Tätä vastinetta ei Koillissanomat salli lehdessä kaivosyhtiön Jussi Lähteelle: ”Kairauksiin tarvitaan viranomaisen luvat”

Kairauksiin tarvitaan kaivosviranomaisen luvat

Jussi Lähde kirjoittaa (6.9.2021 KS) mielipidepalstalla jälleen kerran omia tulkintojaan kuin tosiasioina. Lisäksi hän väittää minun esittäneen totuuden vastaisia väitteitä kaivoslain tulkinnoista, osoittamatta yhtäkään perustetta väitteelleen. Omaa tulkintaansa Lähde perustelee Tukesin verkkosivun yleiskuvauksilla, eikä esitä varsinaisia lakitekstejä tai toteutettuja laintulkintoja siitä, että ”maanomistajien antamiin lupiin” perustuen olisivat kairaukset ikään kuin laillisia.

Edellä kuvattuun viitaten katson, että minulla on oikeus oheiseen vastinekirjoitukseen.

Kansalaisellakin on oikeus perehtyä kaivoslain perusteluihin ja arvioida kaivosyhtiöiden ja kaivosviranomainen Tukesin toiminnan lainmukaisuutta. Tämä arviointioikeus määräytyy perustuslaista, jossa säädetyt perusoikeudet suojaavat yksilöä valtiota sekä sen lainsäätäjää ja viranomaiskoneistoa vastaan (vertikaalisuhteessa), minkä lisäksi lainsäädännöllä on turvattava perusoikeuksien toteutuminen myös yksityisiä toimijoita vastaan (horisontaalisuhteessa).

Kaivoslain perustelujen mukaan (HE 273/2009 sivu 1) malminetsintää olisi mahdollista tehdä etsintätyönä, joka muistuttaa jokamiehenoikeuksia. Malminetsintä edellyttäisi malminetsintälupaa, jos toiminnasta voi aiheutua haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle tai muulle elinkeinotoiminnalle taikka maisemallisten tai luonnonsuojeluarvojen heikentymistä.

Kaivoslain 7 § ei kuitenkaan anna oikeutta jokamiehen oikeuden kaltaista etsintäoikeutta mille alueelle tahansa, vaan siinä on erikseen yksilöidysti rajattu alueet, joille tuota vähäistäkään etsintää ei saa ulottaa.

Vähäisen etsintätyömenetelmien tulkintaa auttaa se, että kaivoslain 7 §:n perusteluissa on yksilöity nuo vähäisset etsintämenetelmät:

Etsintätyötä koskevan säännöksen nojalla tehtävä näytteenotto voisi tapahtua vasaralla, lapiolla, käsin kannettavalla minikairalla tai sahaamalla timanttilaikalla, kun toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoa taikka tarpeetonta haittaa tai häiriötä ja näytteenottokohta ennallistetaan. Sen sijaan iskuporakalustolla tai kairauskoneella tehtävä näytteenotto taikka kaivinkoneella tehtävät tutkimuskaivannot ja -ojat eivät pykälän mukaan olisi mahdollisia. [korostus MF]

Kyllä tuosta kansalaisjärjellä saa tulkittua, että kairaukset eivät kuulu 7 §:n tarkoittamiin vähäistä haittaa aiheuttaviin etsintämenetelmiin.

Kaivoslain 9 § ’Malminetsinnän luvanvaraisuus’ 1 momentissa annetaan lupa tehdä 7 §:n mukaisia vähäisiä haittaa aiheuttavia etsintätöitä 7 §:ssä rajattujen alueiden sisälläkin, mikäli maanomistaja (tai oikeudenomistaja) on antanut luvan noihin vähäisiin etsintätöihin.

Latitude on median avustamana pyrkinyt luomaan käsitystä, kuin kyseinen 9 §:n 1 momentin antama mahdollisuus vähäistä haittaa aiheuttaviin etsintöihin maanomistajan luvalla 7 §:ssä kielletyillä alueilla tarkoittaisikin oikeutta maanomistajan luvalla tehtäviin kairauksiin. Luotu mielikuva ja sen edelleen toistaminen lehdessä on virheellisen tiedon levittämistä. Kaivoslain 9 §:n perusteluissa ei missään kohdin anneta maanomistajalle oikutta antaa lupaa kairauksille, tutkimuskaivannoille eikä koelouhinnalle, mitkä 7 §:n mukaan eivät kuulu vähäistä haittaa aiheuttaviin menetelmiin.

Latitude on vuodesta 2018 saakka viestinyt pyrkivänsä uudenlaisiin menettelyin lupakäytännöissä, sellaisiin jotka olisivat nopeampia ja maanomistajille edullisempia. Käytännössä siis poikkeamaan kaivoslaissa säädetystä luvanhakemismenettelyistä. Nytkin Lähde painottaa että Tukes ”on tietoinen”. Ei sano, että luvat on haettu ja saatu.

Viittaan kaivoslain soveltamismenettelyjen selvityshenkilö KHO:n presidentti emeritus Pekka Vihervuoren väliraporttiin:

”Julkisuudessa on ollut esillä myös mahdollisuus pyrkiä ohjaamaan uutta kaivostoimintaa kunnan ja toiminnanharjoittajan välisin uudenlaisin sopimuksin.”

Vihervuori toteaa väliraportissaan, että hyvä yhteistyö onkin monelta kannalta paikallaan, mutta on vaikea ajatella tällaisten sopimusten korvaavan lainsäädäntöä. Usein kaivostoiminnan vaikutukset kaivoksen sijainnista riippuen voivat ulottua toiminnan sijaintikuntaa laajemmalle, ja erityisesti vesistövaikutukset saattavat ulottua pitkälle:

”Kysymykset osallistumisjärjestelmistä, muutoksenhausta, sopimuksen oikeudellisesta luonteesta ja sitovuudesta, tulkintaerimielisyyksien ratkaisemisesta, sopimusmääräysten noudattamisen valvonnasta, oikeussuojateistä ja suhteesta säännönmukaisiin prosesseihin olisivat tällaisten sopimusten kohdalla ilmeisen hankalia lainsäädännölläkään järjestettäviksi.”

Katson, että Vihervuoren esittämät epäilyt lainsäädännön korvaamisesta ”maanomistajan luvalla” ovat vielä suuremmat kuin kunnan ja toiminnanharjoittajan välisissä sopimuksissa.

Lisäksi muistutan, että Kuusamon uraanivyöhykkeen ja Kouervaaran sekä Juomasuon uraanivyöhykkeen kartat ovat yleisessä tiedossa ja jaossa mm. Kuusamossa puhutaan fb ryhmässä vaikka Koillissanomat niitä kieltäytyy julkistamasta.

Latitudella on ollut konsulttina entinen Namura Cooper Mineralsin uraanigeologi joka ajoi uraanivaltausta samaiseen Kouervaaraan jonka Latitude yhtiö on laittanut valtaushakemuksiin ja varauksiin sekä kairaillut tunnetun Kouervaaran uraanimalmion uraanijänteen koilliskulmassa. Kairauksista on kuvat ja maastossa on jäljet. Asia on vakava koska Kouervaaran lähellä asuvia kyläläisiä ja vapaa-ajan asukkaita ottavat juomavetensä Kouervaarasta tulevista hetteistä.

Mika Flöjt

Kuusamon luontokaupungin valtuutettu, Vihreät 

—————————————————

ps. Koillissanomien päätoimittaja Jenny Halvari kieltäytyy julkistamasta vastinetta, toimien jälleen kriittisellä hetkellä kaivosyhtiön eduksi, kuten aikaisemminkin nykyisen ja edellisen päätoimittajan aikana he ovat edistäneet malmitutkimuksia Kuusamoon, joka vaan ajaa kuusamolaisia syvemmälle uraanikultakobolttikaivoksien hetteeseen. Näin vaikka Kuusamolaisten enemmistön ja valtuuston tahto on uraanikultakobolttikaivoksia vastaan kuten Taloustutkimuksen tutkimus osoittaa. Kun Halvari ilmoitti ettei julkaise vastinetta kirjoitinkin hänelle:

”Kysymys on perustuslain mukaisesta oikeudesta arvioida kaivosyhtiöiden ja kaivosviranomainen Tukesin toiminnan lainmukaisuutta. Tämä arviointioikeus määräytyy perustuslaista, jossa säädetyt perusoikeudet suojaavat yksilöä valtiota sekä sen lainsäätäjää ja viranomaiskoneistoa vastaan (vertikaalisuhteessa), minkä lisäksi lainsäädännöllä on turvattava perusoikeuksien toteutuminen myös yksityisiä toimijoita vastaan (horisontaalisuhteessa). Täten tässä asiassa ei Tukes ole se taho, joka osoittaisi Tukesin itsensä tekemän laintulkinnan oikeellisuuden.
Vastauksenne mukaan pyritte estämään edellä kuvatun perustuslain mukaisen oikeusturvan toteutumista, jälleen kaivosyhtiön eduksi”

pps. aikaisemmassa kirjoituksessa totesin myös Jussi Lähteen toiminnasta seuraavaa:

Lisäksi kairaukset uraanivyöhykkeellä uraanimalmioon on vastoin kyläläisten, mökkiläisten, naapurimaanomistajien, vesialueiden omistajien ja muiden maankäyttäjien (poropaliskunta) oikeusturvaa koska pohjavesien saastumisriski on todellinen kuten Kouervaaran aikaisemmat kairaukset osoittavat.

Lisäksi kairaukset tuovat epävarmuutta ja heikentävät maiden sekä kiinteistöjen arvoa. Lisäksi edelleen muistutan, että Latitude66 yhtiö puskee keskelle Kitka-Ruka-Oulanka maaseutu, luonto- ja matkailualuetta (uraanivyöhykkeelle) vastoin Kuusamon valtuuston ja kuntalaisten enemmistön tahtoa, joka on todistettu Taloustutkimuksen tutkimuksessa.

Tämä on täysin vastuutonta toimintaa ja tuomittavaa. Latitude66 toiminnassa ja viestinnässä onkin jo aiemmin tuomitun Directa yhtiön tyyppiset harhaanjohtamisen ja vääristelyn piirteet missä Latituden nykyinen tiedottaja onkin osallisena ollut vastuuttomasti – valitettavasti.”

Posted in Yleinen | Leave a comment

Kairaamiseen ja uraanivyöhykkeellä kairaamiseen pitää olla viranomaisen luvat

(vastine kahteen kirjoitukseen yhteisesti, lähetetty Koillissanomiin 25.8.2021 klo 12.46) 

Kairaamiseen ja uraanivyöhykkeellä kairaamiseen pitää olla viranomaisen luvat

Jussi Lähde ja Heikki Väisänen sotkevat tosiasioita kairauksien luvanvaraisuudesta ja paikallisen oikeuksista (KS 25.6.2021). Lähde tunnustanee kaivoslain 7 §:n määritelmän, ettei kairaukset kuulu vähäisiin tutkimusmenetelmiin (joita saa tehdä ilman Tukesin lupia), mutta väittää vastoin totuutta, että kaivoslain 9 §:ssä olisi annettu lupa poiketa kyseisestä 7 §:n säädöksestä. Näin ei ole, vaan vastoin Lähteen ja Väisäsen väitteitä kyseinen kaivoslain 9 §:n lupa poiketa 7 §:n rajauksista maanomistajan luvalla koskee vain noiden vähäisten tutkimusmenetelmien ulottamista esimerkiksi lähemmäksi asuinrakennuksia, puutarhoja ja viljelmiä, kuin laissa on rajattu. Siis mikäli maanomistaja antaa niihin luvan. Kaivoslain 9 §:ssä sallita, että maanomistajan luvalla voisi haitaton tutkimusmenetelmä muuttaa haitalliseksi kairausmenetelmäksi. Siten ”maanomistajan luvalla” tehtävät kairaukset ovat kaivoslain vastaisia. Latitude kuitenkin tunnustaa sellaisia tekevänsä.

Kuusamon kaupunginhallitus on 2007 päättänyt, että ei kaivostoimintaa Kitkan-Koutajoen vesistöön, koska se on haitallista matkailulle, alkutuotannolle ja ruokatuotteiden imagolle. Valtuusto on yksimielisesti päättänyt luonnonvarastrategian, jossa on määritellyt alueen, jolle kaivostoiminta ei sovi.

Jussi Lähde ja Heikki Väisänen kuitenkin katsovat, että heillä on oikeus toimia vastoin Kaupungin päätöksiä ja ilman sosiaalista toimilupaa (taloustutkimuksen tutkimus). Jos etelästä tulleiden herrojen paikallinen maantieteellinen karttatietämys on vajavaista niin kerrottakoon, että Kouervaara on Kitkalla, Kitkajärvellä, tuon alueen sisällä.

Dragonin toimintaa jatkavan Kuusamon tunnettuihin uraanikultakoboltti malmioihin kaivoksia puskevan Latituden tiedottaja väittää harhauttavasti ettei Kuusamossa olisi GTK:n määrittelemää uraanivyöhykettä. Kartta on useasti lähetetty Koillissanomiin, mutta sitä ei ole julkaistu. Tässäpä jälleen liitteessä GTK:n 2017 kartta Kuusamon, Posion ja Sallan alueen uraanivyöhykkeestä (katkoviiva), jossa on erikseen merkitty Kitkajoen Juomasuon ja Kitkan Kouervaara mustalla uraanimalmio resursseina. Alla ote kartasta ’Uraanipotentiaalisia alueita ja merkittävimpiä Suomen uraaniesiintymiä Fennoskandian kilven geologisella kartalla’. Esa Pohjolainen. Perustietoa uraanista, elokuu 2017. GTK. (liite 1). Kartalla mainittu Kuusamo, Posion ja Sallan uraanivyöhyke sekä erikseen Kitkajoen Juomasuon ja Kitkan Kouvervaaran uraanimalmiot.

Uraanivyöhykejauraanimalmiot.jpeg

Molemmissa, Kitkajoen Juomasuolla ja Kitkan Kouervaarassa yhtiö on jo kairannut ja siten lisännyt pohjavesien sekä samalla viereisten vesistöjen saastumisriskiä. Koska uraani on herkästi vesiliukoinen myrkyllinen raskasmetalli, on sen erityinen ongelma myrkyllisyys vesiluonnolle. Aikaisemmat GTK:n tekemät kairaukset Kouervaarassa ovatkin tutkitusti saastuttaneet pohjavesiä sekä kairausputkien lähiympäristöä radioaktiivisesti. Tämä on erittäin vakavaa koska osa alueen kyläläistä ja mökkiläisistä ottavat pohjavesistä ja Kouerin hetteistä juomavetensä. Jo aikoinaan ministeriön uraaniasetus, myöhemmin lainmuutos varmisti, että uraanivyöhykkeillä ja tunnetuissa uraanipotentiaalialueilla pitää luvitus käsitellä tarkemmin. Siihen ei riitä maanomistajan luvat.

Lisäksi toiselle etelän herralle totean, että esimerkiksi viereisessä Kitkan Säynäjävaarassa valtauslupatapauksessa Tukes ja yhtiö joutuivat korvaamaan Kitkan Viisaat yhdistykselle puutteellisia luvituksiaan. Aikaisemmalla Kouervaaran valtauslupakierroksella kesällä 2006 silloinen kaivosylitarkistaja joutui lähtemään puutteellisen kuulemiskierroksen takia, kun paikalliset puolustivat elinympäristönsä puhtautta.

Nyt pyrkii Latitude66 välttämään virallisen kuulemiskierroksen, jotta naapurimaanomistajille, kyläläisille, muille elinkeinoille mm. poropaliskunnille ja matkailulle ei olisi mahdollisuutta oikeudellisesti puolustaa oikeuksiaan. Eikä kaivosyhtiölle tuli määritettyä vakuusvaatimusta ym. muita virallisia velvoitteita kairauksille ja jälkihoitotoimille. Tämä on vastuuttoman yhtiön toimintaa.

Niin ja etelän herroille tiedoksi, että Kuusamo on nimensä mukaisesti kuusisaamelaisten maa. Lähde: ”Lapponia” professori Schäfferus, joka kirjoitti ensimmäisen tieteellisen tutkimuksen saamelaisista, todeten että on olemassa kolme saamen ryhmää kuusi (metsä), kalastaja ja tunturilappalaisia, jotka kaikki kutsuvat itseään saamelaisiksi. He elävät omalla elinalueellaan sopeutuen kulttuurillisesti ja elinkeinoillaan alueensa erityispiirteisiinsä. Ja kuten tutkijatohtori Kaisa Korpijaakko-Labba toteaa, Kuusamoon jäi kymmenittäin saamelaisperheitä asumaan myös Ruotsin vallan aloittaman uudisasutusryntäyksen myötä. Osaa heistä verotettiin lappalaisina kuten Patosallmij (Patosalmi), Pitke (Pitkä), Kallongi (Kallunki), Sarfwisallmij (Sarvisalmi), Kielj (Kela) Ondijerf (Onkamo)  Tarwajärf (Tarvainen) Riekj (Riekki) Karjalainen (Karjalainen) Pesonen (Pesonen), Ervast (Ervasti) Rånkainen (Ronkainen) Mätä (Määttä) jne. Myöhemmin Kuusamon verokirjoissa mainitaan kuten Korpijaakko-Labba kirjoittaa Maaselän lapinkylästä eli Kuusamosta kirjassaan sivulla 82 (suora ote): ”Jako näiden, nyt kaikkia uudisasukkaina pidettyjen kylien asukkaiden kesken välillä vaihtelee jossakin määrin itse kylän mukaan. Kuvaava on kuitenkin merkintä Maaselän kylän (Kuusamo) kohdalla. ”Uudisasukkaina”, joita siihen asti on ”verotettu lappalaisina” luetellaan Harrit, Ervastit, Rånkaiset, Määtät, Torviset, Laurikaiset jne.” (ja lukuisia muita kuusamolaisia sukuja). Eli ”entiset Kuusamon lappalaiset, nykyiset uudisasukkaat”, siis ruotsin valta muutti vain tilan perustaneet kuusamolaiset lapin verosta, ”finnin” verolle.  Nämä lukuisat suvut, jälkipolvineen, ovat yhä elossa Kuusamossa harjoittaen perinteisiä elinkeinoja ja nautintaa kuten kalastusta, metsästystä, poronhoitoa, keräilyä ja marjastusta sekä kunnioittavat kotiseutunsa elinympäristön puhtautta kuten esi-isä ja esi-äidit puolustaessaan oikeuksiaan eri käräjäasteilla. Näiden oikeustaisteluiden perinnön johdosta Kuusamossa vanhat suvut juuri omistavat enemmän maita ja vesiä kuin valtio. Niin ja herroille tiedoksi uraanivyöhykkeellä oleva Kouervaaran Kouer on saamea, tarkoittaen Taimenta.

Mika Flöjt

Kuusamon luontokaupungin valtuutettu,

Korvan suvun jälkeläinen, jokikalastaja  

Posted in Yleinen | Leave a comment

Latituden Juomasuon mittaukset herättävät lisää kysymyksiä

Latitude 66 nettisivullaan kertoo vastaavansa heille tulleisiin kysymyksiin sosiaalisessa mediassa esitetyistä videoista Juomasuon mittauksista.

Louhittu kiviaines ja koskemattoman luonnon taustasäteily.

Ensimmäiseksi Latituden tiedottaja Jussi Lähde selityksessään väittää videolla esitettyä louhoksen reunalla mitatun kiven säteilypitoisuutta virheelliseksi (halpa mittari), ja koska kaivospiirin ympärillä Latituden toimeksiannosta STUK:in tekemä kaivospiirin ympärillä 2019 tehty taustasäteilyn mittausten keskiarvo on ollut ”normaali”.

Kyseinen Latituden perustelu herättää kysymyksiä. Säteilylainsäädäntö velvoittaa uraanipitoisilla alueilla tekemään radiologinen perustila mittaus ennen kaivostoiminnan aloittamistoimia. Yleensä sen tekee STUK maksullisena konsuttityönä. Tämä kansankielisesti taustasäteilymittaus ei todista tulevasta toiminnasta aiheutuvia haittoja, vaan sen tarkoituksena on saada dokumentointi ympäristön radiologista tilasta ennen kaivostoimintoja, jotta myöhemmin voidaan verrata toiminnan mahdollisia vaikutuksia alkuperäiseen tilaan.

Juomasuon kallioperä on paksun maakerroksen alla, joka estää kallioperän uraanista aiheutuvan säteilyn havaitsemisen koskemattoman maanpinnan yläpuolella. Ja sitä nytkin tehdyt mittaukset osoittavat. Mutta kun Latitude väittää kuin noilla taustasäteilymittauksilla voisi todistaa, että siltä koelouhinnan yhteydessä maanpinnalle nostettu kivilohkare ei säteilisi mitatulla tavalla. Vastoin Latituden väittämää kyseinen kiven säteilymittaus juuri todistaa eron koskemattoman luonnon (taustasäteilymittauksen tulos) ja uraanipitoisen kallion louhosjätteiden välisen merkittävän eron. Eikä sitä eroa voi Suomen taustasäteilykartalla virheelliseksi todistaa.

Koelouhoksen veden laatu.

Juomasuon koelouhos on louhittu jo 30 vuotta sitten, ja kaikki louhittu kovasti uraanipitoinen malminaines kuljetettiin louhokselta pois koerikastettavaksi. Voisi olettaa että eihän silloin enää haitallisia aineita vedessä olisi, mutta kun niitä on kuten vesi- ja kasvimittaustulokset haitallisten aineiden osalta osoittavat sekä myös säteilymittaukset. Tulokset on toimitettu Pohjois-Pohjanmaan ELY:lle.

Latitude luo mielikuvaa että seuraa jatkuvasti louhoksen veden laatua ja pyrkii todistamaan erityisesti maaliskuussa 2021 tehdyillä 4 erikohdasta tehdyillä vedenlaadun mittaustuloksilla, etteivät maaliskuussa 2021 otetut näytteet sen paremmin kuin aiemmin analysoidut väitteet eivät tue videolla esitettyjä väitteitä, erityisesti siihen vedoten että joidenkin analysoitujen näytteiden tuloksia on verrattu pohjaveden ympäristölaatunormin.

On syytä kysyä, että onko maaliskuun 2021 mittaustoiminta Latituden normaaliin louhoksen veden laadun seurantaohjelmaan kuuluva mittaus, vai oliko sille joku muu syy? Nettisivun linkkien perusteella on kyseessä ollut Latituden erityinen selvitys siitä, että kuinka hyvin uudenlainen ns. EPSE™ menetelmä mahdollistaa melko yksinkertaisen ja nopean metallipitoisten vesien ja happojen puhdistamisen. Sillä saostetaan kaikki nesteessä liukoisena olevat metallit yhden saostusprosessin aikana. Menetelmällä voidaan käsitellä metallipitoisuuksiltaan varsin vaihtelevia nesteitä.

On oletettavaa, että mikäli Juomasuon louhoksen vedet olisivat riittävästi pohjaveden ympäristölaatunormien täyttäviä, ei Latituden tarvitsisi tällaisia erityisen saastuneiden jätevesien puhdistusmenetelmien soveltuvuutta selvittää. On syytä huomata, että tulosrapotin yhdenvedon perusteella menetelmää testattiin nimenomaan sen soveltuvuudesta koboltin saostamiseksi jätevedestä, eikä suinkaan osoitukseksi louhoslammen nykytilasta.

Lisäksi tässä yksi jo aiemmin julkisuudessa ollut mittaustulos Kitkajoen Juomasuon louhokselta:

Tohtori Riku Paavola, Oulangan tutkimusasemalta 10.11.2010 ”Mittaukset on tehty kivien/maan pinnasta. STUK:n Kuusamon ja Käylän netissä oleviin taustasäteilymittauksiin verraten nuo korkeimmat arvot ovat 150-200 –kertaisia.

”Juomasuon mittausarvot (µSv/h) Normaali taustasäteily pitäisi olla alle 0,30.

Piste 1. 16,3

Piste 2. 15,7

Piste 3. 0,67

Piste 4. 0,14

Piste 5. 0,12

Piste 6. 0,11

Piste 7. 10,12

Piste 8. 0,49

Piste 9. 0,14

Piste 10. 0,11

Juomasuon uraanimalmiossa säteilee uraani hajoamistuotteineen. Koelouhoksen murske ja louhoskivethän juuri osoittaa mitä tavaraa sieltä löytyy jos sitä mennään enempi louhimaan. Tuossa yllä Oulun yliopiston Oulangan aseman aikaisemmin julkisuudessa olleet tulokset mittauskohteineen. Uraania, toriumia, kovaakin on malmiossa paljon. Sitähän nämä alla olevat Juomasuon kairaustuloksetkin osoittavat:

Posted in Yleinen | Leave a comment

Muutosesitys Kuusamon kaupungin lausuntoon Tukesille koskien Kitkajoen Juomasuon kaivospiirien lupia

Kuusamo 21.4.2021 Yhdyskuntatekniikan lautakunta 57 §

Käsiteltävä pykälä pohjaesitys löytyy tästä linkistä Kuusamon kaupungin nettisivuilta

Ote kartasta ’Uraanipotentiaalisia alueita ja merkittävimpiä Suomen uraaniesiintymiä Fennoskandian kilven geologisella kartalla’. Esa Pohjolainen. Perustietoa uraanista, elokuu 2017. GTK. (liite 1) 

Kartalla mainittuja Kuusamo, Posion ja Sallan uraanivyöhyke sekä erikseen Kitkajoen Juomasuon ja Kitkan Kouervaaran uraanimalmiot.

Muistutamme, kun uraani on kytköksissä mm. kultaan on uraanituotannon taloudellisuusraja alempi (geologian professori Matti Saarnisto). Kun uraania tuotetaan vaikka sivutuotteena on kaivos Kainuun ELY:n virallisen tulkinnan juridisesti uraanikaivos. GTK:n entinen geologi Heikki Pankka sanoo Juomasuosta: ”jos kultaa louhitaan uraani nousee mukana.” Pankan mukaan alueen uraanipitoisuudet ovat korkeat; mm. Käylän Juomasuolta on todettu kairauksissa jopa 2,0% uraania. (Apu nro 45/2010 s. 22). Latituden kaivospiireissä Rukan Sivakkaharjussa on GTK:n uraanidatan mukaan uraanin keskipitoisuus 0,12%, kun ydinenergialain mukainen taloudellisuus raja 0,1%.  Huom. ei siis ympäristöturvallisuus -raja vaan taloudellisuus -raja, ja tuo kannattavuusraja on alhaisempi uraanin ollessa kytkettynä kultaan tai esim. kobolttiin. Aikaisempi saman y-tunnuksen yhtiö totesikin, että Talvivaara osoittaa prosessin, kuinka uraani voidaan jälkikäteen ottaa tuotantoon kunhan malmio saada auki ensin toisella mineraalilla. Tähän kaivosyhtiö viittaa tavoitteellaan hyödyntää kaivospiirit täysimääräisesti. 

