Kuusamoon jäi kymmenittäin saamelaisperheitä asumaan myös Ruotsin vallan aloittaman uudisasutusryntäyksen myötä. Osaa heistä verotettiin lappalaisina kuten Patosallmij (Patosalmi) Pitke (Pitkä), Kallongi (Kallunki), Sarfwisallmij (Sarvisalmi?), Kielj (Kela?), Ondijerf (Onkamo?), Tarwajärf (Tarvainen?), Riekj (Riekki), Karjalainen (Karjalainen), Pesonen (Pesonen), Ervast (Ervasti), Rånkainen (Ronkainen), Mätä (Määttä), jne.

Myöhemmin Kuusamon verokirjoissa mainitaan – kuten Korpijaakko-Labba kirjoittaa – Maaselän lapinkylästä eli Kuusamosta kirjassaan sivulla 82 (suora ote): ”Jako näiden, nyt kaikkia uudisasukkaina pidettyjen kylien asukkaiden kesken välillä vaihtelee jossakin määrin itse kylän mukaan. Kuvaava on kuitenkin merkintä Maaselän kylän kohdalla. ”Uudisasukkaina”, joita siihen asti on ”verotettu lappalaisina” luetellaan Harrit, Ervastit, Rånkaiset, Määtät, Torviset, Laurikaiset jne.”(ja lukuisia muita kuusamolaisia sukuja).

Eli ”entiset Kuusamon lappalaiset, nykyiset uudisasukkaat”, siis ruotsin valta muutti vain tilan perustaneet kuusamolaiset lapin verosta ”finnin” verolle.

Nämä lukuisat Kuusamon saamelaissuvut, jälkipolvineen, ovat yhä elossa Kuusamossa. Kuusamolaisina.

Ystävällisesti,

Mika Flöjt

Posted in Yleinen | Leave a comment

Iijoen kalatalousvelvoitteiden muuttamisesta vaelluskalojen eduksi

Lapin ELY on aloittanut pohjoisten padottujen jokien palauttamisen vaelluskaloille sopiviksi Iijoen vesistöstä.

Ensi silmäyksellä näyttää, että velvoitteiden lupaehdot on hieman rakennettu PVO- ja Metsähallituksen Iin Raasakan voimalalaitoksen yhteyteen kaavaillun teknisen kalatien tavoitteita myötäileviksi. Iijoen Raasakkaan ajaa PVO yhdessä Metsähallituksen kanssa betonista ns. teknistä kalatietä vaikka juuri Iijoen latvoilla on toimiva luonnonmukaisen ohitusuoman esimerkki Kostojoella.

Kuvassa Iijoen Raasakan tekninen kalatieluonnos, jossa teknisen kalatien yläosassa vielä Oulujoen Muhoksen Montan padon tyylinen ”kalakaappari”, joka ei edes siellä ole toiminut. Raasakan teknistä kalatietä esiteltiin Iin vaelluskalaseminaarissa hankevetäjän toimesta. Enemmistö paikalla olleista paikallisista halusi kuitenkin vaelluskalojen palauttamista Raasakan vanhan uoman luonnonuomaa pitkin ja muutenkin luonnonmukaisia ohitusuomia Iijoen muiden patojen ohi.

Siksi esitän, että:
1) kaikkien valveutuneiden vaelluskalojen etua vaalivien, tulee vaatia muistutuksissaan Aluehallintovirastoon (AVI) sellaisia uusia velvoitteita, jotka toteuttavat vaelluskalojen paluun koko Iijoen vesistöön luonnonmukaisten ohitusuomien avullla. Luonnonmukaiset ohitusuomat ovat tutkitusti (SYKE 2010) paremmin toimivia kaikkien vaelluskalojen ylös kulkuun ja alasvaellukseen ns. teknisiä kalateitä paremmin.

 

2) Luonnonmukaisia ohitusuomia tulee vaatia kaikkiin patoihin. Luonnonmukaisten ohitusuomien eduista luennoi hyvin maisema-arkkitehti ja ohitusuomien asiantuntija Jukka Jormola Iin vaelluskalaseminaarissa, jota olin maakuntahallituksen vpj:nä järjestämässä (videotallenne): https://www.youtube.com/watch?v=0c_igx8xax4&feature=youtu.be 

3) Lisäksi tulee EU:n vesipuitedirektiivin vaatimia ympäristövirtaamia Iijoen vanhoihin kuivillaan oleviin uomiiin ja ns. vanhojen uomien käyttöä luonnonmukaisina ohitusuomina sekä kutu- ja poikastuotantoalueina.