GTK:n entinen tutkimuspäällikkö ja geologian professori Matti Saarnisto totesi Koillissanomissa 8.6.2007 Juomasuosta: ”Uraanikaivoksen vastustamiseen Saarnistolla on selvä syy, ei ole olemassa ensimmäistäkään esimerkkiä siitä, että uraanin louhinta- ja rikastus olisi onnistuttu pitämään suljetussa järjestelmässä. Uraanin louhintaa ei onnistuta hallitsemaan, onnettomuus sattuu ennemmin tai myöhemmin. Uraanipöly- ja lieju leviää laajalle ja pilaa vesistöt ja pohjavedet pysyvästi. Murskattu jätekivi säteilee radonia moninverroin enemmän kuin ehjä kallion pinta, hän luettelee. Tästä vuoksi hän ei myöskään hyväksy esimerkiksi kullan kaivamista, jos kullan mukana nousee uraania. Koillismaalta löytyy tälläinen esiintymä esimerkiksi Käylän Juomasuolta.”

Esitämme poistettavaksi esityksen, että Kuusamon kaupunki aloittaa kaavoituksen alueelle.

Kaavoituksen aloittaminen on juuri kaivosyhtiön etu, eikä siten Juomasuon uraanikultakoboltti kaivosta vastustava Kuusamon luontokaupunki voi aloittaa kaivosyhtiön etua, ja kaivoshanketta, edistävää kaavoitusta alueelle. Muistutamme, että kaupungilla ei ole mitään pakkoa aloittaa kaavoitusta alueelle. Ja nykyään kaivokset tarvitsevat kaavan. Siten jos kaupunki ei halua alueelle kaivosta, silloin ei aloita kaavoitusta.

Sen sijaan esityksessä tulee lukea selkeästi, että Kuusamon kaupunki VASTUSTAA kaivospiirien kaivosluvan myöntämistä monesta perustellusta syystä, ja vaatii kaivospiirien purkamista ja avonaisten koelouhoksien puhdistamista, suojaamista, peittämistä ja maisemointia yleisenä Käylän ja Säkkilän kyläläisten sekä Kitkajoen matkailualueen terveys- ja ympäristöturvallisuusetuna.

Kaupunginhallituksen 2009 sekä valtuuston yksimielisesti hylkäämän edellisen kaivos YVA:n sekä valtuuston linjaaman yleiskaavan mukaisesti Kuusamon luontokaupunki VASTUSTAA kaivospiirien luvittamista alueelle sekä vaatii niiden purkamista monesta syystä, erityiseksi siksi koska koelouhoksen avonaisissa Juomasuon kaivospiireissä on laiminlyöty vuosikymmeniä yleinen ympäristö- ja terveysturvallisuus, kun niitä ei ole peitetty STUK:in viranomaispuolen 1990 luvun peittokehoituksista huolimatta. Muistutamme, että STUK:ki lausui, että Juomasuon suuren uraanimäärän ja sen korkean uraanipitoisuuden johdosta koelouhokselle työskennelleiden vuosittainen säteilyaltistus tuli täyteen ja koerikastamolla jo kolmessa kuukaudessa. (liitteet 2 – 7) STUKki vaatikin Juomasuon koelouhoksen peittämistä, jottei se radioaktiivisesti saastuttaisi ympäristöä. Tätä vaadetta ei koskaan toimeenpantu ja Juomasuon uraanilouhos on ollut avonaisena 1990 luvulta lähtien Käylän ja Säkkilän kylien välissä (n. 2 km kumpaankin ja 1 km Kitkajoelle). Juomasuon uraanilouhoksen säteilyä ja radioaktiivista saastumista on mitattu monen toimijan toimesta mm. Oulun yliopiston Oulangan tutkimusaseman toimesta. Mittaustulokset osoittavat, että Juomasuon säteilyt ovat 130 kertaisia normaaliin taustasäteilyyn nähden. Juomasuon uraanilouhosta on esitetty kansalaisjärjestöjen toimesta peitettäväksi ja asia on käsittelyssä Pohjois-Pohjanmaan ELY:ssä. Vaadimme, että TUKES purkaa kaivospiirit sekä asettaa louhoksen peitto-, puhdistus, suojaus ja maisemointi vaateen kaivosyhtiölle. 

Lisäksi kaivosyhtiön 10 000 vakuus on aivan liian alhainen, kun päivän 21.4.2021 Koillissanomissa itse kaivosyhtiön edustaja Jussi Lähde mainitsee, että koko Suomessa on 300 – 500 miljoonan vakuuskertymä vaikka Latituden kaivospiirit Kitkajoen Juomasuon-Hangaslampi-Pohjasvaara ja Rukan Sivakkaharju ja Meurastuksenaho sijaitsevat keskellä Riisi-Kitka-Ruka-Oulanka-Savina matkailualuetta, jonne on investoitu reilusti yli miljardi euroa sekä luonto ja vesistöt ovat mittaamattoman arvokkaita, siten 10 000 euron vakuus on naurettava, oikea summa on lähempänä on tuota koko vakuuskertymän summaa.  

Yksilöity muutosesitys esittelytekstiin:

Esitämme lisättäväksi esittelytekstiin tekstiin oheisen kappaleen:

Kuusamon kaupunki hyväksyi vuonna 2014 luonnonvarasuunnitelman:

Ei kaivosta matkailukolmioon

Kaivostoiminta, sen mahdollinen sijainti ja yhteensovittaminen muun elinkeinotoiminnan kanssa nousee yhdeksi tärkeäksi kysymykseksi vasta hyväksytyssä ja julkistetussa Kuusamon luonnonvarasuunnitelmassa. Suunnitelman mukaan kaivostoimintaa voidaan harkita Kuusamossa vain alueille, joilla ei kohdistu merkittäviä haittoja luonnonarvoille, luonnontuotteille ja elintarviketuotannolle, maisemalle, vesistölle, matkailun imagolle tai asutukselle.

Luonto- ja maisema-arvoltaan herkälle sekä matkailun kannata keskeiselle alueelle (Oulanka-Ruka Kitka) ei käytettävissä olevan tiedon pohjalta kaivostoimintaa tai sen rikastusta voida käynnistää riskittömästi.

Esitämme lisättäväksi esittelytekstiin oheisen kappaleen:

Kuusamon kaupunki lausuu kantanaan, että kun toiminnanharjoittaja perustelee kaivosluvan raukeamisen lykkäämishakemustaan tutkimuksissa ilmenneillä lisäselvitystarpeilla, on se peruste sinällään osoitus siitä, ettei kyseiseen merkittäviä luontoarvoja, elintarviketuotantoa, arvokasta vesistöä ja matkailualueen keskelle pysty kaivoslain tarkoittamassa 10 vuoden määräajassa käynnistämään kaivosmineraalien hyödyntämiseksi kaivostoimintaa, jolla olisi paikallinen sosiaalinen hyväksyttävyys, kaupungin puolto sekä tarvittavat viranomaisluvat, jonka vuoksi kaivospiirin raukeamisen lykkäämishakemusta ei tule myöntää.

Esitämme poistettavaksi esittelytekstistä oheisen kappaleen (kursiivilla) ja sen tilalla esitettävän oheisen kappaleen:

Kuusamon kaupunki edellyttää, että alueelle laaditaan riittävän laaja oikeusvaikutteinen osayleiskaava alueen toimintojen yhteen sovittamiseksi sekä yleiskaavan pohjalta tarkempiasteinen asemakaava. Mahdollisen kaivostoiminnan sijoittuminen näin keskeiselle alueelle vaatii ehdottomasti kaavalliset tarkastelut tarpeellisine selvityksineen. Kaavoja laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia. Kaupunki edellyttää, että ympäristövaikutusten arviointi tehdään louhintamäärästä riippumatta (YVA-laki 3.2 §) hankkeen riskialttiin ja ongelmallisen vesien hallinnan sekä maaperän uraanipitoisuuden vuoksi.

Kuusamon kaupunki katsoo, ettei toiminnanharjoittaja ole vuodesta 1993 alkaneesta Juomasuon kaivospiirin historiasta huolimatta kyennyt laatimaan sellaista pätevää suunnitelmaa, ei edes tämän kaivospiirin raukeamisen lykkäämishakemuksensa perusteluksi, että niihin suunnitelmiinsa perustuen toiminnanharjoittaja olisi voinut esittää perusteltua ehdotusta oikeusvaikutteisen osayleiskaavan laatimiseksi, jollaisen oikeusvaikutteisen osayleiskaavan kaupunki katsoo oleelliseksi ehdoksi kaivospiirin jatkoajan myöntämiselle.

Lisäksi kaupunki katsoo, että toiminnanharjoittajan olisi tullut osoittaa vakavaa aikomustaan hankkeen YVA-arvioinnin aloittamisella ennen kaivospiirin raukeamisen lykkäyshakemustaan, eikä toiminnanharjoittaja ole sellaista YVA-arviointiohjelmaa käynnistänyt. Vaadimme kaivospiirien purkamista ja toteamme ettei kaivos YVAa ole syytä käynnistää, koska kaupunki on yksiselitteisesti linjannut ettei alueelle sovi kaivos. Lisäksi muistutamme, että Talvivaaran uraanijätealtaan (kipsisakka-allas) myrkkytulvan jälkeen Säätytalolla ministerit mediassa totesivat, että seuraavissa kaivoshankkeissa yhtiöillä tulee olla sosiaalinen toimilupa. Sellaista Juomasuon kaivoshankkeella ei ole, siten kaivospiirit pitää purkaa/antaa raueta, louhokset peittää ja suojata ja Kaivos YVA jättää aloittamatta. Kuusamolaiset ansaitsevat jo rauhan uraanikultakoboltti kaivoshankkeilta. Se että että kaivosyhtiöt puskevat alueelle vastoin kuntalaisten ja valtuuston tahtoa on malliesimerkki kaivosteollisuuden vastuuttomuudesta.Edellisen tekstin ja liitteiden lisäksi täydennän esitystä kokouksessa vielä tällä:
Kaivoslaki 46 pykälä kohta 7 voimaa valtauksien malminetsintää vastaan mm. Kitkajoen Juomasuon Hangaslammen valtauksien osalta. Kun näin ei tehdä se edesauttaa Latituden uraanikultakoboltti kaivoshankkeen etenemistä. 
kaivoslaista
Malminetsintälupaa  ei saa myöntää:7) alueelle, jonka osalta kunta vastustaa luvan myöntämistä kaavoituksesta johtuvasta tai muusta alueiden käyttöön liittyvästä pätevästä syystä, jollei luvan myöntämiselle ole erityistä syytä
Uraarimalmio, uraanimäärät ja pitoisuudet on pätevä syy vastustaa kaivoshanketta tunnettuun uraanimalmioon ja sen tarvitsevia malmikairauksia uraania sisältäviin malmioihin. Alla GTK:n tietoja uraania sisältävän kaivostoiminnan ympäristöongelmista, pitkäaikaisista saasteista, ja terveysriskeistä. 

———————

Liite 8.  Geologian tutkimuskeskus (GTK) raportoi eduskunnalle uraania sisältävän kaivostoiminnan ongelmista. Alla oleva on suoria lainauksia GTK:n raportista TIEDONANTO EDUSKUNNALLE 35 G

”URAANIKAIVOSTOIMINTAAN SEKÄ URAANIMALMIJÄTTEESEEN JA SEN SIJOITTAMISEEN LIITTYVIEN HAITTOJEN VÄHENTÄMINEN”

”Kaikki primääriset keskinäisessä tasapainotilassa olevat uraanimalmit sisältävät radiumia, joka juuri on poikkeuksellisen korkean säteilytason aiheuttaja uraanikaivoksissa. ”Tavallisten kaivosten” toimintaan liittyvien haittatekijöiden lisäksi uraanikaivosten työntekijat joutuvat alttiiksi hengitysilman sisältämälle radon-kaasulle ja sen lyhytikäisille tytärnuklideille, hengitysilmassa oleville pitkäikäisille alfa-aktiivisille hiukkasille sekä kohonneen ulkoisen säteilyn vaikutukselle. Merkittävimmän haitan muodostaa kuitenkin radon lyhytikäisine tytäraineineen. Lyhytaikaisesti radonpitoisuus nousee louhinnan edellyttämän malmin porauksen, räjäytyksen ja kuljetuksen aikana pölyhiukkasiin tarttuneiden uraanisarjan aineiden vuoksi. Pölyn ja ulkoisen säteilyn yhteenlaskettu osuus kaivostyöntekijöiden säteilyaltistuksesta jää yleensä radonin osuutta alhaisemmaksi. On arvioitu, että pölyn ja ulkoisen säteilyn osuus on yhteensä n. 30 % kokonaisaltistuksesta. Radiumin pitkän puoliintumisajan vuoksi (noin 1600 vuotta) seisovan kaivosveden voidaan olettaa sisältävän runsaasti radiumia (ja sen seurauksena myös radonia) tai vaihtoehtoisesti suurissa vesisysteemeissä radium diffundoituu pitkiä matkoja, josta seuraa radonin leviäminen laajalle. Näin pintavesiin keräytynyt radon poistuu pääasiassa ilmaan. Myös kaivokseen valuvaan pohjaveteen on saattanut liueta uraania ja radonia, jolloin vuotokohtien läheisyydessä ilman radonpitoisuus voi olla hyvinkin korkea.

Maailmalta esimerkkejä

Kanadan ja Ruotsin luonnonolosuhteet vastannevat parhaiten Suomen olosuhteita. Kanadassa uraanimalmijätteiden sijoitusalueilla sadeveden suotautuminen ylittää haihdunnan. Malmijätteeseen jäänyt hapettuva pyriitti (FeS2) laskee valuvan veden pH-arvoa. Hapan vesi tehostaa esim. Th-230:n, Ra-226:n, Pb-210:n, As:n ja Ni:n vapautumista malmijätteestä ja joutumista ympäristöön. Tapahtuma voi jatkua hyvinkin kauan. Monissa uraanimalmijätteissä haitalliset ei radiologiset aineet, kuten Cat Pb, Zn, Set As, Pb, Cd, hapot, orgaaniset yhdisteet ym, muodostavat huomattavan pitkäaikaisen ympäristö- ja terveyshaitan. Tulokset osoittavat, että ensimmäisen 100 vuoden aikana haittojen perimmäinen aiheuttaja on alkuperäinen jätteeseen jäänyt radium. 100 000 vuoteen saakka Th-230 on pääasiallisin riskitekijä ja kun aikaa on kulunut n. 1 miljoonaa vuotta, haittavaikutusten pääasiallisin aiheuttaja on alkuperäisen malmin sisältämä U-238.

Haitallisten aineiden kulkeutuminen jätteistä.

Uraanikaivosjätteen sijoituspaikan valinnassa ja suunnittelussa on otettava huomioon seuraavat radionuklidien vapautumis- ja kulkeutumistavat:

1. Tuulieroosio ja -kuljetus

2. Pintaveden kulutus- ja kuljetustyö

3. Pohjaveden liuottava vaikutus ja liuenneiden aineiden kulkeutuminen sen mukana

4. Kaasufaasissa olevien radioaktiivisten aineiden säteilyvaikutus

5. Ekoloqisten tekijöiden (kasvit tai eläimet) pääsy kosketuksiin radioaktiivisia aineita sisältävän malmijätteen kanssa

6. Ihmisten joko tahaton tai tahallinen käsiksipääsy malmijätteeseen.

Uraanikaivosjätteistä peräisin oleva radioaktiivisuus kulkeutuu eliöihin eri tavoin ja altistaa eliöitä seuraavasti:

a. ilmassa oleva radon ja sen tytärnuklidit

b. suora qammasäteily

c. jätteistä lähtevä ilman mukana kulkeutuva pöly

1. suoraan henqitykseen

2. laskeuma maan pinnalle

d. kulkeutuminen veden mukana

1. kiinteät radioaktiiviset hiukkaset

2. liuenneet radioaktiiviset aineet

Lisäksi otettava huomioon

– gammasäteily

– ilman sisältämään pölyyn kiinnittyneet radioaktiiviset aineet

– radiumin liukeneminen veteen

– radonin liukeneminen veteen

– raskasmetallien liukeneminen ja siitä aiheutuvien haittojen kerrannaisvaikutus

– ravinnesuolojen liukeneminen

Haitalliset aineet, jotka voivat kulkeutua vesi- ja ilmareittien kautta ovat ekosysteemille potentiaalinen vaaratekijä. Laskelmien mukaan uraanin ja toriumin hajoamisen välivaiheena syntyvät Ra-226 tytärnuklideineen tuottaa valtaosan malmijätteeseen liittyvästä radioaktiivisuudesta, kun otetaan huomioon n. 1000 vuoden aika. Malmijätteen sisältämät haitalliset aineet vapautuvat vähitellen pyriitin hapettumisen, huokos- ja pohjaveden happamoitumisen ja sitä seuraavan liukenemisen vaikutuksesta.”

TIEDONANTO EDUSKUNNALLE 35 G

”URAANIKAIVOSTOIMINTAAN SEKÄ URAANIMALMIJÄTTEESEEN JA SEN SIJOITTAMISEEN LIITTYVIEN HAITTOJEN VÄHENTÄMINEN”

Valitettavasti hävisimme äänestyksen 10 – 3, vain Vihreät puolustivat luontokaupunki Kuusamoa vastustamalla kaivosyhtiön etua.

Koska oli tehty pohjaesityksestä poikkeava kannatettu esitys,
puheenjohtaja määräsi suoritettavaksi
nimenhuutoäänestyksen, jossa pohjaesitys on JAA ja Flöjtin
esitys EI. Äänestystapa hyväksyttiin.

Suoritetussa äänestyksessä
annettiin 10 JAA-ääntä (Ervasti Heino (kesk.), Hannola Arto (kok.),
Kämäräinen Sirpa (kesk.), Mustonen Jouni (kesk.), Pitkänen Liisa (kesk.), Pitkänen
Ville (kesk.), Pulkkanen Tuomo (kesk.), Siikaluoma Liisa (kesk.), Säkkinen Juha (kesk.)
Vanttaja Tuija (kesk.))

ja 3 EI-ääntä (Kämäräinen Marjo (vihr.), Virtanen Pekka (vihr.),
Flöjt Mika (vihr.)).

Puheenjohtaja totesi yhdyskuntatekniikan lautakunnan
hyväksyneen pohjaesityksen äänin 10-3.
Mika Flöjt jätti asiasta eriävän mielipiteen, jonka perustelut
löytyvät tämän pöytäkirjan ja pykälän liitteestä

Lähde: päätöspöytäkirja

Pelkkä näennäinen ”kriittinen kanta” ei riitä kaivoshankkeissa.

Jätin eriävän mielipiteen viitaten muutosesitykseeni: jonka lisäperusteet muotoilin 22.4.2021 klo 7.17 emailiin lautakunnan sihteerille sähköpostilla seuraavasti:

”Hei,

Eriävä mielipide koko muutosesitykseen, uraanivyöhyke ja uraanimalmio karttaan viitaten.

Sekä täydennän sitä sillä että mielestäni on hyvän kokoustavan mebettelytapavirhe että asia nuijitaan pöytään ilman riittävän syvällistä keskustelua varsinkin kun ei saanut kommentoida harhaanjohtavaa väitettä jossa perustellaan väärin sekä nimellä mainitaan sekä väitetään ettei keskustelussa käytettyä kaivoslain pykälää ei voisi soveltaa Juomasuon kaivospiiriin, koska siellähän juuri kaivosyhtiö on tehnyt malminetsintää uraania sisältävään malmioon. Kaupungilla on siis pätevä syy vastustaa sitä. 


Lisäksi pääesittelijän väite että on kriittinen ei riitä jos kaupungin tahtotila on vastustaa hanketta. Kaupungin lausunnossa pitää näkyä selkeä vastustus. Selkeällä vastustuksella on poliittisjuridista merkitystä ja vain se puolustaa kuntalaisten etua. Lisäksi kaupungin olisi ehdottomasti pitänyt vaatia kaivospiirien ja radioaktiivisesti saastuttavien louhoksien purkua. Tämmöinen löperö keskilinjan lausunto ei ole luonnonvarastrategian linjauksiin ja valtuuston vastustavan tahdon mukainen. Siten se toimii kaivosyhtiön eduksi.”

Posted in Yleinen | Leave a comment

Maisema-aloite vaalii Kitkan-Koutajoen vesistön puhtautta ja kauneutta

(vastine lähetetty Koillissanomiin pe. 16.4.2021 klo 14.56)

Kitkan – Koutajoen vesistön ja Riisitunturin maisema-aloite on kerännyt noin 21 000 allekirjoitusta kansalaisaloite.fi palvelussa. Aloite jouduttiin tekemään tukemaan Ympäristöministeriön omaa esitystä Kitkan – Riisitunturin kansallismaisema-alueen perustamisesta sen jälkeen, kun Kuusamon keskustan ja kokoomuksen sekä Posion keskustan edustajat kuntien kokouksissa vastustivat Ympäristöministeriön ehdotusta. Kansalaisaloitteen nimikirjoitukset tullaan saattamaan Ympäristöministeriön tietoon päätöksenteon tueksi. Keskustan argumentti on ollut, että alueella ei voisi tehdä metsätaloutta, mikä ei pidä paikkaansa, koska meillä on jo vastaavalla valtakunnallisella maisema-alue merkillä laajahko alue Määttälänvaaran lähellä mikä ei ole estänyt metsätaloutta. Sen sijaan valtakunnallisesti arvokas maisema-alue merkintä voi estää alueen vaarojen, muun muassa Kitkan Kouer- ja Säynäjävaarojen louhimisen kaivoshankkeen tarpeisiin. Parhaillaan kaivosyhtiö Latitude66 on tehnyt järjestelmällistä malminetsintää pienkairauksilla ja sähkömittauksilla Kitkan Kouer- ja Säynäjävaarassa, vaikka sinne yhtiöllä ei ole Tukesin virallisia kairauksiin oikeuttavia lupia. Tämä ongelmallista, koska tällöin naapuri maanomistajien ja poropaliskunnan oikeusturva on asiassa sivuutettu.

Mitä tulee Riisin Maaningan 56 kpl yli 300 metriä korkeita tuulivoimaloita siirtolinjoineen teollisuushankkeeseen niin asia on kansalaisaloitteessa auki kirjoitettu: Osa Latituden kaivossuunnitelmaa sijoittuisi Maaningan Salmijärvelle tuulipuiston kupeeseen. Maaningan kaivoskeskittymä rikastamoineen saisi sähköt Riisitunturin Maaningan erämaahan suunnitellusta suurtuulipuiston siirtolinjasta. Se aiotaan vetää Kitkajärven ja Riisitunturin vaarajonon yli läheltä Salmijärveä. Kaivosyhtiö Latitude markkinoi esitteissään kaivoksia ja tuulivoimaloita rintarinnan. Yhtiöllä on laajoja uraanikultakobolttivarauksia ja valtaushakemuksia koko Kitkan – Koutajoen vesistön, Maaningan, Riisitunturin ja Oulangan kansallispuiston ympärillä.”

Pohjois-Pohjanmaan ilmasto- ja energiastrategiassa, tuulivoimakaavoissa sekä merialuesuunnitelmissa maisemallisesti, linnustollisesti, luonto- ja kaava-arviointeihin sopiviin kohtiin olen pääosin tuulivoimaa edistänyt, joitakin hankkeita edellä mainittuihin seikkoihin viitaten vastustanut. Samansuuntaisesti Vihreiden tuulivoimakriteereistä kirjoitti myös vasta Ympäristöministeri Krista Mikkonen fb seinällään. Kuusamossa on jo yksi tuulivoima-alue, jonka yhteyteen olen Kuusamon seurakunnan kirkkovaltuuston seminaarissa esittänyt selvitettäväksi seurakunnan maille olemassa olevan siirtolinjan varteen lisää tuulivoimaa kohti Kuusamon teollisuusaluetta, jonka läheisyydessä asun ja osa-aikaisesti etänä työskentelen, muun muassa edistäen Kemi- ja Ounasjoen vaelluskalan palautumista luonnonmukaisilla uomilla sekä auttaen Ounasjokivarren kyläläisiä heidän vastustaessa Kittilän kaivoksen jätevesien purkuputkea Ounasjokeen.

Yleisesti toivon että ko. henkilö, joka omien lehtikirjoituksiensa pohjalta arvioiden pitää itseään uskonnollisena henkilönä, noudattaisi käskyä ”älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi”, varsinkin kun tämä on ollut toistuvaa Koillissanomien palstalla. Viime eduskuntavaalien alla hän väitti, etten olisi ollut osallisena Kaivoslaki NYT kansalaisaloitteessa, vaikka olin reilu vuosi sitten asiasta kuultavana eduskunnan talousvaliokunnassa. Sama henkilö myös väitti, ettei minulla olisi mitään tekemistä Talvivaarasta kertovan ”Jättiläinen” -elokuvan kanssa, vaikka annoimme”Kysymyksiä Talvivaarasta” -kirjan käsikirjoittajalle pohjatekstiksi. Tämän asian voi nyt kaikki tarkistaa ajankohtaisesti katsomalla YLE areenassa olevan Jättiläinen elokuvan ja katsoa ne lopputekstit loppuun saakka. (alla kuvakaappaus Jättiläinen elokuvan lopputeksteistä kohdasta 01:30:49)

Miten tämä liittyy Kuusamoon? Siten, että Kitkajoen Juomasuolla on GTK:n aikaisempien tutkimustietojen, lisensiaatti ja väitöskirjatietojen pohjalta noin 180 kertaa enemmän uraania kuin kultaa. Talvivaara, Juomasuo ja Sokli kaikki löydettiin KTM:n (nyt TEM) rahoittamissa uraanitutkimusprojekteissa uraanimalmioina. Nyt siitä uraanista yhä vaietaan, vaikka Pohjois-Pohjanmaan ELY hylkäsi Juomasuon aikaisemman kaivos YVA:n juuri uraanipuutteiden takia.

Ystävällisesti,

Mika Flöjt 

ps. Kansalaisaloitteen voit allekirjoittaa täältä, lämmin kiitos Sinulle

Kansalaisaloite Riisitunturin ja Kitkan-Koutajoen vesistön puolesta

Posted in Yleinen | Leave a comment

”latitude66” puskee kaivoshankettaan kuusamolaisten enemmistön tahdon vastaisesti – K-median tuella

Dragon Miningin Kuusamo Goldin yritystunnuksella toimiva ”latitude66” -yhtiö hakee jälleen Kitkajoen Juomasuon ja Hangaslammen uraanikultakoboltti malmioon, jossa on todettu olevan GTK:n aikaisemman tutkimuksien mukaan 187 kertaa enemmän uraania kuin kultaa. Ja kulta- ja koboltti on malmiossa kytköksissä uraaniin. Kitkajoen Juomasuo on raportoitu GTK:n ja KTM/TEM:n toimesta kansainvälisen atominergiajärjestön punaiseen uraanivarantokirjaan. Alla ”Kuusamon uraanivyöhyke” Ministeriön kartassa Kuusamon, Posion ja Sallan alueella. Erikseen karttaa on merkitty Kitkajoen Juomasuon uraanimalmio. Esitys pidetty atomiteknillisen seuran seminaarissa KTM/TEM kaivosylitarkistajan toimesta. 
Uraanimalmiotkartta

GTK raportti koskien Kitkajoen Juomasuon malmion kairauksia, osoittaa sen, että uraania ja toriumia on aina parista kymmenestä metristä lähtien aina päämalmioon saakka, jossa muut mineraalit kytköksissä uraaniin ja toriumiin.

GTK raportti koskien Kitkajoen Juomasuon malmion kairauksia osoittaa, että uraania ja toriumia on aina parista kymmenestä metristä lähtien aina päämalmioon saakka, jossa muut mineraalit kytköksissä uraaniin ja toriumiin. Erityisen korkeita pitoisuuksia radioaktiivisia aineita on juuri päämalmioissa. Yhtiö koskiessaan kultaan tai kobolttiin käsittelee myös vääjäämättä myös uraania. GTK geologi Heikki Pankan mukaan ne kulkevat malmioissa käsi kädessä. 

Yhtiö puskee alueelle ,vaikka Kuusamon kaupunginvaltuusto ja Pohjois-Pohjanmaan ELY hylkäsi yksimielisesti aikaisemman Juomasuon YVA:n uraanipuutteiden takia ja Kuusamon valtuusto päätti yksimielisesti valtuuston luonnonvarasuunnitelmassa, että alueelle ei voida riskittömästi kaivoksia perustaa.
kaivostyrmättiinkunnolla
Kuusamon kaupunki päätti yleiskaavassa äänin 39-4, että alueelle ei voida perustaa kaivoksia sekä taloustutkimuksen tutkimuksessa suuri kuusamolaisten enemmistö totesi ei tule hyväksymään kaivosta missään muodossa. Talvivaaran myrkkytulvan jälkeen ministerit Säätytalolla suomalaisille lupasivat, että seuraavissa Suomen kaivoshankkeissa edellytetään ensin sosiaalista toimilupaa. Latitude yhtiöllä ei sitä ole Juomasuon kaivoshankkeessa. 
Gallup
Nyt yhtiö on hakenut laajan valtauksen Juomasuon kaivospiirien ympärille Käylän ja Säkkilän kylien iholle (Tukesin kaivosrekisterin karttakuvassa ruskealla). Lisäksi kuvassa vihreällä ”Latitude66” varaukset laajalla alueella Pohjois-Kuusamon kylien päällä.
Kuvaavaa on että yhtiö on jakanut sponssirahaa lehtimainoksilla sitä haluaville – toiminta ei eroa siitä mitä nähtiin koskisodassa Kuusamossa. Kaikki tietävät mitä se tarkoittaa.
Yhtiö on malliesimerkki kaivosyhtiöiden vääristelystä ja valehtelusta Suomessa. Yhtiö on muun muassa mediassa väittänyt vetäytyneensä Rukan ympäriltä 10 km säteellä, vaikka yhtiö ei ole luopunut Rukan Sivakkaharjun ja Meurastuksenahon kaivospiireistä jotka ovat alta 5 km Rukamarketilta.  Valitettavasti K -media ostaa kaivosyhtiön vääristelyt samalla puolueettoman journalistiikan periaatteet unohtaen.
Näyttökuva 2020-9-5 kello 23.06.24
Lisäksi yhtiöllä on laajat varaukset Etelä-Sallassa ns. Hautajärven uraanivyöhykkeellä Ylä-Oulankajokivarressa Oulangan kansallispuiston kyljessä vaikka yhtiö on mediassa väittänyt vetäytyvänsä Oulangan kansallispuiston ympäriltä. Lisäksi yhtiöllä on laajoja varauksia ja valtaushakemuksia Riisin kansallispuiston lähellä Riisin Maaningassa vaikka yhtiö on väittänyt mediassa vetäytyvänsä Riisitunturin kansallispuiston ympäriltä. Yhtiöllä on lisäksi varauksia ja valtaushakemuksia Maaninkavaaran kylällä, Sukerijärven luonnonpuiston, Kätkytvaaran ja Ritakorkian vanhojen metsien suojelualueiden ympärillä sekä Kitkan tunturijärven (Natura ja Suomi 100 helmeä järvi) ympärillä.
Posiolla yhtiö uhkaavarauksillaan Riisitunturin kansallispuiston ja Kitkajärven Naturajärven lisäksi Kirintövaaran ja Himmerkin lomakeskuksia lähes Posion keskustaajaman päällä.
”Latitude66” yhtiön tapa puskea kaivosta Juomasuolle vastoin kuusamolaisten enemmistön tahtoa osoittaa, että yhtiön puheet kuusamolaisten ja luonnon kunnioittamisesta sekä vastuullisuudesta on pelkkiä korulauseita vailla totuuspohjaa.
Latitude on myös malliesimerkki siitä, kuinka kaivosteollisuuden vapaaehtoisen kaivosvastuuverkoston toiminta on kestämätöntä kaivosyhtiöiden viherpesua. Yhtiöiden toiminta muuttuu vain lakeja muuttamalla. Suositukset eivät riitä. Valitettavasti Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) pyrkii parhaillaan vesittämään kaivoslain uudistamista kaivosyhtiöiden eduksi.
Kuusamolaisten tulee yhdessä tuumin taistella kaivosyhtiön väärää informaatiota, lobbausta ja huijaamista vastaan sekä paremman kaivoslain puolesta.
Meidän kaikkien kuusamolaisten, Kuusamon ystävien, luonnon ja kulttuuriarvojen ymmärtäjien tulee vaalia koko Kitkan-Koutajoen vesistön puhtautta ja koskien vapautta puolustaneiden muistoa.
Olkoon ohjenuorana kirjailija ja Koillissanomien** perustaja Reino Rinteen kirjoittama kaukaa nähty varoitus Kuusamon uraanivyöhykkeen* hankkeista, erityisesti Juomasuosta kirjassaan Kirveskö järveen (suora lainaus sivulta 58):
”Kansan kannattaisi (Kuusamossa) sanoa: – Emme me niin hiton tyhmiä ole ettemme tajua: Jos maaperää mullistetaan jonkin mineraalin saamiseksi, niin kyllä kaikki muutkin tuossa maaperässä piilevät mineraalit häiriintyvät ja liikkeelle lähtevät. Älkäämme salliko Koillismaan ylängöllä uraanin liikekannalle panoa. Jos niin tapahtuisi, silloin koskien ja järvien suojelu olisi ollut turhaa. Kitkaa, Kitkajokea ja Paanajärveä emme salli kaiken kaikkiaan ja sittenkin vähäarvoisten mineraalien esille möyrimisen menossa tuhota. Koillismaan ylänköläisten on oltava varuillaan ettei jouduttaisi uraanievakkoon.”
*Kuusamonuraanivyöhyke
UraaniesiitymiäSuomessa
**Reino Rinteen perustama Koillissanomat oli puolueeton paikallislehti vuoteen 1986 saakka, kunnes Juomasuon kaivoskriitikkonakin kunnostautunut Reino Rinne joutui luopumaan lehden päätoimittajan tehtävistä. Outokumpu perusti Juomasuon koelouhoksen 1990 luvun alussa, jota vastaan uraanitiedoilla kävi Reino Rinne omalla uudella Koillismaan Luonto ilmaisjakelu lehdellä. Koillissanomat vaikeni Juomasuon uraanista. Reino Rinteen kirjelmä luontoaktiivina vesioikeuteen sai Outokummun luopumaan hankkeesta. Koillissanomat lehdestä tuli osa Keskustan Suomenmaan mediakonsernia ja nykyisin se on osa K-mediaa. Koillissanomat sai tiedon Juomasuon uraanista jo 2006, ollen paikalla, kun Juomasuolla mitattiin kovia säteilyjä louhoskivistä, mutta sen sijaan että olisi alkanut vaatimaan vain pari kilometriä Käylän ja Säkkilän kylien välissä säteilevän louhoksen peittämistä, Koillissanomat alkoi puolustamaan hanketta ja leimaamaan kaivoksen vastustajia. Koillissanomat muutti kaivosta kannattavan kantansa kaivoksen perustamista vastaan vasta 2014 kuusamolaisten kovan vastarinnan takia. Nyt Latitude yhtiö kertoo Juomasuon Hangaslammen valtauksien TUKES:in (2020) vastineessaan, että Koillissanomat ei enää ole ongelma heille Juomasuon kaivoksen perustamissa, koska siitä on tullut osa K-mediaa. Tämä Latituden väite on kyllä valitettavasti näkynyt muun muassa siinä, että kaivosyhtiön tiedotteet menee sukkana suoraan K-mediakonsernin nettisivuille ja lehtiin – kritiikittömästi ilman tasapuolista journalistista otetta. Yhtiö on vastineeksi ostanut paljon K-medialta nettimainos tilaa. Kaivosvastustajien vastinekirjoituksien julkaisemiseksi on jouduttu taistelemaan, ja monesti niitä yritetty peukaloida mm. poistamalla uraani sana. K-median pääkonsernin päätoimittaja kielsi allekirjoittanutta kahdesti sähköpostilla eduskuntavaaleissa 2019 käsittelemästä Kitkajoen Juomasuon kaivoshanketta, vaikka se oli yksi keskeisimmistä Kuusamon keskusteluteemoista – antaen ymmärtää, että siitä tulisi ongelmia blogin kirjoittamisen jatkolle. Käsittelin sitten kaivoslakia, terrafamea ja fennovoimaa vähän vastineeksi laajemmin. 2020 K-media lopetti kaikki blogistit nettisivuiltaan. Ja Latitude ja muut kaivosyhtiöt kiittää. Tämä sama kehitys on valitettavasti näkynyt K-median Lapin Kansassa, missä Latitudea kritisoivia kaivoskirjoituksia on sensuroitu ja vastineita ei ole julkaistu. 
Posted in Yleinen | Leave a comment

Vastaus kaivoslobbari Jussi Lähteelle.

Pohjois-Kuusamon, Posion ja Etelä-Sallan uraanivyöhykkeistä ja uraania sisältävistä malmioista on GTK:n dataa. Alla Ote kartasta ’Uraanipotentiaalisia alueita ja merkittävimpiä Suomen uraaniesiintymiä Fennoskandian kilven geologisella kartalla’. Esa Pohjolainen. Perustietoa uraanista, elokuu 2017. GTK. (liite 1).

Kartalla mainittuja Kuusamo, Posion ja Sallan uraanivyöhyke sekä erikseen Kitkajoen Juomasuon ja Kitkan Kouvervaaran uraanimalmiot.Kitkajoen Juomasuon uraanista on todennut GTK:n tutkija Heikki Pankan (1989):”selvimmin kulta näyttää rikastuneen uraniniittirakeisiin sekä niiden välittömään läheisyyteen”. Pankan mukaan korkeimmat uraani- ja kultapitoisuudet ovat samassa kohdin ja siinä on uraania 187 kertaa kultaa enemmän. Myös GTK:n tutkija Erkki Vanhanen raportoi kullan rikastuneen uraniniittirakeisiin sekä kairausnäytteissä että irtolohkareissa. Kuusamon uraania on esitelty mm. GTK:n raportteja: Pääkkönen (1979), Vanhanen (1981), Pyy (1981), Pankka & Puustinen, Vanhanen (1984), Vuokko (1988), Pankka (1989), Vanhanen (1989), Vanhanen (1991), Pankka; Puustinen; Vanhanen (1991). GTK:n geologi Erkki Vanhanen esitteli vuonna 1987 Itävallassa kansainvälisen atomienergiajärjestö IAEA:n kokouksessa. Kuusamon liuskealueen uraaniesiintymiä. Vanhanen, E., 1989a.: ’Uraniferous mineralizations in the Kuusamo schist belt, northeastern Finland’. Ss. 169-186. Julkaisussa Metallogenesis of uranium deposits. Proceedings of a technical meeting on metallogenesis of uranium deposits, 9-12 March 1987. Intern. Atomic Energy Agency, Vienna. Lisäksi Suomi-Neuvostoliitto Symposiumissa vuonna 1989 esiteltiin Paanajärvi-Kuusamo-Kuolajärvi alueen uraaniesiintymiä (Vanhanen 1991). Myöhemmin myös Pankan lisensiaatti tutkimuksessa ja Vanhasen väitöstutkimus ’Geology, mineralogy and geochemistry of the Fe-Co-Au-U deposits in the Paleoproterozoic Kuusamo Schist Belt. Oulun Yliopisto. (Vanhanen 2001.)Uraanin mainitseminen ja käsittely on perusteltua myös siksi, että sen avulla Kuusamon luontokaupunki pystyy vastustamaan myös malminetsintää valtauksilla ja kaivospiireissä: Kaivoslaki 46 § Malminetsintälupaa ei saa myöntää 7): ”alueelle, jonka osalta kunta vastustaa luvan myöntämistä kaavoituksesta johtuvasta tai muusta alueiden käyttöön liittyvästä pätevästä syystä, jollei luvan myöntämiselle ole erityistä syytä”. Uraanimalmio, uraanimäärät ja -pitoisuudet on pätevä syy vastustaa kaivoshanketta, kaivospiirejä ja valtauksia, tunnettuun uraanimalmioon sekä malmikairauksia uraania sisältäviin malmioihin.Muistutan, että vaikka kaivosyhtiö haluaisi kultaa ja kobolttia tulee se Juomasuon tapauksessa vääjäämättä louhimaan ylös ympäristöön myös uraania. Juomasuon aikaisemmassa YVA tilaisuudessa kysyimme Dragonin johtaja Ilpo Mäkiseltä: kumpaa on malmissa enemmän, uraania vai kultaa? Yleisön edessä Mäkinen myönsi uraania olevan sata kertaa enemmän kuin kultaa. Täten kaivostoiminta Juomasuolla on vääjäämättä uraaniasetuksen mukaista kaivostoimintaa – vaikka yhtiö ja media kuinka yrittäisivät vaieta uraanista

Posted in Yleinen | Leave a comment

Latitude tunnustaa kairaavansa Kouervaaran ja Ollinsuon uraanialueella ilman viranomaislupia

(Vastine oikeus, huomiseen lehteen) (lähetetty Koillissanomiin 18.8.2021)

Latituden tiedottaja Jussi Lähde väittää 18.8.2021 kirjoituksessaan minun esittäneen kirjoituksessani (KS 16.8.2021) valheellisen kuvan Latituden Kouervaaran/Ollinsuon alueella tekemistä kairauksista ja niihin tarvittavista viranomaisluvista. Kuitenkin Latituden edustajana Lähde tunnustaa, että toimii tuolla alueella, tehden sekä maaperänäytteenottoja (joihin on hankkinut maanomistajien lupia) sekä syväkairauksia (joihin myös kertoo hankkineensa maanomistajien luvat). Katson, että Jussi Lähde tunnustaa minun kirjoitukseni tältä osin oikeaksi. Latitude tekee tuolla uraanialueella syväkairauksia maanomistajan luvalla, siis ilman virallista TUKES:in malminetsintälupaa. Toiminta on vastoin kaivoslain säädöksiä. Viittaan kaivoslain 7 §:n perusteluihin, joissa selvästi lausutaan:

”Etsintätyötä koskevan säännöksen nojalla tehtävä näytteenotto voisi tapahtua vasaralla, lapiolla, käsin kannettavalla minikairalla tai sahaamalla timanttilaikalla, kun toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoa taikka tarpeetonta haittaa tai häiriötä ja näytteenottokohta ennallistetaan. Sen sijaan iskuporakalustolla tai kairauskoneella tehtävä näytteenotto taikka kaivinkoneella tehtävät tutkimuskaivannot ja -ojat eivät pykälän mukaan olisi mahdollisia.”

Kaivoslain 7 §:n perusteluista käy ilmi, että vähäistä näytteenottoa voi tehdä vasaralla, lapiolla, minikairalla, timanttilaikalla, kun ei aiheuteta vahinkoa ja näytteenottokohta ennallistetaan. Sitä vähäistä haitatonta näytteen ottoa voi siis tehdä maanomistajan luvalla. Mutta kyseisen 7 §:n määritelmän mukaan kairaukset eivät ole vähäisiä ja haitattomia malminetsintämenetelmiä, joten vastoin Latituden väittämää ei kairauksia saa tehdä maanomistajan lupiin perustuen, vaan kairauksiin täytyy hakea virallinen malminetsintälupa.

Jussi Lähde väittää kuin GTK:n tekemät kairaukset ”maanomistajan luvalla” sekä Tukesin viranhaltijan lausunnot osoittaisivat Latituden käsityksen oikeaksi. Mutta GTK ei ole toimintojen kaivoslain mukaisuutta arvioiva tai päättävä laitos, vaan itsekin malminetsintää tekevä laitos, jonka toiminnot menevät kaivosyhtiö Latituden tavoin valituskäsittelyihin oikeusistuimiin, mikäli kairauksia on tehty lainsäädännön vastaisesti. Jussi Lähde perustelee, ettei ole tehnyt malminetsintälupahakemuksia Kouervaaran uraanijuovan alueelle. Kirjoitin, että Latitude kairaa tunnetulla GTK:n määrittämällä uraanialueella. Tämä on totuus eikä suinkaan valhe. Yhtiö on jo kairannut ilman viranomaislupia Kouervaaran uraanimalmioon. Tästä on valokuvia. Alla GTK uraanivyöhyke ja Kouervaaran uraanimalmio.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on Kuusamonuraanivyöhyke.png

Kun Jussi Lähde perustelee, että valitusten vuoksi olisi maanomistajilta jäänyt saamatta maanomistajakorvauksia suuri summa, niin perustelu on väärä. Valituksia ei ole tehty estämään korvausten saamista, vaan korjaamaan lainvastaisesti puutteellisia lupahakemuksia. Eikä nytkään lakia ole lupa kiertää maanomistajien luvilla, joissa ei ole annettu lupamääräyksiä haittojen estämiseksi ja yleisen edun turvaamiseksi, eikä vakuusvaatimuksia jälkihoitotöiden hoitamiseksi, mikäli kaivosyhtiö ei pysty niitä hoitamaan. Lisäksi kairaukset uraanivyöhykkeellä uraanimalmioon on vastoin kyläläisten, mökkiläisten, naapurimaanomistajien, vesialueiden omistajien ja muiden maankäyttäjien (poropaliskunta) oikeusturvaa koska pohjavesien saastumisriski on todellinen kuten Kouervaaran aikaisemmat kairaukset osoittavat.

Lisäksi kairaukset tuovat epävarmuutta ja heikentävät maiden sekä kiinteistöjen arvoa. Lisäksi edelleen muistutan, että Latitude66 yhtiö puskee keskelle Kitka-Ruka-Oulanka maaseutu, luonto- ja matkailualuetta (uraanivyöhykkeelle) vastoin Kuusamon valtuuston ja kuntalaisten enemmistön tahtoa, joka on todistettu Taloustutkimuksen tutkimuksessa.

Tämä on täysin vastuutonta toimintaa ja tuomittavaa. Latitude66 toiminnassa ja viestinnässä onkin jo aiemmin tuomitun Directa yhtiön tyyppiset harhaanjohtamisen ja vääristelyn piirteet missä Latituden nykyinen tiedottaja onkin osallisena ollut vastuuttomasti – valitettavasti.

Mika Flöjt 

Kuusamon luontokaupungin valtuutettu, Vihreät 

Posted in Yleinen | Leave a comment

Latitude66 syväkairaa Kuusamon uraanivyöhykkeellä Kitkan Kouervaaran uraanimalmiossa ”Ollinsuon” alueella. Latituden valtauksista on valitettu KHO:hon

Kyläläisiltä saadun viestin pohjalta kairauskalusto on ollut Kitkajärven Kouervaaran koilliskulmassa kairaamassa Kouervaaran uraanimalmiota juuri alueella missä Kouervaaran kova uraanijänne viettää rinteessä koilliseen. (katso alla olevat kartat tekstissä). Paikalla kairataan suurella syväkairauskalustolla, vaikka osan kyläläisten kertoman mukaan Latitude oli puhelimitse tavoitellut maanomistajia saadakseen ”lupia” toimintaansa. Kyläläisten mukaan Latitude66 on lähettänyt myös kirjeitä missä malminetsintätyö toteutetaan ”lapiolla”. Kitkajärven Kouervaaran alue on tunnetulla GTK:n määrittämällä uraanivyöhykkeellä, Kouervaara yksi sen keskeisimpiä uraanimalmioita. Kairaukset osuu alueella alueelle jossa uraanijänne viettää Kouervaaran koilliskulmassa. Syväkairauskalusto on kuvattu toiminnassa Kouervaaran uraanimalmiossa monella eri tavalla, myös Latituden kirjeitä on tallessa.

Latitude siis kairaa tunnetulla ja todetulla uraanialueella jonka Kuusamon valtuusto on suurella enemmistöllä määritellyt kaivoskieltoalueeksi ns. kaivosankan alueeksi. Lisäksi yksimielisesti päätetty valtuuston luonnonvarastrategia määrittelee, että Kitka-Ruka-Oulanka alueelle ei voida kaivoksia riskittömästi perustaa, siksi Kuusamo vastustaa erityisesti uraania sisältäviä kaivoshankkeita Kitkan-Koutajoen vesistön äärellä. Latitude66 ei kunnioita Kuusamon valtuuston ja Kuusamon luontokaupungin kuntalaisten ja mökkiläisten kaivosta vastustavaa tahtoa vaan puskee alueelle kaivosteollisuuden juristien ja GTK:n tuella. Latituden kaivoshankkeen röyhkeys osoittaa, että kestävän kaivosteollisuuden verkoston mainospuheet ja mantrat ovat pelkkiä mantroja ja korulauseita, vailla mitään uskottavaa pohjaa. Pitää muistaa, että Talvivaaran kipsisakka-altaiden myrkkytulvien jälkeen Säätytalolla ministerit ja viranomaiset vakuuttelivat että tulevissa kaivoshankkeissa kaivosteollisuudelta vaaditaan sosiaalinen toimilupa ja yhtiöt kunnioittavat kuntalaisten tahtoa. Nyt nämäkin valheelliset puheet puhkaistu ja valtiovallan piittaamattomuus kaivosyhtiöiden toimintaan on osoitettu. Päinvastoin TUKES jopa neuvoo kuinka kiertää virallisia valtauslupakierroksia ja kuinka toteuttaa malminetsintää riskialttiisti maanomistajien luvilla. Kouervaarassa on juuri osoitus tästä riskien konkretisoitumista kun GTK:n Kouervaaran uraanikairaukset osuivat pohjavesiin saastuttaen vettä ja luontoa. Tutkimustulokset saastumisesta vahvistettu ja toimitettu Oulun Elyyn.

Alla otteita kyläläisten ja Kitkan Viisaiden yhteisvalituksesta KHO:hon koskien kyseistä valtausaluetta, Latituden kairaukset Kouervaaran uraanimalmioon osoittaa KHO valituksemme oikeaksi:

”Katsomme, ettei Ollinsuon malminetsintälupapäätöksessä ole huomioitu ympärillä olevia Yhtiön muita kairaushankkeita ja eikä tuon hankekokonaisuuden yhteisvaikutuksia luontoon ja luontokohteiden suojeluun.

Katsomme lisäksi, että EU tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan, joka on suoraa sitovaa oikeutta Suomessa, luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen perusteella tehdyssä arvioinnissa ei saa olla aukkoja, ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys suunniteltujen töiden vaikutuksista asianomaisille luontokohteille. (ks. Muun muassa tuomio 17.4.2018, komissio v. Puolan tasavalta, C-441/17, 114 kohta, tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, 44 kohta ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C-388/15, 50 kohta).

Katsomme edellä kuvatuksi oleelliseksi aukoksi tässä tapauksessa sen, ettei hakijan laajaa hankekokonaisuutta ole lupahakemuskuulutuksessa, lupaharkinnassa eikä lupapäätöksessä kuvattu eikä otettu huomioon, jonka vuoksi katsomme, että EU:n ohjeiden ja ennakkopäätösten edellyttämä tieteellinen varmuus puutuu luontoarvojen turvaamisesta tässä laajassa Ollinsuon alueen laajassa hankekokonaisuudessa.

Viittaamme kaivosrekisterin karttapalvelun 11.11.2020 karttaotteeseen Latitude 66 Cobalt Oy:n Ollinsuon alueen kaivoslain alaisista hankkeista, josta kartasta ilmenee Yhtiöllä olevan alueella laaja hankekokonaisuus, jossa on muitakin hankkeita kuin lupapäätöksessä pelkästään kuvattu Ollinsuon malminetsintälupapäätös.

Ote kaivosrakisterin karttapalvelun karttaotteesta 11.11.2020.

Katsomme, ettei Ollinsuon malminetsintälupapäätös täytä luontodirektiivin velvoitteita, jonka vuoksi korkeimman hallinto-oikeuden on käsiteltävä Ollinsuon malminetsintälupapäätös laki oikeudenkäynnistä hallintoasioissa 117 §:n mukaisena lainvoimaisen päätöksen purkamismenettelynä ja purettava Ollinsuon malminetsintälupapäätös luontodirektiivin vastaisena.”