4) On myös korostettava, että vaelluskalojen paluu tarkoittaa kaikkien vaelluskalojen palauttamista (lohi, meritaimen, taimen, vaellussiika, harjus, nahkiainen jne).

5) Luonnonuomissa ja vaelluskalojen ohitusuomissa pitäisi olla koko ajan vettä, ympärivuoden, jotta ne soveltuu myös kutu- ja poikastuotantoalueiksi. Myöskään voimalaitoksia ei saisi koskaan täysin sulkea vaan aina pitäisi olla minimivirtaamat patojen läpi.

 

6) Voimayhtiöt haitan aiheuttajina maksavat luonnonmukaisten ohitusuomien rakentamisen ja ylläpidon sekä vaelluskalojen palauttamisen (tuki-istutukset / ylisiirrot jne).

Kaikki voivat silmäillä esitettyjä kalatalousvelvoitteiden muutoksia tietopalvelun osoitteessa:

 

”Muistutukset ja mielipiteet pyydetään toimittamaan viimeistään 17.4.2020 (klo 16). ensisijaisesti sähköistä muistutuslomaketta käyttäen www.avi.fi/muistutus tai sähköpostilla (kirjaamo.pohjois@avi.fi) tai kirjallisina postitse (Pohjois-Suomen aluehallintovirasto, Ympäristöluvat, PL 293, 90101 Oulu).”

Vaelluskalojen puolesta,

Mika Flöjt

Maakuntahallituksen varapuheenjohtaja
Vapaa-ajan kalastaja
Posted in Yleinen | Leave a comment

Joukamolle

 

Joukamolle tiedoksi, että jouduin hoitamaan 20.3 – 24.3 kuumesairasta läheistäni. Hänelle nousi valtuustoa edeltävänä viikonloppuna yli 39 asteen kuume ja itsekin sain lopulta 37.4 asteen kuumeen (ti 24.3). Jos olisin tullut tuon viikonlopun jälkeen maanantain valtuuston kokoukseen, olisi samainen Joukamo valittanut siitä, että on riski että eräs vihreä piilevästi välittää koronavirusta muihin valtuutettuihin.

Vaikka en niin välitä perussuomalaisista valtuutetuista enkä kepulaisistakaan, kun heidän toimintatapansa ovat hyvin samanlaisia; kirjoitellaan toista ja tehdään kokouksissa toista, niin en silti alkanut heitä altistamaan mahdollisesti piilevälle koronalle ja siten harventamaan valtuuston riveistä. Olin yleisen varovaisuusperiaatteen mukaisesti pois. Yritin kyllä ma. 23.3 olla sähköpostilla yhteydessä valtuuston pj:hin ja varapuheenjohtajiin, pyytäen sähköistä osallistumisoikeutta valtuuston hallintosäännön 78 pykälän pohjalta. Tätä osallistumismahdollisuutta ei kuitenkaan annettu. Ymmärrettävästi myös monet muut valtuutetut ja varavaltuutetut eri ryhmistä eivät halunneet ottaa riskiä altistaa ja/tai altistua kokouksessa.

Ja kyllä, Joukamo, yritin saada pikaisesti läheistäni yksityiselle puolelle koronatestiin, koska tiesin ettei THL:n ohjeistuksen mukaan yleinen puoli ota vastaan, mutta en saanut edes yksityiselle, koska ne kuuluisat THL:n puutteelliset ohjeet testauksesta on päällä sielläkin. Ne puutteelliset ohjeet ovat edelleenkin ongelma yleisesti Pohjois-Suomessa, myös Kuusamossa, siinä ettei edes hoitolaitoksien hoitajia testata heidän palatessaan hoitotehtäviin lyhyiltä sairaslomiltaan. Tämä on asiakkaiden kannalta selkeä turvallisuusriski. Tiedän tämän, koska yksi hoitaja oli minuun asiasta yhteydessä. Yritin viestiä asiasta perusturvan johdolle, mutta siellä yhä toistetaan THL:n puutteellisten ohjeiden mantraa eikä noudata mm. WHO:n suosituksia.

Toivottavasti tästä kirjeenvaihdosta olisi edes se hyöty, että edes Kuusamossa aletaan testata hoitolaitoksien hoitajia riittävästi ja antamaan heille tarvittavat suojautumisvälineet. Asiakkaiden turvallisuuden kannalta se olisi erittäin tärkeää.
Ystävällisesti,
Mika Flöjt
Posted in Yleinen | Leave a comment