Kouvervaara-Käylän alueen malminetsintähankkeet ovat olleet käynnissä jo 1970-luvun loppupuolelta alkaen, erityisesti Outokumpu Oy:n ja GTK:n toimesta.

Viittaamme Suomen suurimman uraaninetsijän Outokumpu Oy:n vuonna 1973 esittämään ehdotukseen atomienergianeuvottelukunnan uraanijaostolle  valtakunnalliseksi uraanin etsinnän pitkän tähtäimen suunnitelmaksi.[1] Ehdotuksessa hahmoteltiin tarvittavia valtion panostuksia laitehankintoihin, lentomittaustekniikan kehittämistä uraaninetsintään soveltuvaksi sekä esitettiin sovittavaksi työnjakoa valtion kaivosyhtiö Outokumpu Oy:n, valtion malminetsijä GTK:n sekä yliopistollisten tutkimuslaitosten kesken. Ehdotuksen liitteenä oli myös kartta Outokumpu Oy:n tuohon mennessä kartoittamista uraanivyöhykkeistä ja uraaniesiintymistä.

Esitämme oheisen karttaotteen Kuusamon kohdalta kyseisestä Outokumpu Oy:n 1973 kartasta Suomen uraanivyöhykkeet ja uraaniesiintymät. Kartan allekirjoittajana on Outokumpu Oy:n uraaninetsinnän johtaja Risto Sarikkola.

Outokumpu Oy:n vuonna 1973 atomienergianeuvottelukunnan uraanijaostolle esittämään ehdotukseen valtakunnalliseksi uraanin etsinnän pitkän tähtäimen suunnitelmaksi sisältyneestä kartasta Kuusamon osalta. Laatija Outokumpu Oy:n uraaninetsinnän johtaja Risto Sarikkola.

Kyseisessä ehdotuksessa atomienergiakomitean uraanijaostolle Outokumpu Oy:n silloisen uraaninetsinnän johtaja Risto Sarikkola kuvailee:

”Kuusamosta Keski-Lapin yli Muonioon ja Enontekiölle jatkuva vyöhyke on uraanikriittinen. Tärkeimpiä jo tutkittuja alueita ovat Kuusamo ja Kittilä. Paitsi albitiitteihin liittyviä pesäkemäisiä esiintymiä on vyöhykkeessä tavattu pikivälkekarbonaattiraontäytteitä, joiden merkitys uraanin tuotantoa ajatellen voi olla suuri.”

Viittaamme Valtion ja Kuusamon kunnan rahoittamaan Outokumpu Oy:n tutkimusraporttiin nuorten työllistämisryhmän selostukseen kesällä 1978 Kuusamon Vasaraperän Kouvervaaralta löydetystä uraaniaihiosta, jonka löytymistä yhtiö selosti tutkimusraportissaan.[2]

”… Paikalla oli useita suurempia serisiittikvartsiittilohkareita, jotka säteilivät aika voimakkaasti. Näin oli saatu ensimmäinen viite alueella mahdollisesti olevasta uraaniesiintymästä. Havaintojen teon jälkeen palasimme tyytyväisinä kahvipaikalle, jossa mittasin heti epäilemäni lohkareen säteilyn todeten, että siinä ei ollutkaan säteilyä. Sen sijaan paikalla oli heikko taustasäteily, jonka aiheuttaja löytyi heti välittömästä läheisyydestä. Se oli samoin suurehko serisiittikvartsiittilohkare. […]

Työ tuottikin jo samana päivänä tulosta, sillä suuremman lohkareviuhkan lohkareiden lähtöpaikka saatiin paljastumasta kiinni. […]

GTK raportti M19/4522/-89/1/10
Kuusamo Kouvervaara Erkki Vanhanen 15.05.1989

KUUSAMON KOUVERVAARAN URAANIESIINTYMÄN MALMITUTKIMUKSET VUOSINA 1979 – 1987

Uraanipitoisia lohkareita löytyi myös Käylän ja Virrankylän ympäristöstä. […]

(Otteita tutkimusraportin liitteestä, Nousiainen 1979.)”

Valtionyhtiöiden työnjakosopimuksen mukaisesti vuoden 1979 aikana siirrettiin Outokumpu Oy:n Kuusamon uraaninetsinnät GTK:lle, joka KTM:n rahoituksella käynnisti laajat uraanikairaukset Kouvervaaralla nuorten ryhmän tulosten innoittamana.[3]

GTK todensi kairauksin Vasaraperän Kouvervaaran uraaniesiintymät, sekä kehitti KTM:n erityisrahoituksella uusia ns. alueellisia geofysikaalisia tutkimusmenetelmiä, systemaattista skintillometrausta gammasäteilyn kartoittamiseksi ja laajojen matalalentomittausten tulosten kalibrointia skintillometrausten ja geofysikaalisten mittaustulosten avulla.

GTK kehitti myös erilaisten tutkimusmenetelmien tulosten yhteisanalysointeja, joiden avulla laadittiin uudet ns. geofysikaaliset matalalentokartat, joissa Kouvervaaran uraanimalmiot näkyivät.

Kouvervaaran matalalentokartoituksia on tarkemmin selostettu GTK:n lentomittaustekniikan historiaa käsittelevässä teoksessa ’Aerogeophysics in Finland 1972–2004’.[4]

GTK:n geologi Erkki Vanhanen esitti vuonna 2001 väitöstutkimuksen ’Kuusamon liuskealueen varhaisproterotsooisten rauta-koboltti-kulta-uraaniesiintymien geologia, mineralogia’.[5]Vanhasen väitöstutkimuksen liitteenä olevassa kartassa on paikannettu 13 rauta-koboltti-kulta-uraani esiintymää, 20 rauta-koboltti-kulta esiintymää, 4 rautasulfiitti esiintymää, 4 rautaoksidi esiintymää, sekä niiden lisäksi 39 esiintymää, mistä on paikallistettu uraania tai radioaktiivisuutta.

GTK:n geologin Erkki Vanhasen väitöstutkimuksen karttaliite on julkaistu myös GTK:n julkaisussa GSF Bulletin 399.

Katsomme, että kyseisessä geologisessa karttaliitteessä on selvästi kuvattu Kouvervaarasta Käylään asti ulottuva uraanipitoinen ns. Käylä-Kouvervaara anticline linja, sekä useita erikseen todettuja uraanipitoisia esiintymiä Kouvervaarassa ja sen läheisyydessä.

Esitimme oheisen otteen kyseisestä GTK:n Bulletin 399 julkaisun karttaliitteestä jo Dragon Mining Oy:n Ollinsuon malminetsintälupahakemukseen antamassamme muistutuksessa, ja toistamme kyseisen karttaotteen tässä:

GTK:n tutkija Erkki Vanhasen väitöstutkimuksessa 2001 esitetyt uraaniesiintymät Kouvervaarassa ja siitä lähtevällä Käylä-Kouvervaara anticlinella. Ollinsuon esiintymä on merkitty karttaan.

Karttaliitteessä esitetään karttamerkkien selitykset:

Katsomme, että noihin useisiin Outokumpu Oy:n ja GTK:n uraaninetsintäraportteihin ja erityisesti Erkki Vanhasen väitöskirjatyössään niistä kokoamaan kuvaukseen Kuusamon liuskevyöhykkeen uraanipitoisten mineraalien esiintymisistä, laati GTK Suomen uraanivyöhykkeiden karttapalvelimelleen myös kartan Kuusamon uraanivyöhykkeestä, kuva:

Kuusamon uraanivyöhyke. GTK:n karttapalvelu.

Kaivoslain alainen hallintoviranomainen Tukes myönsi 22.1.2015 kaivosyhtiö Dragon Mining Oy:lle moniosaisen malminetsintäluvan Kouvervaaraan ilman hankealueeseen sisältyvien maitallisten mineraalien kuvauksia, ilman niiden aiheuttamien haittojen arviointia sekä ilman niiden haittojen estämiseksi annettavia lupamääräyksiä, jonka vuoksi valitimme päätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen, joka hylkäsi valituksemme sillä perusteella, ettei kysymyksessä ole kaivoslain tarkoittama uraaninetsintähanke.

Valitimme kyseisestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka valituksemme johdosta osittain kumosi Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen (KHO 9.4.2018 vuosikirja dnro 3173/1/16. Taltionumero 1629), ja palautti asian Tukesille uudelleen käsiteltäväksi malminetsintäluvan vakuusmäärittelyn osalta.

Päätöksessään KHO viittasi Tukesin päätökseen: ”Tukes on 14.8.2013 (ML2012:0095) myönnetyssä malminetsintälupapäätöksessä määrännyt Dragon Mining Oy:lle 20 000 euron pankkitalletusvakuus, joka kattaa myös tässä päätöksessä kaivoslakiin perustuvasta toiminnasta mahdollisesti aiheutuneiden vahinkojen ja haittojen korvaamisen sekä kaivoslain mukaisten jälkitoimenpiteiden suorittamisen.”

Valituskäsittelyn aikana hallintoviranomainen Tukes oli tehnyt siirtopäätökset Dragon Mining Oy:n malminetsintähakemusten/lupien siirrosta Kuusamo Gold Oy:lle, mutta ei siirtopäätöksessään tarkistanut lupa-alueen lupamääräyksiä eikä määrännyt uudelle oikeuksien haltijalle uusia lupamääräyksiä eikä määrittänyt vakuusvaatimussummaa kyseisen lupa-alueen suhteen.

Kuusamo Gold Oy muutti sitten nimensä Latitude 66 Cobalt Oy:ksi.

Kitkan Viisaat ry tulkitsee, että KHO:n päätöksestä Ollinsuon malminetsintäluvasta on merkityksellistä havaita, että kyseinen KHO:n päätös paljasti myös paikallisyhteisöjen oikeussuojaa syvästi loukkaavan puutteen hallintoviranomainen Tukesin kaivoslain soveltamismenettelyissä uraanin ympäristövaikutusten arvioimisen ja huomioimisen osalta lupapäätösmenettelyissään, ja että valitusoikeusistuimet eivät päätöksissään tuota puutetta korjanneet.

Katsomme, että KHO perustuslain oikeusturvatakuun vastaisesti tulkitsi hallintoviranomainen Tukesin tekemää Ollinsuon malminetsintälupapäätöstä siten, kuin kaivoslain edellyttämiä riittäviä selvityksiä uraaniin liittyen ei tarvittaisikaan:

”vaikka uraanin esiintymistä alueella ja siitä mahdollisesti seuraavia vaikutuksia ei ole esitettykään, niin Tukesin päätöstä ei ole perusteita kumota sillä perusteella:

– että hakemuksessa ei ollut esitetty uraanitietoja

– että päätös olisi uraaniin liittyvien seikkojen osalta perustunut puutteelliseen selvitykseen

– että uraanin esiintymiseen kytkeytyvät lupamääräykset olisivat puutteelliset”

KHO:n päätöksen johdosta asia palautui hallintoviranomainen Tukesin käsittelyyn, joka teki 3.10.2019 päätöksen ”Päätös malminetsintälupaa koskevasta vakuudesta”.

Valitimme kyseistä Tukesin päätöksestä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen, katsoen, että kyseinen hallintoviranomainen Tukesin päätös on tehty alkuperäisen Dragon Mining Oy:n lupahakemukseen toimitettujen asiakirjojen perusteella, eikä suinkaan Latitude 66 Cobalt Oy:n hakemuksen eikä vakuuskäsittelyä varten annettujen selvitysten perusteella.

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus hylkäsi vakuusvaatimuksen määrittämismenettelyyn tekemämme valituksen, jätti tutkimatta valituksessamme esille tulleet vuoden 2015 malminetsintäluvan myöntämisen edelletysten täyttymistä koskevien selvitysten puuttumisen, sekä jätti myös tutkimatta ”valittajien Tukesin toimintaan kohdistaman kantelunluontoisen arvostelun”, yksilöimättä ja perustelematta tätä päätöksensä kohtaa tarkemmin.

2. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ratkaisun erityispiirteitä

Hallinto-oikeus ei päätöksessään ota huomioon, ettei Latitude 66 Cobalt Oy:n toimintasuunnitelmaa Ollinsuon malminetsintähankkeelle ole esitetty hallintoviranomainenTukesin päätöksen perusteluksi

Hallintoviranomainen Tukesin päätöksessä 3.10.2019 ei osoiteta Latitude 66 Cobalt Oy:n lupahakemusta (sellaistahan Latitude 66 Cobalt Oy ei ole tehnyt), josta näkyisi yhtiön toimintasuunnitelmaa malminetsintätoimenpiteistä, menetelmistä ja toimintansa vaikutuksien selvittämisestä, eikä suunnitelmaa toimenpiteistä joilla yhtiö sitoutuu estämään toimintansa haitalliset vaikutukset ympäristöön, vesistöille, luontoon, paikallisyhteisöille ja poronhoidolle.

Valituksessa hallinto-oikeudelle katsoimme, että noihin seikkoihin liittyvät selvitykset tulee kaivoslain mukaan olla osaltaan perusteena myös yhtiölle määrittävälle vakuudelle, mutta niitä seikkoja ei hallintoviranomainen Tukes päätöksessään 2019 selosta.

Katsomme, ettei Hallinto-oikeus päätöksessään käsitellyt valituksemme tätä kohtaa.

Hallinto-oikeus ei päätöksessään selosta ottaneensa huomioon, että hallintoviranomainen Tukesin Ollinsuon lupapäätöksestä puuttuvat selvitykset malmietsintäalueen ympäristölle haitallisista mineraaleista, niistä aiheuvien haittojen selvityksiä, kaivannaisjätesuunnitelma puuttuu eikä jälkihoitosuunnitelmaa selostettu

Valituksessa viittasimme KHO:n vuosikirjapäätöksen tiivistelmätekstiin:

”Kaivoslain 107 §:n mukaan vakuuden määräämistä arvioitaessa merkityksellisiä seikkoja ovat muun ohella toiminnan laatu ja laajuus, toiminta-alueen erityispiirteet sekä toimintaa varten annettavat lupamääräykset. Vakuus asetetaan kaivoslain 15 §:ssä tarkoitettujen jälkitoimenpiteiden suorittamista sekä 103 §:ssä tarkoitetun vahingon ja haitan korvaamista varten. Nämä toimenpiteet ja korvaukset ovat malminetsintäaluekohtaisia.”

Valituksessa katsoimme, ettei hallintoviranomainen Tukes selostanut lupapäätöksessä selvityksiä alueen haitallisia mineraaleista, ei esittänyt kaivannaisjätesuunnitelmaa eikä jälkihoitosuunnitelmaa, jotka kuitenkin ovat oleellisia selvityksiä lupa-aluekohtaista vakuusvaatimuksen määrittelyn perusteeksi.

Katsomme, ettei Hallinto-oikeus päätöksessään käsitellyt näitä valituksessamme esille tulleita seikkoja.

Vakuusvaatimuksen asettamiseen liittyvät perustelut puutteellisia

Katsoimme valituksessa, ettei hallintoviranomainen Tukes päätöksessään 2019 osoita tarkistaneensa ajantasalle alkuperäisen vuoden 2015 Ollinsuon malminetsintälupapäätöksen lupamääräykset haltijan vastuiden, velvollisuuksien, yleisten ja yksityisten etujen turvaamismääräysten suhteen.

Katsoimme, viitaten edellä kuvattuun KHO:n päätöksen kuvaukseen, harhauttavaksi hallintoviranomainen Tukesin 3.10.2019 päätöksensä perusteluksi esittämän väitteen, että KHO:n vuosikirjapäätöksessä olisi määrätty määrittämään vakuusvaatimus yksinomaan kutakin yksittäistä malminetsintälupaa ja malminetsintäaluetta koskien, ilman vakuuden määrittämiseen vaikuttavien lupamääräysten tarkistamista tai arviointia siitä, kuinka ne lupamääräykset vaikuttavat tarvittavien vakuuksien määrittelyn perusteisiin ja itse summan määrittämiseen.

Valituksessa hallinto-oikeudelle katsoimme viitaten hallintoviranomainen Tukesin lupapäätökseen, että hallintoviranomainen Tukes väittää kuitenkin lupapäätöksensä perustelussa, että:

”Vakuus asetetaan kaivosviranomaisen arvion perusteella. Kaivosviranomainen on arvioinut toiminnan laatua ja laajuutta (lupamääräys 1), toiminta-alueen erityispiirteitä, sekä luvassa säädettyjä velvoitteita lupamääräykset huomioiden ja päätynyt määrättyyn vakuuteen.”

Valituksessa hallinto-oikeudelle katsoimme hallintoviranomainen Tukesin perustelun harhauttavaksi ja tosiasioihin perustumattomaksi, sillä hallintoviranomainen Tukes ei lupapäätöksensä missään kohdin osoita selvityksiä, joiden perusteella hallintoviranomainen olisi voinut arvioida luvanhakijaksi nimeämänsä Latitude 66 Cobalt Oy:n toimintasuunnitelmaa, toiminnan laatua ja laajuutta, toiminta-alueen erityispiirteitä, eikä Latitude 66 Cobalt Oy:lle säädettyjä Ollinsuon malminetsintäalueeseen liittyviä velvoitteita.

Valituksessa hallinto-oikeudelle katsoimme hallintoviranomainen Tukesin tehneen vakuusvaatimussumman määritysperusteiden määrittämisessä sekä päätöksensä perustelemisessa hyvän hallintotavan ja kaivoslainsäännön vastaisen menettelyvirheen.

Katsomme, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus jätti päätöksessään suurelta osin käsittelemättä tämän valituksemme kohdan.

Hallinto-oikeus ei päätöksessään huomioi, että hallintoviranomainen Tukesin lupapäätöksessä ei yksilöidä minkälaisten toimenpiteiden toteuttamiseen vakuusvaatimus on määritetty.

Katsoimme valituksessa, ettei hallintoviranomainen Tukes päätöksessään osoita minkälaisten toimenpiteiden suorittamiseksi määritetty vakuusvaatimussumma riittää, mikäli oikeuksien haltija ei itse pysty niitä toteuttamaan.

Katsomme, ettei Hallinto-oikeus päätöksessään käsitellyt tätä kohtaa.

3. Valituslupaperusteet

3.1. Ennakkotapausperusteista

Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden 14.10.2020 päätös on EU:n ympäristövaikutusten arviointidirektiivin, vesipuitedirektiivin ja luontodirektiivien velvoitteiden vastainen

Viittaamme kaivoslain 11 §:n ’Malminetsintä luvan nojalla’ 1 momenttiin:

Malminetsintäluvan haltijan on rajoitettava malminetsintä ja muu malminetsintäalueen käyttö tutkimustyön kannalta välttämättömiin toimenpiteisiin. Toimenpiteet on suunniteltava siten, että niistä ei aiheudu kohtuudella vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta.

Malminetsintäluvan nojalla tapahtuvasta malminetsinnästä ja muusta malminetsintäalueen käytöstä ei saa aiheutua:

1) haittaa ihmisten terveydelle tai vaaraa yleiselle turvallisuudelle;

2) olennaista haittaa muulle elinkeinotoiminnalle;

3) merkittäviä muutoksia luonnonolosuhteissa;

4) harvinaisten tai arvokkaiden luonnonesiintymien olennaista vahingoittumista;

5) merkittävää maisemallista haittaa.

Katsomme, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei 14.10.2020 päätöksessään osoita, että hallintoviranomainen Tukes olisi sekä alkuperäisen lupapäätöksen että 3.10.2019 päätöksensä perusteluissa osoittanut hankkineensa sellaiset luotettavat selvitykset, joilla kaivoslain 11.1 §:n 3), 4) ja 5) kohtien mukaiset malminetsinnälle asetettavat reunaehdot täyttyisivät.

Katsomme näkemyksenämme, että kaivoslain 11 §:n velvoitteet edellyttävät ennakolliseen varautumiseen perustuvia luotettavia selvityksiä haetun malminetsintähakemuksen toimintasuunnitelman mukaisten toimintojen vaikutuksista ympäristölle, luonnolle ja vesistölle.

Katsomme, että EU:n direktiiveissä asetetaan Suomea velvoittavia säädöksiä ympäristölle, luonnolle ja vesistöille aiheutuvien vaikutusten selvittämiseksi.

Katsomme, ettei KHO:n ratkaisukäytännöissä ole annettu oikeusohjeita EU:n ympäristövaikutusten arviointidirektiivin, luontodirektiivin ja vesipuitedirektiivin velvoitteiden soveltamisesta kaivoslain alaisten malminetsintälupapäätösten lupahakemusten kuulutusasiakirjoissa ja lupapäätösharkinnassa velvoitettaville selvitysvaatimuksille siitä, miten kuulutusmenettelyssä ja lupapäätöksissä osoitetaan, että kyseistä asiaa koskevat EU direktiivien velvoitteet tulevat lupamenettelyssä huomioiduiksi.

Katsomme ettei Pohjois-Suomen hallinto-oikeus päätöksessään 14.10.2020 osoita, että olisi perustanut päätöksensä EU:n ympäristövaikutusten arviointidirektiivin, luontodirektiivin, tai vesipuitedirektiivin soveltamiseen.

3.1.1. Ympäristön vaikutusten arviointidirektiivin soveltaminen kaivoslain alaisiin lupahakemuksen kuulutusmenettelyihin ja lupapäätösmenettelyihin.

Katsomme, että ”muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää” selventää ympäristövaikutusten arviointidirektiivin soveltamista kaivoslain alaisiin lupahakemuksiin sekä lupapäätösmenettelyihin.

Viittamme EU:n direktiiviin 85/337/ETY ’tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista’ sekä EU tuomioistuimen ennakkotapaukseen C-531/13 (11.2.2015) ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin (85/337/ETY) velvoittavuudesta.

Katsomme, että direktiivin 85/337, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/31, huomioiden direktiivin liitteessä III mainitut arviointiperusteet, velvoittaa että: jos etsintälupahakemuksen perusteella on tarkoitus tehdä syväkairauksia, on hankkeesta tehtävä YVA-selvitys.

(Unionin tuomioistuimen tuomio Marktgemeinde Straßwalchen, C-531/13, 11.2.2015, päätöslauselma kohta 2)

Katsomme, että Ollinsuon malminetsintäalueella on laajalla alueella useista hakemusalueista koostuva syväkairausohjelma, mutta edellä kuvatun EU-tuomioistuimen päätöslauselman mukaista YVA-selvitystä kairausohjelmistaan ei hallintoviranomainen Tukes ole velvoittanut lupahakemuksen jättäjää tekemään eikä Pohjois-Suomen hallinto-oikeuskaan ole sellaista YVA-selvitystä päätöksessään velvoittanut laatimaan.

Viittaamme Unionin tuomioistuimen tuomio Marktgemeinde Straßwalchen, C-531/13, 11.2.2015, (kohta 29):

29. Tämän säännöksen sanamuodosta johtuu, ettei siinä luetella tyhjentävästi erilaisia kairauksia, joita säännöksessä tarkoitetaan, vaan sen soveltamisalaan kuuluvat kaikki muut syväkairaukset paitsi sellaiset, jotka tehdään maaperän stabiilisuustutkimuksia varten.”

Katsomme että direktiivissä 85/337 todetaan, että kaikki muut, paitsi maaperän stabiilisuustutkimuksia varten tehtävät syväkairaukset, kuuluvat direktiivin perusteella YVA-selvitystä vaativiin syväkairauksiin.

Katsomme lisäksi viitaten tuomioistuimen päätöslauselman kohtaan 45, että YVA-vaikutusarvioinnissa on oltava mukana kaikki alueen eri hankkeet, eikä vain koeporaukset tai saman kunnan hankkeet:

45. Tästä seuraa, että kansallisen viranomaisen on hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeellisuutta selvittäessään tutkittava vaikutus, joka hankkeella voi olla yhdessä muiden hankkeiden kanssa. Kun asiaa ei sitä paitsi ole erikseen täsmennetty, tämä velvoite ei rajoitu pelkästään keskenään samankaltaisiin hankkeisiin. Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 71 kohdassa, ennakkoarvioinnissa on tarkasteltava sitä, voivatko koeporausten ympäristövaikutukset olla muiden hankkeiden vaikutusten vuoksi merkittävämpiä kuin ilman niitä.”

Edellä kuvattuihin ympäristövaikutusten arviointidirektiivin perusteisiin viitaten katsomme, että ympäristövaikutusten arviointidirektiivistä johtuva velvoite hankkeesta vastaavalle tehdä ympäristövaikutusten arviointi koskee myös käsiteltävänä olevaa Ollinsuon malminetsintälupapäätöstä ja sen päätöksen valituskäsittelyä, erityisesti siksi, että kyseiset nyt puuttuvat syväkairausten ympäristövaikutusten arviointiselvitykset ovat oleellisia annettavien lupamääräysten, syntyvien kaivannaisjätearviointien sekä hankkeen jälkihoitosuunnitelmalle asetettavien velvoitemääräysten suhteen, ja siten ne yva-selvitykset ovat oleellisia myös malminetsintäalueen vakuusvaatimuksen määrittämiseksi.

Katsomme, että ”muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää” selventää ympäristövaikutusten arviointidirektiivin soveltamismenettelyä kaivoslain alaisiin lupakäsittelyihin, myös malminetsintälupiin, erityisesti malminetsintäalueeseen sisältyvien ympäristölle haitallisten mineraalien vaikutusten selvittämiseksi luotettaviin selvityksiin perustuvasti siten, että tieteellinen epävarmuus vaikutusten arvioinnin luotettavuudesta poistuu.

Viittaamme edellä kohdassa 1. ’Asian taustakuvaus’ esittämäämme selvitykseen Kouvervaaran alueen uraanivyöhykkeestä ja todetuista uraaniesiintymistä, sekä siihen, että hallintoviranomainen Tukes ei alkuperäisessä lupapäätöksessä, eikä nytkään valituksenalaisessa uudessa Ollinsuota koskevassa ole suostunut muistutuksista huolimatta ottamaan lupapäätöksessä kyseiseen alueeseen sisältyviä ympäristölle haitallista uraania ja uraanin hajoamistuotteita lupapäätöksessään eikä lupamääräyksissä huomioon, vaan on kaivoslain 9 §:n 2 momentin 2 kohtaa virheellisesti tulkiten päätöstään perustellut siten, ettei alueen uraania tarvitsisi lupapäätöksessä ottaa huomioon, koska kyse ei ole lupahakemuksesta, joka tarkoituksena on uraaninetsintä’.

Katsomme, että muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää selventää YVA-lain hankeluettelon velvoitetta uraanin käsittelyn ympäristövaikutusten selvittämisestä, sekä ympäristölainsäädännön asema suhteessa säteilylainsäädäntöön ja kaivoslakiin.

Katsomme, ettei Ollinsuon malminetsintäalueen uraania ja uraanin hajoamistuotteita eikä niiden ympäristövaikutuksia ole selvitetty lupahakemuksessa eikä lupapäätöksessä silloin voimassa olleen YVA-asetuksen 713/2006 6 §:n hankeluettelon 2d) -kohdan velvoittamalla tavalla, ja että hallinto-oikeus päätöksessään sivuutti tämän seikan vireelliseen siihen virheelliseen tulkintaan perustuen, ettei lupapäätös koskenut uraaninetsintähakemusta.

Katsomme painokkaasti, ettei YVA-asetuksen hankeluettelon kohta 2d) velvoita, että sitä sovellettaisiin vain uraaninetsintään tai uraanikaivoksiin, vaan päinvastoin kyseinen hankeluettelon määräys on annettu siksi, että jo pienestäkin uraaninkäsittelystä voi aiheutua ympäristö- tai terveyshaittaa.

Katsomme, ettei Kuusamon uraanivyöhykkeellä toteutettavan laajan moniosaisen Ollinsuon kairausohjelman johdosta tapahtuva uraaninkäsittely voi olla YVA-asetuksen hankeluettelon 2d) kohdan tarkoittamaa pientä uraaninkäsittelyä pienempi uraaninkäsittely. Sellaista perustelua ei ainakaan hallintoviranomaisen Tukesin lupapäätöksessä eikä hallinto-oikeuden päätöksessä esitetä.

Katsomme, että nyttemmin kyseinen YVA-asetuksen 6 §:n hankeluettelo on nostettu lain tasolle EU:n ympäristövaikutusten arviointidirektiivin velvoittamana, jonka vuoksi se on entistäkin velvoittavampi.

Katsomme, että käsityksemme mukaan KHO:n ennakkoratkaisua YVA-lain 6 §:n hankeluettelon 2d) -kohdan soveltamisesta ja soveltamisen velvoittavuudesta ei ole, mutta viittaamme Varsinais-Suomen ELY-keskuksen 3.3.2011 päätökseen VARELY/2/07.04/2011, jossa Varsinais-Suomen ELY-keskus lausuu päätöksessään:

YVA-asetuksen 6 §:n hankeluettelon mukainen uraanin louhinta, rikastaminen ja käsittely edellyttää arviointimenettelyä käsiteltävän uraanin määrästä riippumatta. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen käsityksen mukaan kysymyksessä oleva uraanin poistaminen nikkelituotannon prosessista edellyttää ympäristö vaikutusten arviointimenettelyä. (korostus Varsinais-Suomen ELY-keskus)

ELY-keskus toteaa lisäksi, että arviointimenettelyn soveltamistarve kysymyksessä olevaa uraanin uuttoa koskien on osoittautunut epäselväksi ja edellyttää lainsäädännön, erityisesti YVA-asetuksen hankeluettelon selkeyttämistä. Tämä on tullut esille myös ympäristöministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön edustajien kanssa käydyissä keskusteluissa nyt kysymyksessä olevaan asiaan liittyen.”

Lisäksi lausumme, että Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on viitannut kyseiseen Varsinais-Suomen ELY-keskuksen päätökseen lausuessaan kesäkuussa 2014 Dragon Mining Oy:n Juomasuon kaivoksen YVA-selostuksen riittämättömäksi, perustellen YVA-selostuksen hylkäyspäätöstään muun muassa juuri YVA-asetuksen 6 §:n hankeluettelon 2d) kohdan mukaisten selvitysten puuttumisella. Muistutamme, että tuo kyseinen Dragon Mining Oy:n Juomasuon kaivos sijoittuu juuri tämän Kouvervaara-Käylä anticline linjan Käylän päähän, ja tämä Ollinsuon malminetsintälupa Kouvervaaraan, ollen erikseen merkittynä kohdassa 1. esitetyssä Erkki Vanhasen karttaotteessa.

Viittaamme muistutukseemme Dragon Mining Oy:n Ollinsuon malminetsintälupahakemukseen, jossa muistutuksessa viittasimme GTK:n 80-luvun alkupuolen Kouvervaaran kairauksiin, joiden jäljiltä edelleen kairausputkista pulppuaa radioaktiivisia aineita sisältävää vettä, josta syntyneen puron sedimentit ovat 6-30 kertaisesti saastuneet yli kansainvälisen säteilynormin rajan.

Viittaamme myös vuoden 2015 alkuperäisen Ollinsuon malminetsintälupapäätöksen liitteeseen 5., jossa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus lausuu:

Kotalammen-Könkäänniemen alue pieneltä osin ja eteläinen Mäntyvaaran malminetsintäalue noin 50 ha alueelta sijoittuvat Kiviharjut -nimiselle vedenhankintaan soveltuvalle (luokka II) pohjavesialueelle. Kyseisellä pohjavesialueella ei saa tehdä sellaisia malminetsintätutkimuksia (esim. kallioperään ulottuvia kairauksia), joiden vuoksi kallioperästä voi päästä uraani- ja/tai radioaktiivista vettä harjun pohjaveteen. Samoin pohjavesialueen ulkopuolella suoritettavat tutkimustoimet tulee olla sellaisia, ettei tutkimuksista aiheudu myöhemmin toiminnan päätyttyä ympäristö- ja terveyshaittaa.

ELY-keskus esittää, että hankkeesta vastaava tukkii tutkimusten päätyttyä ne maaputket, joiden vesi on haitallista ympäristölle.

Pääsääntöisesti vesien- ja ympäristönsuojelullisia esteitä malminetsintätoiminnan toteuttamiseksi hakemuksessa esitetyllä tavalla ei ole. Alueella esiintyy hakemuksessa esitettyjen malmien ohella myös uraania. Hakemuksen kohdassa 9 (Malminetsintäluvan jälkihoitotoimenpiteet) esitetään, että syväkairauksiin asennetut ns. maaputket tullaan katkaisemaan läheltä maanpintaa. Hakemuksesta ei käy ilmi, eikä ole esitetty arviota purkautuuko putkesta kalliopohjavettä maanpinnalle. Ei ole myöskään esitetty arviota siitä onko kyseinen vesi uraanipitoista ja/tai radioaktiivista eikä myöskään sitä voiko kyseisestä kalliopohjavedestä aiheutua ympäristö- ja terveyshaittaa.”

Katsomme, että kyseinen ympäristövaikutusten valvontaviranomaisen Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen lausunto on hallintoviranomainen Tukesin lupapäätöksen liitteenä nro 5., mutta varsinaisessa lupapäätöksessä Tukes ei anna kyseisiä ELY-keskuksen ehdottamia lupamääräyksiä uraanipitoiseen malmioon tehtävien kairauksien ympäristövaikutusten lieventämiseksi tai estämiseksi.

Katsomme myös, että kyseinen ELY-keskuksen lausunto osoittaa, että Dragon Miningin lupahakemuksessa ei ollut esitetty asiaa koskevia selvityksiä, vaan ELY-keskus on tehnyt lausuntonsa omiin aikaisempiin aluetietoihinsa perustuen.

Katsomme, että edellä esitetyin perustein lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää, että korkein hallinto-oikeus selventäisi,

– mitä YVA-lain hankeluettelossa säädetyllä velvoitteella selvittää jo pienenkin uraanin tai toriumin määrän käsittelyn ympäristövaikutukset tarkoitetaan, erityisesti kyseisen velvoitteen koskemista uraanin ja toriumin sekä niiden tytärnuklidien kemiallisia ja ekologisia ympäristövaikutuksien selvittämiseksi jo malminetsintälupavaiheessa

– ympäristölainsäädännön asema suhteessa säteilylainsäädäntöön malminetsintälupien ja kaivoslupien ympäristölupaharkinnan yhteydessä, jotta oikeuskäytännössä ei jäisi epäselvyyksiä ympäristölainsäädännön ja säteilylainsäädännön soveltamisen välille lainsäädännön tarkoituksen vastaisesti.

3.1.2. Vesipuitedirektiivin soveltaminen kaivoslain alaisiin lupahakemusmenettelyihin ja lupapäätös menettelyihin

Viittaamme edellä kohdassa 3.1.1. lausuttuun.

Katsomme että muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää selventää Suomen nykyisiä EU:n vesipuitedirektiivin kanssa ristiriidassa olevien kansallisia vesienhoitoa koskeva sääntelyjärjestelmän oikeudellista perustaa vesimuodostelmien määrittelyjen osalta, sekä vesien tilaluokitteluun liittyviin seikkoihin selvittämiseen virtavesistöissä ja pienvesistöissä sekä oikeusohjeiden antamiseksi mahdollisesti EU:n vesipuitedirektiivin kanssa ristiriidassa olevien kansallisten säädösten soveltamismenettelyille.

Viittamme alkuperäiseen Ollinsuon malminetsintälupaan esittämäämme muistutukseen:

Kuitenkin malminetsintäalueiden kartoista näkyy alueiden sijoittuvan järvien ja jokin päälle. Kuulutusasiakirjoissa ei kuitenkaan kuvata olenkaan vesistövaikutusten estämistoimenpiteitä. Emme hyväksy vesistöalueilla ja niiden välittömässä läheisyydessä tehtäviä kairauksia. Kuulutusasiakirjoissa ei myöskään kuvailla tehdyn pienvesistöjen, siis lähteiden ja purojen tai suotyyppien kartoituksia alueelta.

Läheisellä Kouvervaaralla on 80 -luvulla valtiollisen malminetsijän GTK:n toimesta tehty uraaninetsintäkairauksia, joiden johdosta eräästä kairausputkesta edelleenkin pulppuaa uraanipitoista vettä. Sieltä saakka kairausputkesta on vettä pulpunnut ja syntyneen lammikon sedimentistä on nyt Kitkan Viisaiden toimesta mitattu 30 000 Bq säteilypitoisuus, joka käsityksemme mukaan ylittää kansainvälisen haitallisuusnormin 30 -kertaisesti. Kaivosyhtiön väite kairausten haitattomuudesta on siten selvästikin virheellinen.

Dragon ei hakemuksessaan kuvaile esimerkiksi kairausputkien tulppaamisesta mitään. Mutta huomautamme myös, että pelkkä maaputkien tulppaus ei ole riittävä toimenpide, sillä paineellinen vesi voi vuotaa myös kallion ja maaputken välistä, eikä maaputken tulppaus sitä vuotoa estä. Emme hyväksy uraanivyöhykkeeseen tehtäviä kairauksia niiden pohjavesivaikutusten vuoksi.

Kairaukset itsessään tarvitsevat paljon vettä, ja syntynyt saastunut vesimäärä on jonnekin laskettava. Emme hyväksy tähän saastuneen vesimäärän laskemista luontoon eikä vesistöön.

Vaadimme myös malminetsinnän valvontaviranomaista Tukesia ryhtymään välittömästi toimenpiteisiin noiden aikaisempien alueitamme pilaavien kairausputkista vuotavien radioaktiivisten vesien ja sedimenttien asianmukaisesti poistamiseksi. Nuo radioaktiiviset aineet eivät saa jäädä luonnon elonkiertoon rikastumaan.

Muistutuksen liitteessä 4 on kuva tuosta mainitusta Kouvervaaraan kairatusta ja edelleen pulppuavasta kairausputkesta sekä periaatteellinen kuvaus uraanivyöhykkeeseen tehdyn kairauksen vaikutuksesta pohjavesiin.

Esitämme pyynnön ennakkoratkaisun hakemisesta vesipuitedirektiivin soveltamisesta pienvesien osalta.

Viittaamme Ollinsuon moniosaisen malminetsintähankkeen sijoittumisesta erityisen pienvesistön alueelle, kuten valituksissamme hallinto-oikeudelle olemme kuvannut.

Katsomme että muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää saada ennakkoratkaisu vesipuitedirektiivin soveltamisesta pienvesien osalta.

Katsomme ettei Kuusamon alueen vesienhoitosuunnitelmissa pienvesiä ole luokiteltu eikä Suomen kansallinen vesienhoito-ohjeisto velvoita pienvesien luokittelua.

Pyydämme selvittämään, onko Suomen tulkinta oikein siitä, ettei pienvesiä tarvitse luokitella?

Viittaamme Suomen ympäristökeskuksen SYKEn tiedotteeseen 16.9.2019 ’Purojen tilan uudet arviointikeinot edistävät kalakantojen ja uhanalaisten lajien säilymistä’, jonka tiedotteen mukaan keinoja pienvesistöjen arvioimiseksi on.

Kysymys on siitä, että jääkö arvioinnit vapaaehtoistyön varaan, eikä pienvesiä tarvitsisi luokitella edes luvanvaraisen hankkeen luvan myöntämisen edellytysten selvittämiseksi, kuten tässä Ollinsuon malminetsintälupamenettelyssä on toimittu.

Katsomme kansallisen menettelyn kohtuuttomaksi vesistöjen sekä ympäröivän luonnon monimuotoisuuden kannalta: kansallinen menettely on sallinut jokien vesimuodostelmat rajattavaksi liian laajoiksi, jolloin luvan myöntämisen perusteeksi perustellaan ettei sen laajan vesimuodostelma tila koko laajuudeltaan heikkene, ja toisaalta koska pienvesistöjen tilaa purojen ja lähteiden osalta ole edes luokiteltu, eikä niiden vaikutusta ympäröiviin luontoarvoihin ole selvitetty eikä luokiteltu, ei niiden pienvesien tuhoamista lupaviranomaiset tulkitse luvan myöntämisen esteeksi, vaikka periaatteessa lähteiden ja norojen pilaaminen onkin kielletty.

3.1.3. Luontodirektiivin soveltaminen kaivoslain alaisiin lupahakemusmenettelyihin ja lupapäätösmenettelyihin

Viittaamme edellä kohdissa 3.1.1. ja 3.1.2 lausumaamme.

Katsomme että muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää selventää luontodirektiivin velvoittavuutta sen suhteen, kuinka kaivoslain alaisissa lupahakemusten kuulutusmenettelyissä ja lupapäätösmenettelyissä on selvitettävä toiminnan vaikutukset luontoon ja luontoarvoihin.

Katsomme ettei hallinto-oikeus päätöksessään ole ennakkotapaustulkinnan puuttuessa päätöksessään perustellut johdonmukaisesti minkälaisia selvityksiä on jo lupahakemuksen kuulutusasiakirjoissa annettava ja minkälaisia luotettavia selvityksiä on oltava luvan myöntämisen edellytysten arvioimiseksi.

Viittaamme hallinto-oikeuden päätösperustelussaan lausumaan:

”Nyt kysymyksessä olevaa malminetsintäaluetta koskevat luonnonolosuhteisiin ja luonnonesiintymiin sekä muihin malminetsintäalueen ympäristöolosuhteisiin liittyvät erityispiirteet on selvitetty Tukesin lainvoimaisen päätöksen 22.1.2015 yhteydessä. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on tuolloin antamassaan lausunnossa todennut muun ohella, ettei vesien- tai ympäristönsuojelullisia esteitä hakemuksen mukaiselle malminetsintätoiminnalle ole ja malminetsintää voidaan toteuttaa hakemuksessa esitetyllä tavalla, kun lausunnossa esitetyt vaatimukset ja tiedot huomioidaan toimenpiteissä. Edellä mainitun Tukesin päätöksen 22.1.2015 yhteydessä on annettu tarkempia määräyksiä muun ohella sallituista malminetsintämenetelmistä, toiminnassa huomioon otettavista seikoista sekä suoritettavista jälkitoimenpiteistä. Tukes on lisäksi vuonna 2018 tehnyt maastovalvontamatkan alueelle ja lentokuvannut ympäristöä.

Tukes on vakuutta määrätessään ottanut huomioon malminetsintäalueen olosuhteet, toiminnan laadun ja laajuuden sekä annetut lupamääräykset.

Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia malminetsintäalueeseen liittyviä erityispiirteitä, joiden perusteella vakuuden määrää ei alueen olosuhteet sekä luvan mahdollistaman etsintätoimen laatuja laajuus huomioon ottaen olisi pidettävä riittävänä malminetsinnästä mahdollisesti aiheutuvan vahingon ja haitan korvaamista sekä jälkitoimenpiteiden suorittamista varten.”

Katsomme, että tässä Ollinsuon malminetsintäluvan alkuperäisen Dragon Mining Oy:n lupahakemuksessa ei ole esitetty mitään sellaista luontodirektiivin velvoitteen mukaista selvitystä, jonka perusteella malminetsintäalueen luonnonolosuhteet ja luonnonesiintymät olisivat kartoitetut ja toiminnan aiheuttamat vaikutukset olisivat luotettaviin selvityksiin perustuen arvioitu ja esitetty lupahakemuksessa tai lupapäätöksessä.

Katsomme Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden nyt päätöksessään 14.10.2020 perustelevan päätöstään tosiasioiden vastaisesti, kuin Ollinsuon alkuperäisessä malminetsintäluvassa nuo vaikutukset luonnonolosuhteisiin ja luontoarvoihin olisivat luotettavasti selvitetty, eikä sen vuoksi niihin kohdistuvia vaikutuksia tarvitsisi ottaa vakuusvaatimusten määrittelyssä huomioon.

Viittamme muistutukseemme hallintoviranomainen Tukesille 24.10.2014 Dragon Mining Oy:n Ollinsuon malminetsintälupahakemuksesta, jossa olimme yksityiskotaisesti muistutuksemme kohdissa:

Edellytämme uraanivyöhykkeellä tehtävien kairauksien vaativan ympäristövaikutusten arviointia sekä erityisesti erillisiä määräyksiä uraanipitoisten kairaussoijan käsittelyistä ja loppusijoituksista. Tällaista tosiasioita harhauttavaa lupahakemusta ei saa hyväksyä.

Tässä kohdin uskomme Tukesin olevan hyvin tietoinen Dragonin romahtaneesta kurssikehityksestä, sekä Ruotsissa ja Suomessa esiintyneistä Dragonin toimintaan liittyvistä ympäristöongelmista.

Dragonin väite omasta vakavaraisuudestaan on siis jyrkästi totuuden vastainen.

Viittaamme hallintoviranomainen Tukesin Dragon Mining Oy:lle 22.1.2015 antamaan Ollinsuon malminetsintälupapäätökseen, jossa hallintoviranomainen antaa lupamääräyksen 8.

”8. Määräykset malminetsintää ja malminetsintäalueen käyttöä koskevista seikoista sen varmistamiseksi, ettei toiminnasta aiheudu kaivoslaissa (621/2011) kiellettyä seurausta

Malminetsintäluvan haltijan on tulpattava kairareiät, mikäli kairareiästä nousee pohjavettä maanpinnalle. Kairaputket on katkaistava mahdollisimman läheltä maanpintaapa viljelykäytössä olevilta peltoalueilta poistettava kokonaan. Kairauskohteiden jätehuolto sekä siistiminen on tehtävä välittömästi töiden loputtua kohteella. Jos kairauksessa tarvittavan käytettävän veden määrä ylittää 100m3/vrk, on toimittava kuten vesilain (587/2011) 15 §:ssä todetaan.

Tutkimustöitä tehtäessä on otettava huomioon ympäristönsuojelulain (527/2014) 17 §:n mukainen pohjaveden pilaamiskielto. Malminetsinnästä ja muusta malminetsintäalueen käytöstä ei saa aiheutua merkittäviä muutoksia luonnonolosuhteissa, eikä merkittävää maisemallista haittaa.

Perustelut: Malminetsintäluvan haltijan on luovuttuaan malminetsintälupa-alueesta tai sen menetettyään viipymättä saatettava malminetsintäalue yleisen turvallisuuden vaatimaan kuntoon, sekä saatettava alue mahdollisimman luonnonmukaiseen tilaan (621/2011) Ilja 15 §.

9. Määräykset yleisen ja yksityisen edun kannalta välttämättömistä ja luvan edellytysten toteuttamiseen liittyvistä seikoista

Hakemukseen saatujen lausuntojen perusteella alueelta ei ole tullut tietoon sellaisia ympäristö tai luontoarvoja, jotka olisivat esteenä malminetsintäluvan myöntämiselle. Malminetsintälupa-alueella ei ole Natura 2000-alueita tai muita luonnonsuojelualueita. Lähin Natura 2000-alue on Kouvervaaran lehdot ja suot (Fl 1101603), joka sijaitsee noin 500 metrin etäisyydellä lupa-alueesta länteen. Lupa-alue sijaitsee osaksi Kouvervaaran alue-Riihisuo (SSO 110460) soidensuojeluohjelma-alueella ja lupa-alueella on vesilain (587/2011) 11§ 1 momentissa tarkoitettuja vesiluontotyyppejä. Luvanhaltijan tulee huomioida soidensuojeluohjelma-alueen ja vesiluontotyyppien sijainnit malminetsintätoimien suunnittelussa. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on todennut lisäksi lausunnossaan (liite 5) lupa-alueella olevan lukuisia luonnontilaisia soita. Edellä mainituilla suoalueilla luvanhaltijan tulee pidättäytyä koneellisesta malminetsinnästä sulanmaan aikaan.

Lupa-alueella on tiedossa olevia, luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettujen kasvilajien esiintymiä (liite 5). Näitä esiintymiä ei saa hävittää tai tuhota.

Lupa-alueen eteläosat ovat osittain Kiviharjut (tunnus 11305127) pohjavesialueella. Mikäli malminetsintätoimet kohdistuvat edellä mainitulle pohjavesialueelle tulee ne suunnitella siten, ettei niistä aiheudu muutoksia pohjaveden määrään tai laatuun.

Vaikka tässä malminetsintäluvassa sallitut tutkimusmenetelmät eivät vaikuta laajasti ympäristöön, malminetsintäluvan haltijan on oltava kuitenkin riittävästi selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista siinä laajuudessa kuin kohtuudella voidaan edellyttää.

Katsomme, että hallintoviranomainen Tukesin lupapäätöksessä antama kuvaus: ”Malminetsinnästä ja muusta malminetsintäalueen käytöstä ei saa aiheutua merkittäviä muutoksia luonnonolosuhteissa, eikä merkittävää maisemallista haittaa ”, pohjautuneen kansallisen luonnonsuojelulain 65 §:n kirjauksiin. (korostus Kitkan Viisaat ry)

Katsomme, että ”muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää” selventää luonnonsuojelulain säädösten vastaavuutta suhteessa EU:n luontodirektiivin 92/43/ETY velvoitteisiin.

Viittaamme luontodirektiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohtiin:

3 Kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta saattavat vaikuttaa tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.

4 Jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet.

Jos kyseisellä alueella on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi ja/tai laji, ainoat kysymykseen tulevat näkökohdat ovat sellaisia, jotka liittyvät ihmisen terveyteen tai yleiseen turvallisuuteen tai ensisijaisen tärkeisiin suotuisiin vaikutuksiin ympäristöön taikka, komission lausunnon mukaan, muihin erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottaviin syihin.”

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes osoita pyytäneensä ja hankkineensa luontodirektiivin 6 artiklan 3. kohdan jälkimmäisen virkkeen velvoittamaa arviolausuntoa hakijan hankkeen ja hankekokonaisuuden yhteisvaikutuksista koko alueella oleville erilaisille luontoarvoille aihetuvista vaikutuksista, vaan on sen sijaan pyytänyt luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisia lausuntoja, ja niitäkin vain hakijan malminetsintälupahakemuksen mukaiselle alueelle aiheutuvista vaikutuksista.

Katsomme toteutetun lausuntomenettelyn perustuneen luonnonsuojelulaissa määriteltyyn seikkaan ’jos arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja..’, minkä luonnonsuojelulain 65 §:n määritelmän katsomme olevan luontodirektiivin vastainen määritelmä.

Viittaamme luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan jälkimmäiseen virkkeeseen, jossa määritellään:

Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia.”

Edellä kuvattuun viitaten katsomme, että luonnonsuojelulain säädösteksti poikkeaa oleellisesti luontodirektiivin säädöstekstistä, jossa velvoitetaan, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, ettei hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen. Luontodirektiivissä ei siis vaadita merkittäviä vaikutuksia alueen koskemattomuuteen ennen kuin viranomaisen tulee lausua asiaan kielteinen kantansa.

Katsomme edellä kuvatun lainsäädäntöjen ristiriidan johtuvan aikoinaan Suomen lainsäädäntövirheestä luonnonsuojelulaissa. Katsomme, että mikäli kansallinen lainsäädäntö on ristiriidassa EU-säädösten kanssa, ei kansallinen viranomainen kuitenkaan voi tehdä EU-säädösten vastaista lupapäätöstä.

Katsomme että muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää selventää luonnonsuojelulain säädösten vastaavuutta suhteessa EU:n luontodirektiivin 92/43/ETY velvoitteisiin vaikutusten arvioimisesta tieteellisellä varmuudella.

Viittaamme korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen (KHO:2018:121), että oikeuskäytännön mukaan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua suunnitelmaa tai hanketta koskeva lupa voidaan myöntää vain edellyttäen, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat varmistuneet siitä, että se ei vaikuta pysyvällä tavalla haitallisesti kyseisen alueen koskemattomuuteen. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä tällaisten vaikutusten aiheutumatta jäämisestä (ks. muun muassa tuomio 17.4.2018, komissio v. Puolan tasavalta, C-441/17, 117 kohta, tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, 40 kohta ja tuomio 8.11.2016, Lesoochranárske zoskupenie VLK, C-243/15, 42 kohta).

Katsomme lisäksi, että suunnitellun hankekokonaisuuden, tässä Ollinsuon malminetsitäluvan tapauksessa moniosaisen malminetsintäalueen ja vieressä olevien muiden kaivoslain alaisten hankkeiden yhteisvaikutuksissa pitäisi huomioida Euroopan komission ohjeen EC GUIDANCE ON: UNDERTAKING NON-ENERGY EXTRACTIVE ACTIVITIES IN ACCORDANCE WITH NATURA 2000 REQUIREMENTS s. 52) mukaisesti;

”the screening process also applies to plans or projects in combination with other plans or projects. It may be that one NEEI project alone migh(t not have a significant effect but, if taken in combination with other plans or projects (other NEEI sites or other developments) within the area, the cumulative effects may turn out to be significant. Other plans or projects to be considered in this case include those that have already been completed, those that are approved by the planning authorities, or those that are currently undergoing planning approval.”

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes malminetsintälupapäätöksessä huomioi ympärillä olevia kairaushankkeita ja tuon hankekokonaisuuden yhteisvaikutuksia Natura 2000 alueen suojeluun. Tukesin lupapäätös ei siten ota huomioon EU oikeuden mukaisesti eri hankkeiden yhteisvaikutuksia Natura 2000-alueen suojeluperusteiseen.

Katsomme lisäksi, että EU tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan, joka on suoraa sitovaa oikeutta Suomessa, luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen perusteella tehdyssä arvioinnissa ei saa olla aukkoja, ja siinä pitää olla täydellisiä, täsmällisiä ja lopullisia toteamuksia ja päätelmiä, joilla voidaan hälventää kaikenlainen perusteltu tieteellinen epäilys suunniteltujen töiden vaikutuksista asianomaisilla suojelualueilla. (ks. Muun muassa tuomio 17.4.2018, komissio v. Puolan tasavalta, C-441/17, 114 kohta, tuomio 11.4.2013, Sweetman ym., C-258/11, 44 kohta ja tuomio 21.7.2016, Orleans ym., C-387/15 ja C-388/15, 50 kohta).

Katsomme edellä kuvatuksi oleelliseksi aukoksi tässä tapauksessa sen, ettei hakijan laajaa hankekokonaisuutta ole lupahakemuskuulutuksessa, lupaharkinnassa eikä lupapäätöksessä kuvattu eikä otettu huomioon, jonka vuoksi katsomme, että EU:n ohjeiden ja ennakkopäätösten edellyttämä tieteellinen varmuus puutuu Natura-arvojen turvaamisesta tässä laajassa Soklin hankekokonaisuudessa.

Viitaten lisäksi valituslupahakemuksemme kohdan 3.1.4. perusteluihin, katsomme että ”muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää” selventää luontodirektiivin velvoittavuutta suhteessa kansallisen luonnonsuojelulain säädöksiin sekä hankekokonaisuuden määrittelyn, vaikutusten arviointilausunnon määrittelytason, sekä vaikutusten arvioinnin luotettavuusmäärittelyjen suhteen.

3.1.4. YVA-lain velvoittavuus radioaktiivisten aineiden käsittelyn ympäristövaikutuksien selvittämiseksi kaivoslain alaisten hankkeiden lupahakemusten kuulutusmenettelyssä ja lupapäätösmenettely

Katsomme, että muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää selventää YVA-lain hankeluettelon velvoitetta uraanin käsittelyn ympäristövaikutusten selvittämisestä kaivoslain alaisissa hankkeissa, sekä YVA-lain asema suhteessa säteilylainsäädäntöön.

Katsomme, että Ollinsuon malminetsintähankkeen muistutuksissa, valituksissa ja vastaselityksissä oli useaan kertaan katsottu, että hankealueen uraanipitoisen malmin käsittelyn kemiallisia ja ekologisia ympäristövaikutuksia ei ollut selvitetty Dragon Miningin malminetsintälupahakemuksen kuulutusasiakirjassa, eikä lupapäätöksessäkään silloin voimassa olleen YVA-asetuksen 713/2006 6 §:n hankeluettelon 2d) -kohdan velvoittamalla tavalla, jonka vuoksi valituksissa katsottiin lupapäätös tehdyn lainvastaisin menettelyin.

Katsomme, ettei hallinto-oikeus päätöksensä perusteluissaan ollenkaan edes viittaa YVA-asetuksen 6 §:n hankeluettelon 2d) kohtaan, vaan ainoastaan lausuu hallintoviranomainen Tukesin vastineeseen tukeutuen, ettei kyseessä ole uraaninetsintää koskeva lupahakemus.

Nyttemmin kyseinen YVA-asetuksen 6 § on nostettu lain tasolle, jonka vuoksi se on entistäkin velvoittavampi.

Käsityksemme mukaan KHO:n ennakkoratkaisua YVA-lain 6 §:n hankeluettelon 2d) -kohdan soveltamisesta, soveltamismenettelyistä ja/tai soveltamisen velvoittavuudesta ei ole, mutta viittaamme Varsinais-Suomen ELY-keskuksen 3.3.2011 päätökseen VARELY/2/07.04/2011 ’Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarve luonnon uraanin poistamisessa nikkelituotannon prosessista’, jossa ELY-keskus kertoo, että asetuksen soveltamistarpeesta ELY-keskuksen ja ympäristöministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön edustajat ovat käyneet useita keskusteluja, joiden tuloksena on katsottu, että vaikka yhtiön toiminnan tarkoituksena onkin nikkelin tuottaminen, kysymyksessä on myös samassa yhteydessä uraanin tuottaminen ja käsittely.

Varsinais-Suomen ELY-keskus lausuu päätöksessään:

YVA-asetuksen 6 §:n hankeluettelon mukainen uraanin louhinta, rikastaminen ja käsittely edellyttää arviointimenettelyä käsiteltävän uraanin määrästä riippumatta. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen käsityksen mukaan kysymyksessä oleva uraanin poistaminen nikkelituotannon prosessista edellyttää ympäristö vaikutusten arviointimenettelyä.

ELY-keskus toteaa lisäksi, että arviointimenettelyn soveltamistarve kysymyksessä olevaa uraanin uuttoa koskien on osoittautunut epäselväksi ja edellyttää lainsäädännön, erityisesti YVA-asetuksen hankeluettelon selkeyttämistä. Tämä on tullut esille myös ympäristöministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön edustajien kanssa käydyissä keskusteluissa nyt kysymyksessä olevaan asiaan liittyen.” (korostus Varsinais-Suomen ELY-keskus)

Myös Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on viitannut kyseiseen Varsinais-Suomen ELY-keskuksen päätökseen lausuessaan kesäkuussa 2014 Dragon Mining Oy:n Juomasuon kaivoksen YVA-selostuksen riittämättömäksi, perustellen päätöstään juuri YVA-asetuksen 6 §:n hankeluettelon 2d) kohdan mukaisten selvitysten puuttumisella.

Liitämme kyseisen Varsinais-Suomen ELY-keskuksen päätöksen valituslupahakemuksemme liitteeksi 1.

Vaikka muistutuksissa, valituksissa ja vastaselityksissä useaan kertaan vaadittiin radioaktiivisten aineiden ympäristövaikutusten arvioinnit tehtäväksi YVA-asetuksen hankeluettelon 6 §:n 2 d kohdan velvoitteiden mukaisesti, ei hallinto-oikeus päätöksessään asiaa ollenkaan käsittele eikä edes mainitse.

Katsomme edellä esitetyin perustein lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi olisi tärkeää, että korkein hallinto-oikeus selventäisi,

– mitä YVA-lain hankeluettelossa säädetyllä velvoitteella selvittää jo pienenkin uraanin tai toriumin määrän käsittelyn ympäristövaikutukset tarkoitetaan, erityisesti kyseisen velvoitteen koskemista uraanin ja toriumin sekä niiden tytärnuklidien kemiallisia ja ekologisia ympäristövaikutuksien selvittämiseksi kaivoslain alaisissa hankkeissa, myös malminetsintälupahakemuksissa.

– YVA-lain asema suhteessa säteilylainsäädäntöön kaivoslain alaisten lupahakemusten kuulutusmenettelyissä sekä lupapäätösmenettelyissä, jotta oikeuskäytännössä ei jäisi epäselvyyksiä YVA-lain ja säteilylainsäädännön soveltamisen välille lainsäädännön tarkoituksen vastaisesti kaivoslain mukaisissa hankkeissa.

3.2. Ilmeinen virhe

Ollinsuon malminetsintäluvan kuulutusmenettelyn, lupapäätösmenettelyn sekä valitusten käsittelyjen ilmeiset virheet

Viittaamme edellä kohdassa 3.1. lausuttuun.

3.2.1. Ilmeinen virhe vuoden 2015 Dragon Mining Oy:lle myönnetyssä malminetsintälupamenettelyssä

Hallintoviranomainen Tukesin ilmeinen lupamenettelyn virhe

Katsomme hallintoviranomainen Tukesin tehneen ilmeisen virheen jättäessään hankkimatta riittävät selvitykset Dragon Mining Oy:n alkuperäisen vuoden 2014 malminetsintälupahakemuksen mukaisten toimintojen vaikutuksista ympäristölle, vesistöille ja luonnolle, ja kuuluttaessaan lupahakemuksen siten, ettei kuulutusasiakirjassa esitä luotettavia selvityksiä hankkeen vaikutuksista ympäristölle, vesistölle ja luonnolle, eikä sellaista yksilöityä ehdotusta ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisista määräyksistä’, joihin asianosaiset olisivat voineet antaa yksilöidyt muistutuksensa.

Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes kyseisessä lupapäätöksessäänkään esitä hankkineensa sellaisia riittäviä ja luotettavia selvityksiä, joissa olisi arvioitu luvanmukaisista toiminnoista ympäristölle, vesistölle ja luonnolle aiheutuvia vaikutuksia.

Katsomme hallintoviranomainen Tukesin tehneen ilmeisen virheen tulkitessaan lupapäätöksessään, että annetuissa muistutuksissa olisi perusteettomasti vaadittu radioaktiivisten aineiden ympäristövaikutusten arvioimista YVA-asetuksen hankeluettelon velvoitteiden mukaisesti, perustellen kantaansa ettei kyseessä ole uraanin etsintälupahakemus.

Katsomme hallintoviranomainen Tukesin tehneen ilmeisen virheen, jättäessään lupapäätöksessä määrittämättä Dragon Minig Oy:lle lupa-aluekohtaista vakuusvaatimusta, jossa vakuusvaatimussummaan olisi arvioitu alueeseen sisältyvien radioaktiivisten aineiden hankkeen jälkihoitotöille aiheuttamat riskit, vaikka muistutuksessamme olimme sellaista vaatineet.

3.2.2. Ilmeinen virhe Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätösmenettelyssä 25.8.2016 (nro 16/0232/1)

Katsomme hallinto-oikeuden tehneen ilmeisen virheen lupapäätösmenettelyssään tulkitessaan asiaa hallintoviranomainen Tukesin antamaan virheelliseen tulkintaan perustuen, ettei malminetsintäalueen haitallisia ja radioaktiivisia mineraaleja ja niiden vaikutuksia ympäristölle, vesistölle ja luonnolle tarvitsisi selvittää luvan myöntämisen edellytysten täyttymisen selvittämiseksi, koska Tukesin perustelujen mukaan hakijan tarkoituksena ei ole kaivoslain tarkoittama uraanin etsintä, ja tähän Tukesin perusteluun perustuen hallinto-oikeus hylkäsi tekemämme valituksen.

3.2.3. Ilmeinen virhe korkeimman oikeuden päätösmenettelyssä 22.1.2015 (taltionumero 1629).

Katsomme korkeimman oikeuden tehneen ilmeisen virheen kumotessaan Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden ja hallintoviranomainen Tukesin tekemän päätöksen vain vakuusvaatimussumman määrittämistä koskevan lupamääräyksen 7 osalta.

Katsomme KHO:n tehneen ilmeisen virheen jättäessään ottamasta päätösratkaisussaan huomioon, että malminetsintäluvan myöntämisen edellytysten täyttymisen edellytysten selvittämiseksi oleellista ympäristövaikutusten selvittämistä radioaktiivisten aineiden ympäristövaikutusten suhteen ollut selvitetty, vaikka jo kuulemisvaiheessa oli tuotu esille, että lupa-alueeseen sisältyy ympäristölle ja terveydelle haitallisia radioaktiivisia aineita, eikä niiden ympäristövaikutuksia ollut arvioitu YVA-asetuksen 6 §:n hankeluettelon 2d) velvoittamalla tavalla, eikä edes ollenkaan,

Katsomme korkeimman hallinto-oikeuden tehneen ilmeisen virheen tukeutuessaan päätösratkaisussaan vain hallintoviranomainen Tukesin ja hallinto-oikeuden ympäristövaikutusten selvittämisvelvoitteen kannalta virheellisiin laintulkintaan siitä, että kyseessä ei ole kaivoslain tarkoittama uraanin etsintähakemus eikä sitä uraanin etsintää koskeva lupapäätös.

Katsomme korkeimman hallinto-oikeuden tehneen ilmeisen virheen jättäessään päätösratkaisussaan selvittämättä ympäristövaikutusten arviointidirektiivin velvoitteen vaatimusta riittävien luotettavien selvitysten esittämisestä ympäristövaikutusten arvioimisesta luvanmyöntämisen edellytysten täyttymisen selvittämiseksi.

Katsomme lisäksi korkeimman hallinto-oikeuden tehneen ilmeisen virheen jättäessään päätösratkaisussaan selvittämättä vesipuitedirektiivin velvoitteiden, kansallisen luonnonsuojelulain velvoitteiden, sekä luontodirektiivin velvoitteiden toteutumista riittävien luotettavien selvitysten esittämisestä luvanmyöntämisen edellytysten täyttymisen selvittämiseksi lupahakemuksen yhteydessä.

3.2.4. Ilmeinen virhe hallintoviranomainen Tukesin vakuusvaatimussumman määrittelypäätöksessä 11.11.2019.

Katsomme hallintoviranomainen Tukesin tehneen ilmeisen virheen, tehdessään 11.11.2019 vakuusvaatimusmäärittelypäätöksen Latitude 66 Cobalt Oy:lle Dragon Mining Oy:n alkuperäiseen lupahakemusaineistoon perustuen, hankkimatta selvityksiä uuden Latitude 66 yhtiön Ollinsuon toimintasuunnitelmasta, ja hankkimatta luotettavia selvityksiä Yhtiön toimintojen vaikutuksista ympäristölle, vesistölle ja luonnolle, vaikka jo alkuperäisen lupahakemuskäsittelyn yhteydessä ELY-keskus oli huomauttanut alkuperäisen lupahakemuksen puutteista niiden suhteen, ja huomauttaen silloin lausunnossaan myös riskeistä kairattaessa radioaktiivisia aineita sisältävään kallioperään.

Katsomme, että hallintoviranomainen Tukes teki ilmeisen virheen määrätessään uudelle kaivosyhtiölle Latitude 66 Cobalt Oy:lle Ollinsuota koskevan vakuusvaatimuksen 3500 €, perustellen että vakuusvaatimussumma olisi määritelty huomioiden Dragon Minig Oy:lle määritetyn toiminnan laatua ja laajuutta koskevan lupamääräyksen 1, vaikka Tukes ei ollut hankkinut Latitude 66 Cobalt Oy:n toimintasuunnitelmaa hankkeesta, eikä selvityksiä radioaktiivisten aineiden ympäristövaikutuksista, ei selvityksiä vaikutuksista vesitöille, eikä selvityksi vaikutuksista luonnolle ja luontoarvoille, vaan oli tehnyt tämän uuden lupapäätöksensä Dragon Mining Oy:n vuoden 2014 lupahakemukseen perustuen.

Katsomme virheelliseksi sen, että hallintoviranomainen Tukes perusteli Latitude 66 Cobalt Oy:lle antamaansa päätöstään Dragon Miningin O:lle myönnetyn lupapäätöksen lupamääräyksellä 1. Katsomme, että kyseinen vuonna 2015 määrätty lupamääräys 1 kuuluu:

”1. Määräys malminetsintätutkimusten sallituista ajankohdista ja menetelmistä, sekä malminetsintään liittyvistä laitteista ja rakennelmista

Tämän malminetsintäluvan nojalla on sallittua suorittaa seuraavia malminetsintätoimenpiteitä ja soveltaa seuraavia malminetsintämenetelmiä:

1. Geofysikaaliset ja geokemialliset tai vaikutuksiltaan vastaavat tutkimusmenetelmät

2. Koneellisesti tehtävät maaperä- ja kallioperänäytteenotto (moreeni-, ura- ja pistenäytteet, kairaus)

3. Tutkimuskaivannot ja -ojat

Perustelut: Hakija on esittänyt hakemuksessaan nämä menetelmät ja kaivosviranomainen arvioi ne tarpeelliseksi, jotta alueen mineraalipotentiaali saadaan tehokkaasti tutkittua.

Katsomme hallintoviranomainen Tukesin vuoden 2015 lupamääräyksen perustelusta ilmenevän, että kyseinen lupamääräys 1 on annettu nimenomaan alueen mineraalipotentiaalin tutkimiseksi, ja koska siinä ei ole minkäänlaisia yhtymäkohtia eikä selvitysviitteitä kyseisten toimintojen vaikutuksista ympäristöön, vesistöön eikä luontoon, eikä määräyksiä niiden vaikutuksien määrittämisestä, estämisestä tai lieventämisestä, ei kaivannaisjätesuunnitelma eikä jälkihoitosuunnitelmaan, on kyseisen vuoden 2015 lupamääräyksen 1. käyttäminen nyt annetun vakuusvaatimussumman määrityksen perusteluna ilmeinen hallintoviranomainen Tukesin tekemä virhe.

Valitimme Tukesin päätöksestä.

3.2.5. Ilmeinen virhe Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksessä 14.10.2020 (38/2020) vakuusvaatimusta koskevan valituksemme hylkäämisen perusteluissa

Viittaamme Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen kertoelmaosaan, jossa hallinto-oikeus kuvailee asiaa mm.:

”Valittajat ovat alkuperäiseen lupapäätökseen 22.1.2015 tekemässään valituksessa esittäneet, ettei asiassa ole arvioitu alueen erityispiirteitä kuten malminetsintäluvan sijoittumista GTK:n kuvaamalle Kuusamon uraanivyöhykkeelle, vesistövaikutuksia, vaikutuksia harvinaisille ja uhanalaisille eläin- ja kasvilajeille sekä kalakannoille tai ympäristöturvallisuudelle. Nämä alueen erityispiirteet tulee ottaa vakuusmäärittelyssä huomioon.”

Katsomme Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden tehneen ilmeisen virheen, kun hallinto-oikeus päätöksessään kertoo tutkineensa valituksen vakuutta koskevalta osalta ja hylkäsi valituksen.

Katsomme ilmeisen virheen ilmenevän hallinto-oikeuden päätöksensä perustelusta:

”Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arvio

Tukes on valituksenalaisella päätöksellä määrännyt Ollinsuo 1-2 -nimistä malminetsintäaluetta koskevan malminetsintälupakohtaisen 3 500 euron vakuuden kaivoslain (621/2011)15 §:ssä tarkoitettujen jälkitoimenpiteiden sekä 103 §:ssä tarkoitetun mahdollisen vahingon ja haitan korvaamista sekä muiden kaivoslakiin perustuvien velvoitteiden täyttämistä varten. Kaivoslain 107 §:stä ja lain esitöistä ilmenee, että vakuuden määräämistä arvioitaessa merkityksellisiä seikkoja ovat muun ohella toiminnan laatu ja laajuus, toiminta-alueen erityispiirteet sekä toimintaa varten annettavat lupamääräykset.

Nyt kysymyksessä olevaa malminetsintäaluetta koskevat luonnonolosuhteisiin ja luonnonesiintymiin sekä muihin malminetsintäalueen ympäristöolosuhteisiin liittyvät erityispiirteet on selvitetty Tukesin lainvoimaisen päätöksen 22.1.2015 yhteydessä. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on tuolloin antamassaan lausunnossa todennut muun ohella, ettei vesien- tai ympäristönsuojelullisia esteitä hakemuksen mukaiselle malminetsintätoiminnalle ole ja malminetsintää voidaan toteuttaa hakemuksessa esitetyllä tavalla, kun lausunnossa esitetyt vaatimukset ja tiedot huomioidaan toimenpiteissä. Edellä mainitun Tukesin päätöksen 22.1.2015 yhteydessä on annettu tarkempia määräyksiä muun ohella sallituista malminetsintämenetelmistä, toiminnassa huomioon otettavista seikoista sekä suoritettavista jälkitoimenpiteistä. Tukes on lisäksi vuonna 2018 tehnyt maastovalvontamatkan alueelle ja lentokuvannut ympäristöä.

Tukes on vakuutta määrätessään ottanut huomioon malminetsintäalueen olosuhteet, toiminnan laadun ja laajuuden sekä annetut lupamääräykset.

Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia malminetsintäalueeseen liittyviä erityispiirteitä, joiden perusteella vakuuden määrää ei alueen olosuhteet sekä luvan mahdollistaman etsintätoimen laatuja laajuus huomioon ottaen olisi pidettävä riittävänä malminetsinnästä mahdollisesti aiheutuvan vahingon ja haitan korvaamista sekä jälkitoimenpiteiden suorittamista varten.

Tukes on käsitellyt malminetsintälupaan liittyvän vakuuden määräämistä koskevan asian korkeimman hallinto-oikeuden palautettua asian Tukesille uudelleen käsiteltäväksi, eikä asian käsitteleminen Tukesissa ole edellyttänyt luvanhaltijan hakemusta. Kuusamon Gold Oy:n toiminimi on sittemmin muuttunut Latitude 66 Cobalt Oy:ksi, eikä Tukesin päätös ole lainvastainen valittajien lupamääräysten, velvollisuuksien ja vastuiden siirtoketjun osoittamisen osalta esittämillä perusteilla. Tukesin menettely vakuuden määräämistä koskevassa asiassa ei valituksessa esitetyillä perusteilla ole ollut lainvastaista.

Edellä todetun perusteella syytä Tukesin päätöksen kumoamiseksi tai asian palauttamiseksi Tukesille uudelleen käsiteltäväksi ei ole.

Katsomme vastoin hallinto-oikeuden perustelussaan kuvaamaa, että jälkihoitosuunnitelmaa ei ole vuoden 2015 Dragon Mining Oy:lle annetussa lupapäätöksessä määritelty.

Tältä osin katsomme hallinto-oikeuden ilmeisen virheellisesti perustelevan päätöstään, kuin kaivoslain 15 §:ssä tarkoitettujen jälkitoimenpiteiden määrä, laatu ja kustannukset olisivat hallintoviranomainen Tukesin vuoden 2015 lupapäätöksessä määritelty ja otettu sillä tavoin huomioon silloisessa hakijakohtaisessa vakuusvaatimussumman määrittelyssä.

Katsomme vastoin hallinto-oikeuden perustelussaan kuvaamaa, että kaivoslain 103 §:ssä tarkoitetun mahdollisen vahingon ja haitan korvaamista varten määriteltyä vakuusvaatimussummaa eikä sen suuruutta ole vuoden 2015 Dragon Mining Oy:lle annetussa lupapäätöksessä määritelty.

Tältä osin katsomme hallinto-oikeuden ilmeisen virheellisesti perustelevan päätöstään, kuin kaivoslain 103 §:ssä tarkoitettujen mahdollisten vahinkojen ja haitan korvaamista varten varattavat summat olisivat hallintoviranomainen Tukesin vuoden 2015 lupapäätöksessä määritelty ja otettu sillä tavoin huomioon silloisessa hakijakohtaisessa vakuusvaatimussumman määrittelyssä.

Katsomme vastoin hallinto-oikeuden perustelussaan kuvaamaa, että kaivoslain 107 §:stä ja lain esitöistä ilmenevien vakuuden määräämisen merkityksellisiä seikkoja ei ole vuoden 2015 Dragon Mining Oy:lle annetussa lupapäätöksessä määritelty.

Tältä osin katsomme hallinto-oikeuden ilmeisen virheellisesti perustelevan päätöstään, kuin nyt kysymyksessä olevaa malminetsintäaluetta koskevat luonnonolosuhteisiin ja luonnonesiintymiin sekä muihin malminetsintäalueen ympäristöolosuhteisiin liittyvät erityispiirteet olisi selvitetty Tukesin lainvoimaisen päätöksen 22.1.2015 yhteydessä. Katsomme vastoin hallinto-oikeuden perustelussaan esittämää, että Pohjois-Pohjanmaan YLY-keskus on tuolloin antamassaan lausunnossa Dragon Mining Oy:n lupahakemukseen todennut muun ohella, ettei vesien- tai ympäristönsuojelullisia vaikutuksia ollut riittävästi selvitetty hakijan lupahakemuksessa, jonka vuoksi lupapäätöksessä tulisi ELY-keskuksen lausunnossa esitetyt vaatimukset ja tiedot huomioida. Katsomme, ettei hallintoviranomainen Tukes kuitenkaan vuoden 2015 lupapäätöksessään ELY-keskuksen esittämiin seikkoihin liittyviä lupamääräyksiä antanut.

Katsomme vastoin hallinto-oikeuden päätöksen perustelussaan esittämää, ettei vuoden 2015 lupapäätöksessä ole esitetty luotettavia ja riittäviä selvityksiä toiminnoista aiheutuvien vesistö-, ympäristö- ja luontovaikutuksien selvittämiseksi, ja katsomme lisäksi, ettei niihin tekemättömiin selvityksiin perustuen ole voitu vuoden 2015 lupapäätöksessä ottaa vesistö-, ympäristö- ja luontovaikutuksia huomioon Dragon Minig Oy:lle määritetyssä vakuussummassa, eikä hallintoviranomainen Tukes tuolloin lupa-aluekohtaista vakuusvaatimussummaa edes määritellyt.

Katsomme vastoin hallinto-oikeuden perustelussaan esittämää, ettei toiminta-alueen erityispiirteitä ole vuoden 2015 lupapäätöksessä selvitetty. Katsomme hallinto-oikeuden tehneen ilmeisen virheen tulkitessaan, että vuoden 2015 lupapäätöksessä olisi osoitettu lupa-alueen erityispiirteet selvitetyiksi sekä luvan myöntämisedellytysten täyttymisehtojen selvittämiseksi, että luvan haltijalle asetettavan haltijakohtaisen vakuusvaatimussumman määrittämistä varten. Katsomme ettei tuollaista vakuusvaatimussumman suuruuteen vaikuttavaa arviota tuolloin hallintoviranomainen edes omaksumansa käytännön mukaan edes tehnyt.

Katsomme hallinto-oikeuden päätöksen perustelun perustuvan ilmeiseen virheeseen tulkitessaan, että vuoden 2015 lupapäätöksessä olisi alueen erityispiirteet otettu huomioon lupapäätöksen vakuussummaa määrittäessä, ja että sen vuoksi alueen erityspiirteitä ei nyt tarvinnut vuoden 2019 päätöksen perusteluksi luotettavasti selvittää, tai että hallintoviranomainen Tukesin tekemä alueen maisema-arvojen havainnoiva drone-kuvauskäynti lupa-alueella osoittaisi alueen erityispiirteet selvitetyksi.

Katsomme vastoin hallinto-oikeuden perustelussaan esittämää, että alueen erityinen erityispiirre on alueeseen sisältyvät haitalliset radioaktiiviset mineraalit, joista voi aiheuta erityinen haitta jo yhdenkin paineellista radioaktiivista vettä pulppuavan kairausputken aiheuttaman ympäristö- ja terveyshaitan vuoksi, ja että tällaisten haittojen jälkihoitotyöt ovat erityisen kalliita. Katsomme, että määritelty 3500 € ei riitä edes yhden tuollaisen kairausputken jälkihoitokustannuksiin. Viittaamme jo vuonna 2014 antamaamme muistutukseen, ja siinä kuvattuun GTK:n jäljiltä saastunutta vettä pulppuavaan kairausputkeen.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme hallinto-oikeuden tehneen ilmeisen virheen perustellessaan, kuin vuoden 2015 lupapäätöksen perusteella olisi tullut Ollinsuon lupa-alueen erityspiirteet määritetyiksi ja silloisessa vakuusvaatimussummapäätöksessä määritetyksi siten, ettei nyt vuoden 2019 lupapäätöksessä tarvinnut alueen erityispiirteitä selvittää vakuusvaatimussummaan määrittämiseen vaikuttavana seikkana.

Katsomme vastoin hallinto-oikeuden päätösperustelussaan esittämää, että alueen erityispirteisiin, ympäristöön, vesistöihin ja luontoarvoihin haitallisesti vaikuttavien toimintojen estämiseksi ei hallintoviranomainen Tukes ole vuoden 2015 lupapäätöksessä antanut yksilöityjä lupamääräyksiä.

Katsomme hallinto-oikeuden tehneen ilmeisen virheen perustellessaan päätöksessään, että ”Edellä mainitun Tukesin päätöksen 22.1.2015 yhteydessä on annettu tarkempia määräyksiä muun ohella sallituista malminetsintämenetelmistä, toiminnassa huomioon otettavista seikoista sekä suoritettavista jälkitoimenpiteistä.”

Katsomme hallinto-oikeuden tehneen ilmeisen virheen perustellessaan päätöstään, että:

”Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia malminetsintäalueeseen liittyviä erityispiirteitä, joiden perusteella vakuuden määrää ei alueen olosuhteet sekä luvan mahdollistaman etsintätoimen laatuja laajuus huomioon ottaen olisi pidettävä riittävänä malminetsinnästä mahdollisesti aiheutuvan vahingon ja haitan korvaamista sekä jälkitoimenpiteiden suorittamista varten.”

Katsomme vastoin hallinto-oikeuden päätösperustelussaan esittämää, että jo lupahakemusvaiheessa 2014 muistutuksessamme kuvasimme kyseiseen Ollinsuon lupahakemusalueeseen liittyvät eritysolosuhteet, jotka vaadimme otettavaksi huomioon myös lupapäätöksen vakuusvaatimusta määrättäessä, ja että kyseisen vaatimuksen hallinto-oikeus aikaisemmin kuvatulla tavalla päätöksensä kertoelmaosassa kuvasi, mutta varsinaisessa vakuusvaatimussummaa koskevassa lupapäätöksensä perustelussa väitti, ettei asiassa olisi ilmennyt sellaisia malminetsintäalueeseen liittyviä erityispiirteitä, joiden perusteella määritettyä vakuuden määrää olisi pidettävä riittävänä.

Erikseen huomautamme, ettei vuoden 2019 vakuusvaatimussumman päätösperustelussa selosteta, millaisten toimenpiteisten suorittamiseen kyseinen 3500 € vakuusvaatimus on määritetty.

3.2.6. Ilmeinen virhe Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksessä 14.10.2020 (38/2020) jättää tutkimatta valituksessamme esille tulleet selvitykset Ollinsuon malminetsintäluvan myöntämisen esteistä ja siirtopäätösmenettelystä

Päätöksensä kertoelmaosassa hallinto-oikeus kertoo, että:

”Valittajat ovat antamassaan vastaselityksessä uudistaneet valituksessa esitetyn ja todenneet muun ohella, etteivät Tukes tai yhtiö ole osoittaneet valittajien valituksessa yksilöimiä seikkoja perusteettomiksi tai virheellisiksi. Tukes on osoittanut piittaamattomuutta sekä ennakollisen että jälkikäteisen oikeussuojan turvaamisessa muun muassa sen johdosta, että Tukes ci ole varannut asianosaisille mahdollisuutta lausua asiasta vakuusasiaa uudelleen käsiteltäessä. Päätöstä ei ole perusteltu mitenkään drone-kuvauksin toteutettuun tarkastuskäyntiin tai siinä saatuihin selvityksiin perustuen. Tukes on menetellyt virheellisesti myös yhdistyksen vireille panemassa kairaus- ja toimintakiellon määräämistä koskevassa asiassa. Asiassa ei ole selvitetty hankealueeseen sisältyviä haitallisia mineraaleja ja kiviaineksien ympäristöominaisuuksia tai annettu niistä aiheutuvien haittojen estämiseksi tarpeellisia lupamääräyksiä.”

Katsomme hallinto-oikeuden kuvailevan päätöksensä perustelussa asiasta annettua valitusta ja niihin annettuja vastineita ilmeisen virheellisesti niin yleisluontoisesti, ettei kuvailusta käy ilmi, mitkä yksilöidyt seikat ovat hallinto-oikeuden ratkaisuun vaikuttaneet, eikä hallinto-oikeuden päätöksestä myöskään selviä, että mitä hallinto-oikeuden päätösratkaisu tältä osin tosiasiallisesti tarkoittaa.

Päätöksessään hallinto-oikeus lausuu, että ”hallinto-oikeus ei tutki asiaa siltä osin kuin siinä on kysymys malminetsintäluvan myöntämisen esteistä ja edellytyksistä, siirtopäätöksestä 11.11.2015 sekä kairaus- ja toimintakiellon määräämisestä.”

Hallinto-oikeus perustelee, että:

”Valituksenalaisella päätöksellä ei ole eikä olisi voitukaan ratkaista kysymystä malminetsintäluvan myöntämisen edellytyksistä tai esteistä, vaan asia on ratkaistu tältä osin edellä mainitulla Tukesin lainvoimaisella päätöksellä 22.1.2015. Valituksenalaisella päätöksellä ei ole ratkaistu myöskään oikeuksien siirtoa tai kairaus- ja toimintakiellon määräämistä koskevia kysymyksiä, minkä vuoksi valitus on jätettävä näiltä osin tutkimatta.

Katsomme hallinto-oikeuden päätöksen perustelun ilmeiseksi virheeksi sen, että perustellessaan ”ettei valituksenalaisella päätöksellä ei ole voitu ratkaista kysymystä malminetsintäluvan myöntämisen edellytyksistä tai esteistä” ei hallinto-oikeus samalla tuo anna ohjetta siitä, miten tuollainen kysymys voidaan tuoda ratkaistavaksi.

Katsomme, että emme ole hallintoviranomainen Tukesin Ollinsuon vakuuden määräämispäätöksen valituksessa hallinto-oikeudelle vaatineet alkuperäisen Ollinsuon lupapäätöksen kumoamista, vaikkakin olemme valituksen yhteydessä tuoneet esille, ettei luvanmyöntämisen edellytysten täyttymisen selvittämiseksi tarpeellisia selvityksiä ollut vuoden 2015 lupapäätöksen perusteeksi hankittu, ja olemme esittänyt valituksessamme vakuuspäätöksestä, että nuo puuttuvat selvitykset ovat esteenä myös vakuussumman määrittämiseksi kaivoslain ja YVA-lain tarkoittamalla tavalla.

Katsomme, että hallinto-oikeus osittaa päätösperustelussaan tunnistaneensa ongelman Ollinsuon malminetsintälupapäätöksen myöntämisedellytysten täyttymisen selvittämiseksi tarpeellisten selvitysten puuttumisen vuoksi, mutta tulkitsevan että kysymys on lainvoimaisen ympäristöluvan myöntämisedellytysten selvittämisestä.

Katsomme hallinto-oikeuden ratkaisussaan ettei tuki tältä osin valitusta katsovan, että se kysymys tulisi ratkaista, mutta ei anna oikeusohjetta asian eteenpäin viemiseksi, jonka vuoksi viemme kyseisen luvanmyöntämisen edellytysten täyttymisestä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Katsomme hallinto-oikeuden päätöksen perustelun ilmeiseksi virheeksi myös sen, että hallinto-oikeus luo perustelussaan käsitystä, kuin ”kairaus- ja toimintakiellon määräämistä koskevia kysymyksiä” olisi ollut ollut tämän Ollinsuon vakuuspäätöksen valituksemme vaatimuksena, vaan olimme tuoneet ne esille esimerkkinä samaan aikaan käynnissä olevassa toiseen valituskäsittelyyn liittyen, esimerkkinä hallintoviranomainen Tukesin omaksumasta kaivosyhtiöitä suosivasta menettelytavoista. Toistamme, ettei kyseinen ”kairaus- ja toimintakieltoa koskeva kysymys” ole tämän Ollinsuon vakuuspäätöksen tekemämme valituksen vaatimus, vaan erillisen toisen valituksen vaatimus.

Katsomme kuitenkin, että koska hallinto-oikeuskin pitää asiaa merkityksellisenä nostamalla asian esille tähän valitukseen tekemänsä päätöksen perustelussaan, vaikkakin virheellisesti suoraan tähän valituskäsittelyn vaatimuksiin liittäen, niin hallintoviranomaisen tulkinta asiasta korostaa tarvetta saada Ollinsuon malminetsintälupa asia ja lupaan tehty vakuusvaatimuspäätös korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyyn.

3.2.7. Ilmeinen virhe Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksessä 14.10.2020 (38/2020) jättää tutkimatta valituksessamme esitetyt ”kantelunluonteisen arvostelun Tukesin toimintaan”

Katsomme Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden tehneen ilmeisen virheen jättäessään tutkimatta valittajien valituksessa esittämät ”kantelunluonteisen arvostelun Tukesin toimintaan”.

Katsomme hallintooikeuden tehneen ilmeisen virheen tulkitessaan, että valitusprosessissa erittäin yksityiskohteisesti perustelemamme hallintoviranomainen Tukesin omaksuman menettelytavan lainvastaisuuksia erikseen yksilöidyissä kaivoslain alaisissa kohteissa, olisi kyseisten menettelyiden esille tuominen kantelun luonteinen arvostelu, eikä kyseisiin yksilöityihin valitusprosesseihin liittyvä valitusprosessin perustelu, ja että sillä perusteella hallinto-oikeudella olisi oikeudellinen peruste jättää valituksemme siltä osin tutkimatta.

Katsomme peruslain 21 ja 22 §:n mukaan jokaisella olevan oikeus saada asiansa oikeusistuimessa käsiteltäväksi. Katsomme hallinto-oikeuden ilmeiseksi virheeksi sen, että tehdessään ratkaisun jättää tutkimatta valittajien Tukesin toimintaan kohdistaman kantelunluonteisen arvostelun, ei hallinto-oikeus päätöksessään eikä perustelussaan tarkemmin yksilöi mikä osuus valituskirjelmässä ja valitusvaatimuksessa on tuollainen ”kantelunluonteinen arvostelu”, jonka on hallinto-oikeus jättänyt tutkimatta. Katsomme hallinto-oikeuden ilmeiseksi virheeksi sen, että jättäessään yksilöimättä tämän valituskokonaisuuden, jonka on kuvannut ”kantelunluonteiseksi arvosteluksi”, on hallinto-oikeus tehnyt siltä osin tutkimatta jättämispäätöksen tavalla, josta ei muodostu yksilöityä valituskelpoista päätöstä.

Katsomme myös, että hallinto-oikeuden päätös on tehnyt ilmeisen virheen tämän ”jättää tutkimatta valittajien Tukesin toimintaan kohdistaman kantelunluonteisen arvostelun” päätöksessä sen vuoksi, että hallinto-oikeus ei ole päätöksessään antanut valitusohjetta siitä, kuinka tämä tutkimatta jätetty valituksen (yksilöimätön) osuus voidaan saattaa oikeusistuimen käsiteltäväksi.

Katsomme, että tältäkin osin korkeimman hallinto-oikeuden on tarpeellista myöntää valituslupa valituksellemme.

3.3. Painava syy

3.3.1. Kaivosyhtiöt tekevät syväkairauksia ilman lainvoimaista kaivoslain alaisen hallintoviranomaisen Tukesin lainvoimaista lupaa maanomistajien luvalla

Katsomme, että valitusluvan myöntämiselle on painava syy edellä esitetyin, tässä esitetyin sekä valituksessa yksilöidysti esitettävin perustein.

Viittaamme hallinto-oikeudelle antamassamme vastaselityksessä kuvaamamme kaivosyhtiön toteuttamaan menettelytapaan, ja että Yhtiö on julkisessa mediassakin mainostanut tekevänsä kairauksin malminetsintää maanomistajien lupiin perustuen, ja että on kirjeitse pyrkinyt hankkimaan maanomistajien lupia myös tässä käsiteltävän Ollinsuon malminetsintäalueelle, vaikka alueen malminetsintälupa oli ja on edelleen valituskäsittelyssä.

Vastaselityksessä esitimme, että Latitude 66 Cobalt Oy julkaisi 4.2.2020 julkisella ajankohtaissivustollaan [https://lat66.com/ajankohtaista/latitude-66-cobalt-tekee-kairaustutkimuksia-kuusamossa-posiolla-ja-sallassa/] tiedotteen ’Latitude 66 Cobalt tekee kairaustutkimuksia Kuusamossa, Posiolla ja Sallassa’.

”Kairaukset tehdään alueiden maanomistajien luvalla ja maanomistajille maksetaan lainmukainen maanomistajakorvaus. Latitude 66 Cobalt on informoinut Tukesia kairauksista ja yhtiö tulee luovuttamaan Tukesille kairausten yhteydessä syntyvän geologisen tiedon normaalin käytännön mukaisesti.”

Katsomme viitaten Yhtiön kesän 2018 kairauksiin, jotka koskevat myös tätä Ollinsuon malminetsintäaluetta, että ilmaus ”Latitude 66 Cobalt Oy on informoinut Tukesia kairauksista” kertovan ettei kaivoslain mukainen lupa- ja valvontaviranomainen Tukes ole puuttunut kaivosyhtiön toimintaan tehdä kairauksia kaivoslain 9 §:n vastaisesti ”maanomistajien luvalla”, jonka menettelyn katsomme kaivoslain 9 §:n vastaiseksi menettelyksi, ja että samalla kyseinen menettely on kaivoslain 1 §:n, 10 §:n, 11 §:n ja 51 §:n vastainen menettely, jolla ’yleiset ja yksityiset edut jäävät turvaamatta’, jälkihoitosuunnitelma tekemättä ja kaivosviranomaisen vakuusmäärittely tekemättä.

Katsomme, että koska hallintoviranomainen Tukes eikä hallinto-oikeus valituksestamme huolimatta ole puuttunut kaivosyhtiön kaivoslain vastaiseen menettelyyn syväkairauksissa, ja tuolla asiaan puuttumattomuudellaan ovat luomassa kaivoslain vastaista oikeuskäytäntöä, kuin kaivoslain mukaisia hallintoviranomaisen malminetsintälupia ei tarvittaisikaan, vaan että maanomistajan lupa syväkarauksiin riittäisi.

Viittaamme myös EU:n ympäristövaikutusten arviointidirektiiviin, vesipuitedirektiiviin ja luontodirektiiviin, ja katsomme että niiden direktiivien velvoitteet velvoittavat, ettei kansallinen viranomainen voi antaa syväkairauksiin lupia, ennenkuin riittävät ja luotettavat selvitykset hankkeen vaikutuksista ympäristölle, vesistölle ja luonnolle on luotettavasti selvitetty.

Katsomme myös, ettei noissa direktiiveissä kuvailla sellaista poikkeusta, että maanomistajan luvalla voitaisiin poiketa direktiivien velvoitteista.

Edellä kuvattuun viitaten katsomme, että on painava syy saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltäväksi, jotta saadaan korkeimman hallinto-oikeuden ohje toimivaltaisille valvontaviranomaisille ELY-keskuksille ja hallintoviranomainen Tukesille siitä, miten kaivoslain 9 §:n velvoitteita tulkitaan, miten EU-direktiivien ja kansallisen lainsäädännön velvoitteita tulkitaan malminetsinnässä, ja voidaanko nuo velvoitteet ohittaa maanomistajien luvalla, sekä kuinka toimivaltaisten viranomaisten on puututtava toimintaan, jota tehdään EU-direktiivin vastaisesti.

3.3.2. Kaivoslain soveltamisessa ei toteuteta poronhoitolain velvoitteita poronhoidon turvaamisesta muun poronhoitolan alueella.

Katsomme, ettei kaivoslain soveltamiskäytännöissä hallintoviranomainen Tukes ole soveltanut poronhoitolain velvoitteita ns. muun poronhoitolain alueella, vaan on tulkinnut että poronhoitolain velvoitteita tarvitsee soveltaa vain ns. erityisellä poronhoitoalueella sekä Saamelaisten kotiseutualueella.

Katsomme, että valitusluvan myöntämiseen on myös painava syy edellä esitetyin, tässä esitetyin sekä valituksessa yksilöidysti esitettävin perustein, koska muun poronhoitoalueella olevan Ollinsuon malminetsintäluvan mukainen toiminta pilaisi alueen porolaitumia ja vaarantaisi yleensäkin alueen porotalouden harjoittamista.

Katsomme, ettei vuoden 2015 Ollinsuon lupapäätöksessä ole selvitetty radioaktiivisten kairausjätevesien ja kairaussoijan vaikutuksia ympäristöön, luontoon, kasvistoon ja porolaitumien kasvistoon kertymistä.

Katsomme perustuslain ja poronhoitolain velvoittavan turvaaman poronhoidon myös ns. muun poronhoitoalueen alueella, jonka vuoksi katsomme olevan tärkeätä, että korkein hallinto-oikeus ottaa asian käsiteltäväkseen ja antaa asiaan velvoittavan ratkaisun.


[1][Sarikkola, Risto: ’Uraaninetsinnän PTS’. Outokumpu Oy Malminetsintä. Ehdotus KTM:n uraanijaostolle uraaninetsinnän kehittämiseksi. 20.11.1973.]

[2] [Nousiainen, Lasse: ’Työttömistä nuorista kootun kenttäryhmän työskentely Kuusamossa 1978’. GTK:n tutkimusraportti 020_4522_4611_4613_jil_ln78. Raportin liite 1. 1979.]

[3] [Vanhanen, Erkki: ’Kuusamon Kouvervaaran uraaniesiintymän malmitutkimukset vuosina 1979 – 1987’. GTK:n tutkimusraportti M19//4522/-89/1/10. 1989.]

[4] [Airo, Meri-Liisa: ‘Aerogeophysics in Finland 1972–2004. Methods, system characteristics and applications’. Teoksessa Geological Survey of Finland, Special Paper 39, sivut 137–146. 2005.]

[5] [(1) Vanhanen, Erkki: väitöstutkimus ’Geology, mineralogy and geochemistry of the Fe-Co-Au-(U) deposits in the Paleoproterozoic Kuusamo Schist Belt, northeastern Finland (Kuusamon liuskealueen varhaisproterotsooisten rauta-koboltti-kulta-uraaniesiintymien geologia, mineralogia). Oulun Yliopisto. 2001.

(2) Geological Survey of Finland, Bulletin 399, 2001.]

Liite 4:              Lausunto Kouervaaran kairausputkien vesistä tehdyistä radioaktiivisten aineiden analyyseista.

Lausunto                              13.7.2017

Lausunto Kitkan Viisaat ry:n teettämien Kouvervaaran vesi- ja sedimenttianalyysien tuloksista

Kouvervaaran kairausputkista vuotavasta vedestä aiheutuva radioaktiivinen saastuminen:

Sedimentit jopa 30-kertaisesti saastuneita säteilyjätenormiin nähden.

Kouvervaaran vanhojen GTK:n kairausputkien läheisissä sedimenteissä on mitattu uraaniin ja sen hajoamistuotteisiin liittyvää n.s. alfa-säteilyä.  Alfa-säteily on hyvin lyhyen kantaman hiukkassäteilyä, joka aiheuttaa suurimman osan luonnon radioaktiivisten aineiden säteilyvaarallisuudesta.

Sen haitat perustuvat aineiden pääsyyn eliöiden elimistöön veden tai ravinnon mukana. Osa uraanin hajoamistuotteista on biologisesti voimakkaasti kertyviä ja voivat siten rikastua ravintoketjussa.

Usein näytteissä on suurinpiirtein vastaava määrä beta-säteileviä aineita, joten todellinen säteilymäärä voi olla suurempi, ehkä kaksinkertainen. Beta-säteilijät ovat myös erityisesti vedessä ja ravinnossa haitallisia. Beta-säteilyä ei tässä yhteydessä mitattu ja analysoitu.

Vertailulukuna voidaan käyttää kansainvälisen säteilyjätteen arviointinormia 1000 Bq/kg (Bq on becquerel; yksi radioaktiivinen hajoaminen sekunnissa, aktiivisuus määritetty näytteen kuiva-ainekiloa kohden).

Tuloksista näkyy, että GTK:n putken läheisyydessä vuonna 2013 otetussa näytteessä radioaktiivisuus oli noin 30-kertainen, Kouvervaara C-kairausputken (KV C) läheisyydessä noin 6-kertainen ja Kouervaara B-putken (KV B) läheisyydessä noin kansainvälisen säteilynormin ylärajan suuruinen.

30-kertainen ja 6-kertainen pitoisuus ovat poikkeuksellisen korkeita luonnossa. Tällaiset pitoisuudet ovat selvästi haitallisia ja voivat luonnossa levitessään aiheuttaa merkittävää paikallista saastumista.

Lisätutkimuksia tarvittaisiin aineiden ja riskien tarkempaan selvittämiseen esimerkiksi biologisesti kertyvien aineiden suhteen.

sedimenttinäytesedimenttinäytemutanäytesedimenttinäyte
SAMPLE2.KV A 4.9.20144.KV B 1.9.20147.KV C  4.9.20146. Kouervaara 4.10.2013
Bq/kg k.a.<5001250630029400

Vesi

Näytteiden A-C kairaputkista valuvan veden radioaktiivisuutta mitattiin.

Vesinäytteessä C havaittiin 12,8 mikrogrammaa uraania litrassa.  Näytteissä A ja B pitoisuus oli selvästi tuota pienempi.

Säteilyturvallisuusperusteella STUK on antanut Talvivaaraan normin 10 mikrogrammaa/litra, joka tässä ylittyisi. Pitoisuus ei ylitä juomaveden säteily normeja, mutta ympäristöhaitat ja ekologiset haitat kertyvät tuota säteilyrajaa pienemmillä pitoisuuksilla.

Uraani on kemiallisesti haitallinen vesieliöille makeassa vedessä noin pitoisuutena 0.1 mikrogramma/litra (EU SCHER tiedekomissio raportti 18.5.2010 PNEC arvo sivu 17 https://ec.europa.eu/health/sites/health/files/scientific_committees/environmental_risks/docs/scher_o_123.pdf ). Tämä alueilla, joilla luonnontausta on alhainen.

Vesianalysoinnista voidaan päätellä, että putkesta virtaava pohjavesi voi saastuttaa ympäristöä haittaavasti noin 100-kertaisen pintavesimäärän ja aiheuttaa siten leviävää paikallista saastumista. Veden uraani voi myös saostua sedimentteihin ja aiheuttaa pohjaeliöitä haittaavaa saastumista.

Johtopäätöksiä

On ilmeistä, että kairausputkia ei saa jättää luontoon vuotamaan. Syväkairauksilla on kemiallisia haittoja pohja-ja pintavesissä, jotka pitää selvittää paremmin ennen kairauksia ja valvoa niiden jälkeen.

Vaarallisen malmion, kuten Kouvervaarassa, kairaamatta jättämistä tulee erittäin vakavasti harkita. Valitettavasti syväkairauksiin ei tällä hetkellä vaadita ympäristölupaa, ympäristötarkkailua ja –vakuuksia. Kouervaarankin tulokset osoittavat, että luvitusta on tältä osin tarkastettava.

Jari Natunen

Biokemisti, FT

Posted in Yleinen | Leave a comment

Globaalimuutoksien aikakaudella on vaalittava puhdasta ruokatuotantoa

Maapallomme ja siten myös Suomi on kohtaamassa ennennäkemättömät haasteiden vuodet ja vuosikymmenet niin taloudessa kuin luonnonvarojen ja ekosysteemien kantokyvyssä. Globaalimuutokset voimistuvat eri korkeiden saastepäästöjen johdosta vääjäämättömästi ja ekologinen kestokyky on koetuksella. WMO datan mukaan globaalisesti yläilmakehässä on jo niin paljon päästöjä ettei ilmastonmuutosta enää voida pysäyttää, kun hiilidioksi säilyy yläilmakehässä n. 100 vuotta. Siksi vääjäämättömästi voimistuvaan ilmastonmuutoksen pitää yrittää myös sopeutua. Samalla korkean koulutuksen kautta ihmiskunnan pitää yrittää keksiä keinoja, joilla yläilmakehässä olevia päästöjä voitaisiin ottaa sieltä pois. 

Yleisesti luonnonvarojen kulutus on kestämättömällä tasolla – kulutamme, louhimme, kalastamme ja hakkaamme sekä rasitamme yli planeetan vuosittaisen kestokyvyn. Maapallomme kemikalisoituu ja radioaktivisoituu kaukokulkeutuvien päästöjen johdosta – näkymättömästi. Kemikaalit ja radionuklidit saastuttavat ruokamme, vetemme ja ympäristömme ja vaikuttavat perimäämme ja tulevien sukupolvien terveyteen. Koska meillä on jo valmiiksi globaalit haasteet maapallolla niskassamme, ei meidän pidä paikallisesti tekemään sellaisia ratkaisuja, jotka pilaavat puhtaat vetemme ja maamme. 

Samaan aikaan globaaleja ympäristöongelmia ratkaistaan kansainvälisillä ympäristösopimuksilla ja yhteisillä toimilla – tähän tarvitaan aikaa. Suomessa tulee edistää energiansäästöä, kiertotaloutta, hybridienergiaratkaisuja; maa- ja aurinkovoimaa ja mm. biokaasuntuotantoa. Alueellisesti ja pohjoismaissa meidän tulee rakentaa suurtuulivoimaa Suomen aavanmeren alueille mm. Perämerellä, mikä asia on jo huomioitu maakuntien merialuesuunnittelussa. Pohjois-Pohjanmaan olemassa olevien lukuisten olemassa olevien maatuulivoimaloiden lisäksi. Pohjoismaisen yhteistyön kautta yhteispohjoismaiseen energiaverkkoon tuulivoimaa voidaan tuottaa myös norjalaisten kehittämillä ns. poijutuulivoimaloilla joita mahtuisi aavalle Norjanmerelle todella suuria määriä. Yleisesti tuulivoimaa maalla paikkoihin, missä luonto- ja maisema-arvot otetaan huomioon. Kuusamossa mm. olemassa olevan Saukkovaaran tuulivoima-alueen yhteyteen olemassa olevan siirtolinjan varteen kohti Kuusamon teollisuusaluetta. 

Voimistuvat globaalimuutoksien laineet heijastuvat suoraan ja epäsuoraan myös Suomeen, kaupunkeihin ja maaseudulle. Kuusamo, Posio ja Taivalkoski, Koillismaa ja Lappi ei ole tästä kehityksestä ulkopuolella. Tarvitsemme aikaa näihin ratkaisuihin samalla vaalien omia helmiämme, puhtaita vesiä ja maita. Siksi meidän tulee luontokaupungin hankinnoissa edistää lähiruokatuotantoa- ja villiruokatuotteita (kalat, maatalous, porotalous, marjat ja villiyrtit jne) sekä puolustaa alueen luontaiselinkeinoja. Ilmastonmuutoksen takia Koillismaan ja Lapin puhtaiden vesien ja maiden arvo ruokatuotteineen nousee. Meidän ei tule edistää sellaisia ratkaisuja, jotka pilaavat tätä arvokasta, kaunista ja puhdasta elinympäristöämme, josta monet elinkeinomme ja virkistyksemme kumpuavat.

Vihreät ehdokkaat Kuusamossa, Posiolla ja Taivalkoskella

Posted in Yleinen | Leave a comment

Vaaleissa K-media* vaikenee Juomasuon saastumisesta ja estää keskeisistä lautakunnan kaivospäätöksistä uutisoinnin/kirjoittamisen

Alla viimeisin kirjoitus, joka ei päässyt läpi K-median Koillissanomat lehteen vaikka se oli siellä sisässä riittävän pitkään. Tekosyinä tällä kertaa oli, että he ei julkaise sitä koska se ”ei ole vaalikirjoitus”, toiseksi koska se ”oli unohtunut” jne (edellinen Juomasuon uraanista vaikeneminen kirjoitus sain 1-2 kuukauden jälkeen lehteen vasta sen jälkeen, kun sanoin, että en osallistu heidän kuntavaalihaastatteluun sitten, kun te tietoisesti vaikenette Juomasuosta. Samaan aikaan K-median lehdistä paljon mainostilaa ostavan Latitude66 kaivosyhtiön tiedotteet menee kritiikittä ja sukkana läpi. Pitää muistaa, että viime eduskuntavaaleissa päätoimittaja Kyösti Karvonen kahteen kertaan kielsi allekirjoittajaa kirjoittamasta Kalevan blogissani Kitkajoen Juomasuon kaivoshankkeesta. Rajoittaen siten kansanedustajaehdokkaan sananvapautta! Nyt Koillissanomat eivät itse koskaan uutisoi keskeisistä Kuusamon yhdyskuntatekniikan lautakunnan lausunnoista ja äänestystuloksista, eikä edes suostu julkaisemaan niistä kirjoitettuja mielipidekirjoituksia, kun niissä kritisoidaan keskustaa ja samalla osoitetaan kuinka keskustalaiset ja kokoomuslaiset käytännössä yhä ajavat päätöksillään Kitkajoen Juomasuon uraanikultakoboltti kaivoshankkeen edistämistä. Tässäpä siis kohuttu kirjoitus jonka Koillissanomat kieltäytyi julkaisemasta ”koska se ei ole vaalikirjoitus?!”:

—————————-

Kuusamon löperö lausunto Juomasuosta

Kuusamon yhdyskuntatekniikan lautakunta lausui Tukesille pykälässä 57 Kitkajoen Juomasuon kaivospiirien raukeamismenettelyssä vastoin valtuuston linjausta hylätä Juomasuon YVA ja vastoin Kuusamon valtuuston yksimielisesti hyväksyttyä luonnonvarastrategiaa, jonka mukaan Kitka-Ruka-Oulanka alueelle ei voida kaivoksia riskittömästi perustaa. Lisäksi lausunto oli vastoin jo 2009 kaupunginhallituksen päättämää linjausta, jonka mukaan Kitkan Koutajoen vesistössä ei voida aloittaa kaivostoimintaa uraania sisältävissä malmioissa ilman, että Kuusamon merkittävät toimialat matkailu- ja ruokatuotanto kärsii merkittävää imagohaittaa ja epävarmuutta. Lautakunnalla olisi ollut juuri nyt mahdollisuus vaatia kaivospiirien purkua ja avonaisen saastuttavan uraanilouhoksen peittämistä.  

Kuusamon luontokaupungin lausunnossa olisi pitänyt lukea selkeästi, että Kuusamon kaupunki VASTUSTAA kaivospiirien kaivosluvan myöntämistä monesta perustellusta syystä, ja vaatii kaivospiirien purkamista ja avonaisten koelouhoksien puhdistamista, suojaamista, peittämistä ja maisemointia yleisenä Käylän ja Säkkilän kyläläisten sekä Kitkajoen matkailualueen terveys- ja ympäristöturvallisuuden turvaamiskeinona.

Kuusamon luontokaupungin olisi pitänyt vaatia niiden purkamista monesta syystä, erityiseksi siksi koska Juomasuon kaivospiirissä avonaisen koelouhoksen vuoksi on laiminlyöty vuosikymmeniä yleinen ympäristö- ja terveysturvallisuus. Outokumpu Oy:n STUK:ille toimittaman raportin mukaan Juomasuon suuren uraanimäärän ja sen korkean uraanipitoisuuden vuoksi koerikastamon tärypöydällä työntekijän vuosittainen sallittu säteilyannos täyttyi jo kolmessa kuukaudessa. STUKki vaatikin Juomasuon koelouhoksen peittämistä, jottei se radioaktiivisesti saastuttaisi ympäristöä. Tätä vaadetta ei koskaan toimeenpantu ja Juomasuon uraanilouhos on ollut avonaisena 1990 luvulta lähtien Käylän ja Säkkilän kylien välissä (n. 2 km kumpaankin ja 1 km Kitkajoelle).

Kitkajoen Juomasuon uraanilouhoksen säteilyä ja radioaktiivista saastumista on mitattu monen toimijan toimesta mm. Oulun yliopiston Oulangan tutkimusaseman toimesta. Mittaustulokset osoittavat, että Juomasuon säteilyt ovat 130 kertaisia normaaliin taustasäteilyyn nähden. Juomasuon uraanilouhosta on esitetty kansalaisjärjestöjen toimesta peitettäväksi ja asia on käsittelyssä Pohjois-Pohjanmaan ELY:ssä.

Kaivoslain 46.1 pykälän kohta 7 mukaan malminetsintälupaa ei saa myöntää alueelle, jonka osalta kunta vastustaa luvan myöntämistä kaavoituksesta johtuvasta tai muusta alueiden käyttöön liittyvästä pätevästä syystä, jollei luvan myöntämiselle ole erityistä syytä.

Juomasuon tunnettu uraanimalmio, uraanimäärät ja pitoisuudet on pätevä syy vastustaa kaivoshanketta tunnettuun uraanimalmioon ja sen tarvitsevia malmikairauksia uraania sisältäviin malmioihin, eikä toisaalta ole esitetty sellaista erityistä syytä luvan myöntämiselle (kaivosyhtiön halun lisäksi), jonka perusteella lupa pitäisi myöntää.

Lisäksi kaivosyhtiön esittämä vain 10 000 e vakuus on aivan liian alhainen, kun päivän 21.4.2021 KS lehdessä itse kaivosyhtiön edustaja Jussi Lähde mainitsee, että koko Suomessa on 300 – 500 miljoonan vakuuskertymä vaikka Latituden kaivospiirit Kitkajoen Juomasuon-Hangaslampi-Pohjasvaara ja Rukan Sivakkaharju ja Meurastuksenaho sijaitsevat keskellä Riisi-Kitka-Ruka-Oulanka-Savina matkailualuetta, jonne on investoitu reilusti yli miljardi euroa sekä luonto ja vesistöt ovat mittaamattoman arvokkaita, siten Kuusamon luontokaupungin puoltama 10 000 euron vakuus on aivan naurettava ja kaupungin edun vastainen, oikea summa on lähempänä on tuota koko Suomen kaivoksien vakuuskertymän summaa.

Valitettavasti, edellä mainittujen seikkojen sijaan keskustan ja kokoomuksen määräenemmistövallassa oleva Kuusamon yhdyskuntatekniikan lautakunta lausui kaivosyhtiön edun mukaisesti löperösti mm. uraanin ja vakuuksien osalta sekä jättäen vaatimatta kaivospiirien purkua ja saastuttavan uraanilouhoksen peittämistä, joten lausunnollaan edesauttoi kaivospiirien säilymistä yhtiölle, mikä mahdollistaa Kuusamon luontokaupungin kaupunkistrategian vastaisen hankkeen jatkumisen häiriten muuta elinkeinotoimintaa ja luoden yleistä epävarmuutta sekä huonoa imagoa luonnontuotteille.

Mika Flöjt

Kitkajoen jokikalastaja

Kuusamon yhdyskuntatekniikan lautakunnan varajäsen, kaupunginhallituksen ja valtuuston jäsen, kuntavaaliehdokas, Vihreät

Loppukirjoitus: Lisäksi Koillissanomat on kirjoituksistaan sensuuroinut uraanisanaa ja peukaloinut kirjoituksia sekä leikannut tekstejä pois. Lisäksi K-media

*Koillissanomat on kuulunut vuodesta 1986 Keskustan mediakonserni Suomenmaahan ollen siten puolueellinen paikallislehti, kuitenkin kornisti käyttänyt Reino Rinteen ”puolueeton paikallislehti” -slogiania (vuodet 1986 – 2016 etusivullaan ja netissä), vaikka Rinne savustettiin kaivoshankkeiden ja erityisesti Juomasuon uraanikaivoksen vastustajana pois Koillissanomien päätoimittajan paikalta. Lisäksi Koillissanomat leimasi, maalitti ja mustamaalasi Juomasuon kaivoshankkeen vastustajia erityisen ankarasti pääkirjoituksia myöten edellisen päätoimittajan aikana, Kaleva median päätoimittaja kielsi kirjoittamasta Juomasuosta 2019 ja viime eduskuntavaaleissa ja näissä vaaleissa nykyinen päätoimittaja on peukaloinut tekstejä, sensuroinut uraanisanaa sekä jättänyt keskeisiä osia vastineista pois eikä julkaissut vastineita ennen vaalipäivää. Sen sijaan he kyllä päästävät tuosta vaan kaivosyhtiön jutut sekä parin henkilön vääristelevät leimakirjoitukset jotka on moneen kertaan todistettu vääriksi. Lisäksi viime eduskuntavaaleissa ja nyt yhä leikkasivat mm. seuraavan vastineosion pois tekstistä kun sillä viime eduskuntavaaleissa ja nyt K-media vaikutti vaalitulokseen mikä on Kuusamossa kaivoshankkeiden etenemisen etu ja siihen rikastamon siirtolinjalla kytkeytyvän Riisitunturin kyljessä olevan Maaningan suurtuuliteollisuusalueen etenemisen etu.

”Kyseinen henkilö valitettavasti pääsi yhdistyksemme jäseneksi, kun olimme hyväuskoisia Helsingistä muuttanutta vanhaa henkilöä kohtaan. Valitettavasti pian selvisi todellinen luonne.  Kyseiset henkilöt yhdessä ja erikseen ovat pyrkineet savustamaan yhdistyksemme luottamushenkilöitä ja pilaamaan vaaleja jo kolmissa vaaleissa. Valitettavasti media tästä tietoisena on vain pyrkinyt mahdollistamaan heille mahdollisimman suuren näkyvyyden jopa palkkaamalla toisen heistä avustajakseen, koska medialla on halua rikkoa vihreiden rivejä, pilata mainetta koska edesauttaa Kuusamoon kaivoksia sekä Yhteismetsälle suurteollisuustuulialue Riisitunturin Maaningalle. 


Yleisesti toivon että ko. henkilö, joka omien lehtikirjoituksiensa pohjalta arvioiden pitää itseään uskonnollisena henkilönä, noudattaisi käskyä ”älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi”, varsinkin kun tämä on ollut toistuvaa Koillissanomissa ja somepalstoilla. Olemme asiasta maininneet myös Koillissanomille, mutta kuten kaikki he näkevät hekin toistuvasti, kuten viime vaalien aikaan, päästävät näitä epätosia ja vääristeleviä kirjoituksia läpi.

Viime eduskuntavaaleissa tätä vastinetta K-media, eikä nytkään päästänyt läpi:

”Viime eduskuntavaalien alla kirjoittaja väitti, etten olisi ollut osallisena Kaivoslaki NYT kansalaisaloitteessa, vaikka olin reilu vuosi sitten asiasta kuultavana eduskunnan talousvaliokunnassa. Sama henkilö myös väitti, ettei minulla olisi mitään tekemistä Talvivaarasta kertovan ”Jättiläinen” -elokuvan kanssa, vaikka annoimme”Kysymyksiä Talvivaarasta” -kirjan käsikirjoittajalle pohjatekstiksi. Tämän asian voi nyt kaikki tarkistaa ajankohtaisesti katsomalla YLE areenassa olevan Jättiläinen elokuvan ja katsoa ne lopputekstit loppuun saakka. (alla kuvakaappaus Jättiläinen elokuvan lopputeksteistä kohdasta 01:30:49). Näitä edellä mainittuja väitteitä silloin Koillissanomat ei edes antanut minun edes vastineilla korjata ennen vaalipäivää, siten vaikuttaen tietoisesti vaalien lopputulokseen. Joudumme siis valitettavasti toteamaan, että nämä on jo kolmannet vaalit missä kaksi ko.henkilöä sabotoi meidän ehdokkaidemme kampanjaa yhdessä K-median kanssa. Samaan aikaan meidän muiden aihepiirien kirjoituksia on jumissa lehdessä eikä ne saa näkyvyyttä.”

Kaivoskirjoituksista on jouduttu vääntämään 1-2 kk ennenkuin ne on julkaistu Koillissanomissa. Osaa ei ole julkaistu koskaan. Kaivosyhtiön jutut menee sukkana läpi. Toivottavasti lehdistölakia muutetaan niin, ettei vastaavaa mielivaltaa enää koskaan tapahtuisi missään Suomen kunnassa ja kaikkien lehtien tulee aina olla puolueettomia. 

Ystävällisesti Mika Flöjt 

ps. Ja K-median Koillissanomien sloganiksi sopii hyvin

Koillissanomat – Jo vuodesta 1986 kepun hyvien veljien ja siskojen asialla.

Posted in Yleinen | Leave a comment

Otimme ehdokkaiksi sellaisia joihin luotimme, emme halua kaivoksia, emmekä Riisitunturin teollisuushanketta siirtolinjoineen, joka edistää Latituden VE2 rikastamon ja kaivoksien toteutumista Maaningalla, Kitkalla ja Rintajärvellä

Otimme ehdokkaiksi henkilöitä joihin luotimme. Olemme varautuneet pahenevaan kaivos- ja resurssitaisteluun siten, että emme ottaneet tässä tilanteessa listoillemme ehdokkaita jotka ovat osoittaneet ymmärrystä kaivosten sijoittumiselle Kuusamoon.

Lisäksi emme halunneet myös Riisitunturin kansallispuiston kylkeen suunnitellun suurtuuliteollisuusalueen kannattajia, koska siirtolinjoineen ja maisemien muuttumisen seurauksena ko. hanke edesauttaa kaivoshankkeiden etenemistä Kitkajärven, Maaningan ja Rintajärven alueella. Aikaisemmassa kaivosyvassa vaihtoehto 2 oli juuri Maaningan Salmijärven alueella kaivoksille ja rikastamolle, jonka tarpeisiin sitten louhitaan kaikki muut uraanikultakoboltti malmiot Kuusamon, Posion ja Sallan alueella. Siirtolinja Maanigan alueelle mahdollistaa rikastamon perustamisen alueelle ja kaivokset sen ympärille. Parhaillaan on kuulemisessa Maaningan Haarakumpujen moniosaisten uraanikultakoboltti valtauksien kuulemiset. Kansalaisjärjestöt valittavat päätöksistä tänään hallinto-oikeuteen.

Kannatamme Ympäristöministeriön esitystä alueen saamiseksi kansallismaisemaksi. Kyseinen henkilö on vastustanut ko. esitystä.Me emme edes kysyneet ehdolle kyseistä henkilöä pitkäaikaisen luottamuspulan ja yhdistyksen luottamushenkilöitä kohtaan tehtyjen painostuksen ja myllytyksien johdosta, joiden takia valitettavasti vuosien aikana lukuisia ihmisiä on eronnut yhdistyksestämme, luottamustehtävistä tai jättäytynyt pois toiminnastamme. Kyseinen henkilö itse luopui viime kunnallisvaaleissa, vaikka pyysin häntä henkilökohtaisesti kaksi kertaa, mutta luopumisen jälkeen sitten myllytti ehdokkaitamme vaalikampanjassa ja sen jälkeen luottamushenkilöitämme yhdistyksessä ja luottamuselimissä. Hän myös kannusti somessa ettei ehdokkaitamme pitäisi äänestää. Emme voi palkita sellaista toimintaa.

Myöskään toimiminen Koillissanomien avustajana ei ole meille luottamusta edistävä asia näin kriittisinä aikoina kun taistellaan Kuusamon puhtauden puolesta kaivoshankkeita vastaan. Koillissanomat on ollut voimakkaasti Riisitunturin suurtuulipuistohankkeen puolesta, vaikka jopa Posion matkailuväki vastustaa hanketta. Kun allekirjoittanut kansallismaisemien vaalimisen johdosta ei kannattanut hanketta on kyseinen henkilö alkanut intohimoisesti kannattaa hanketta. Mikään muu tuulivoimahanke esim. olemassa olevan tuulipuiston laajentaminen Saukkovaarasta kohti Kuusamon teollisuusaluetta ei käy. Sinne tuulivoimaloita selvittää nyt Kuusamon seurakunta. Vaikka tästäkin hankkeesta kunta saisi verotuloja.

Ongelma monille Riisin hanketta kannattavalle onkin, että niistä hankkeista ei saa Yhteismetsä tuloja. Eli kyse on rahasta ja kenen taskuun ne rahat Kuusamossa ohjautuvat. Yhteismetsällä on toinenkin pienempi hanke lähelle olemassa olevaa Mäkiaho-Saukkovaaran aluetta ja se on edennyt lautakunnissa ja kaupunginhallituksessa. Se, että on olemassa henkilöitä jotka tuosta vaan kannattavat Riisitunturin kylkeen kansallismaisemaan suurtuuliteollisuusalueita ja kaivoshankkeita jonnekin Kuusamoon on tietysti kaivoskannattajien ja teollisuushankkeiden kannattajien etu. Vielä parempi jos he ovat Vihreitä. Valitettavasti meillä on ollut tämmöisiä paikallisia ja ulkopaikkakuntalaisia hyväuskoisia nenästä vedettäviä yhtiöiden päämäärien eduksi. Silloin resurssihankkeiden kannattajat voivat lehtimyllytyksien avulla rikkoa vihreiden rivejä hajoita ja hallitse strategialla, vieden samalla vihreiltä ääniä, jotta vihreiden puhdas kaivosvastainen lista ei pääsisi merkittävään valtaan, kun meidän kuntavaalien jälkeen odottaa Kuusamossa Latitude66 kaivosYVA.

Mika Flöjt

puheenjohtaja

Koillismaan Vihreät ry

Posted in Yleinen | Leave a comment

Kuusamon löperö lausunto Juomasuosta

Kuusamon löperö lausunto Juomasuosta

Kuusamon yhdyskuntatekniikan lautakunta lausui Tukesille pykälässä 57 Kitkajoen Juomasuon kaivospiirien raukeamismenettelyssä vastoin valtuuston linjausta hylätä Juomasuon YVA ja vastoin Kuusamon valtuuston yksimielisesti hyväksyttyä luonnonvarastrategiaa, jonka mukaan Kitka-Ruka-Oulanka alueelle ei voida kaivoksia riskittömästi perustaa. Lisäksi lausunto oli vastoin jo 2007 kaupunginhallituksen päättämää linjausta, jonka mukaan Kitkan Koutajoen vesistössä ei voida aloittaa kaivostoimintaa uraania sisältävissä malmioissa ilman, että Kuusamon merkittävät toimialat matkailu- ja ruokatuotanto kärsii merkittävää imagohaittaa ja epävarmuutta. Lautakunnalla olisi ollut juuri nyt mahdollisuus vaatia kaivospiirien purkua ja avonaisen saastuttavan uraanilouhoksen peittämistä.  

Kuusamon luontokaupungin lausunnossa olisi pitänyt lukea selkeästi, että Kuusamon kaupunki VASTUSTAA kaivospiirien kaivosluvan myöntämistä monesta perustellusta syystä, ja vaatii kaivospiirien purkamista ja avonaisten koelouhoksien puhdistamista, suojaamista, peittämistä ja maisemointia yleisenä Käylän ja Säkkilän kyläläisten sekä Kitkajoen matkailualueen terveys- ja ympäristöturvallisuuden turvaamiskeinona.

Kuusamon luontokaupungin olisi pitänyt vaatia niiden purkamista monesta syystä, erityiseksi siksi koska Juomasuon kaivospiirissä avonaisen koelouhoksen vuoksi on laiminlyöty vuosikymmeniä yleinen ympäristö- ja terveysturvallisuus. Outokumpu Oy:n STUK:ille toimittaman raportin mukaan Juomasuon suuren uraanimäärän ja sen korkean uraanipitoisuuden vuoksi koerikastamon tärypöydällä työntekijän vuosittainen sallittu säteilyannos täyttyi jo kolmessa kuukaudessa. STUKki vaatikin Juomasuon koelouhoksen peittämistä, jottei se radioaktiivisesti saastuttaisi ympäristöä. Tätä vaadetta ei koskaan toimeenpantu ja Juomasuon uraanilouhos on ollut avonaisena 1990 luvulta lähtien Käylän ja Säkkilän kylien välissä (n. 2 km kumpaankin ja 1 km Kitkajoelle).

Kitkajoen Juomasuon uraanilouhoksen säteilyä ja radioaktiivista saastumista on mitattu monen toimijan toimesta mm. Oulun yliopiston Oulangan tutkimusaseman toimesta. Mittaustulokset osoittavat, että Juomasuon säteilyt ovat 130 kertaisia normaaliin taustasäteilyyn nähden. Juomasuon uraanilouhosta on esitetty kansalaisjärjestöjen toimesta peitettäväksi ja asia on käsittelyssä Pohjois-Pohjanmaan ELY:ssä.

Kaivoslain 46.1 pykälän kohta 7 mukaan malminetsintälupaa ei saa myöntää alueelle, jonka osalta kunta vastustaa luvan myöntämistä kaavoituksesta johtuvasta tai muusta alueiden käyttöön liittyvästä pätevästä syystä, jollei luvan myöntämiselle ole erityistä syytä.

Juomasuon tunnettu uraanimalmio, uraanimäärät ja pitoisuudet on pätevä syy vastustaa kaivoshanketta tunnettuun uraanimalmioon ja sen tarvitsevia malmikairauksia uraania sisältäviin malmioihin, eikä toisaalta ole esitetty sellaista erityistä syytä luvan myöntämiselle (kaivosyhtiön halun lisäksi), jonka perusteella lupa pitäisi myöntää.

Lisäksi kaivosyhtiön esittämä vain 10 000 e vakuus on aivan liian alhainen, kun päivän 21.4.2021 KS lehdessä itse kaivosyhtiön edustaja Jussi Lähde mainitsee, että koko Suomessa on 300 – 500 miljoonan vakuuskertymä, vaikka Latituden kaivospiirit Kitkajoen Juomasuon-Hangaslampi-Pohjasvaara ja Rukan Sivakkaharju ja Meurastuksenaho sijaitsevat keskellä Riisi-Kitka-Ruka-Oulanka-Savina matkailualuetta, jonne on investoitu reilusti yli miljardi euroa, sekä luonto ja vesistöt ovat mittaamattoman arvokkaita. Siten Kuusamon luontokaupungin puoltama 10 000 euron vakuus on aivan naurettava ja kaupungin edun vastainen, oikea summa on lähempänä on tuota koko Suomen kaivoksien vakuuskertymän summaa.

Valitettavasti, edellä mainittujen seikkojen sijaan keskustan ja kokoomuksen määräenemmistövallassa oleva Kuusamon yhdyskuntatekniikan lautakunta lausui kaivosyhtiön edun mukaisesti löperösti mm. uraanin ja vakuuksien osalta sekä jättäen vaatimatta kaivospiirien purkua ja saastuttavan uraanilouhoksen peittämistä, joten lausunnollaan edesauttoi kaivospiirien säilymistä yhtiölle, mikä mahdollistaa Kuusamon luontokaupungin kaupunkistrategian vastaisen hankkeen jatkumisen häiriten muuta elinkeinotoimintaa ja luoden yleistä epävarmuutta sekä huonoa imagoa luonnontuotteille.

Mika Flöjt

Kitkajoen jokikalastaja

Kuusamon yhdyskuntatekniikan lautakunnan varajäsen, kaupunginhallituksen ja valtuuston jäsen

Posted in Yleinen | Leave a comment