Uraania sisältävän kaivostoiminnan ongelmista

Kirjoitus ollut mm. Koillissanomissa 8.2.2013

Uraania sisältävän kaivostoiminnan ongelmista

Dragon miningin Rukan Sivakkaharjun ja Kitkajoen Juomasuon kaivospiireissä ja Kitka-Ruka-Oulanka- alueen valtauksissa on merkittävät määrät uraania, kytköksissä kultaan. Geologian tutkimuskeskus (GTK) raportoi eduskunnalle uraania sisältävän kaivostoiminnan ongelmista. Alla oleva on suoria lainauksia GTK:n raportista:

”Kaikki primääriset keskinäisessä tasapainotilassa olevat uraanimalmit sisältävät radiumia, joka juuri on poikkeuksellisen korkean säteilytason aiheuttaja uraanikaivoksissa. ”Tavallisten kaivosten” toimintaan liittyvien haittatekijöiden lisäksi uraanikaivosten työntekijat joutuvat alttiiksi hengitysilman sisältämälle radon-kaasulle ja sen lyhytikäisille tytärnuklideille, hengitysilmassa oleville pitkäikäisille alfa-aktiivisille hiukkasille sekä kohonneen ulkoisen säteilyn vaikutukselle. Merkittävimmän haitan muodostaa kuitenkin radon lyhytikäisine tytäraineineen. Lyhytaikaisesti radonpitoisuus nousee louhinnan edellyttämän malmin porauksen, räjäytyksen ja kuljetuksen aikana pölyhiukkasiin tarttuneiden uraanisarjan aineiden vuoksi. Pölyn ja ulkoisen säteilyn yhteenlaskettu osuus kaivostyöntekijöiden säteilyaltistuksesta jää yleensä radonin osuutta alhaisemmaksi. On arvioitu, että pölyn ja ulkoisen säteilyn osuus on yhteensä n. 30 % kokonaisaltistuksesta.  Radiumin pitkän puoliintumisajan vuoksi (noin 1600 vuotta) seisovan kaivosveden voidaan olettaa sisältävän runsaasti radiumia (ja sen seurauksena myös radonia) tai vaihtoehtoisesti suurissa vesisysteemeissä radium diffundoituu pitkiä matkoja, josta seuraa radonin leviäminen laajalle. Näin pintavesiin keräytynyt radon poistuu pääasiassa ilmaan. Myös kaivokseen valuvaan pohjaveteen on saattanut liueta uraania ja radonia, jolloin vuotokohtien läheisyydessä ilman radonpitoisuus voi olla hyvinkin korkea.

Maailmalta esimerkkejä

Kanadan ja Ruotsin luonnonolosuhteet vastannevat parhaiten Suomen olosuhteita. Kanadassa uraanimalmijätteiden sijoitusalueilla sadeveden suotautuminen ylittää haihdunnan. Malmijätteeseen jäänyt hapettuva pyriitti (FeS2) laskee valuvan veden pH-arvoa. Hapan vesi tehostaa esim. Th-230:n, Ra-226:n, Pb-210:n, As:n ja Ni:n vapautumista malmijätteestä ja joutumista ympäristöön. Tapahtuma voi jatkua hyvinkin kauan. Monissa uraanimalmijätteissä haitalliset ei radiologiset aineet, kuten Cat Pb, Zn, Set As, Pb, Cd, hapot, orgaaniset yhdisteet ym, muodostavat huomattavan pitkäaikaisen ympäristö- ja terveyshaitan. Tulokset osoittavat, että ensimmäisen 100 vuoden aikana haittojen perimmäinen aiheuttaja on alkuperäinen jätteeseen jäänyt radium. 100 000 vuoteen saakka Th-230 on pääasiallisin riskitekijä ja kun aikaa on kulunut n. 1 miljoonaa vuotta, haittavaikutusten pääasiallisin aiheuttaja on alkuperäisen malmin sisältämä U-238.

Haitallisten aineiden kulkeutuminen jätteistä.

Uraanikaivosjätteen sijoituspaikan valinnassa ja suunnittelussa on otettava huomioon seuraavat radionuklidien vapautumis- ja kulkeutumistavat:

1. Tuulieroosio ja -kuljetus

2. Pintaveden kulutus- ja kuljetustyö

3. Pohjaveden liuottava vaikutus ja liuenneiden aineiden kulkeutuminen sen mukana

4. Kaasufaasissa olevien radioaktiivisten aineiden säteilyvaikutus

5. Ekoloqisten tekijöiden (kasvit tai eläimet) pääsy kosketuksiin radioaktiivisia aineita sisältävän malmijätteen kanssa

6. Ihmisten joko tahaton tai tahallinen käsiksipääsy malmijätteeseen.

Uraanikaivosjätteistä peräisin oleva radioaktiivisuus kulkeutuu eliöihin eri tavoin ja altistaa eliöitä seuraavasti:

a. ilmassa oleva radon ja sen tytärnuklidit

b. suora qammasäteily

c. jätteistä lähtevä ilman mukana kulkeutuva pöly

1. suoraan henqitykseen

2. laskeuma maan pinnalle

d. kulkeutuminen veden mukana

1. kiinteät radioaktiiviset hiukkaset

2. liuenneet radioaktiiviset aineet

Lisäksi otettava huomioon

– gammasäteily

– ilman sisältämään pölyyn kiinnittyneet radioaktiiviset aineet

– radiumin liukeneminen veteen

– radonin liukeneminen veteen

– raskasmetallien liukeneminen ja siitä aiheutuvien haittojen kerrannaisvaikutus

– ravinnesuolojen liukeneminen

Haitalliset aineet, jotka voivat kulkeutua vesi- ja ilmareittien kautta ovat ekosysteemille potentiaalinen vaaratekijä. Laskelmien mukaan uraanin ja toriumin hajoamisen välivaiheena syntyvät Ra-226 tytärnuklideineen tuottaa valtaosan malmijätteeseen liittyvästä radioaktiivisuudesta, kun otetaan huomioon n. 1000 vuoden aika. Malmijätteen sisältämät haitalliset aineet vapautuvat vähitellen pyriitin hapettumisen, huokos- ja pohjaveden happamoitumisen ja sitä seuraavan liukenemisen vaikutuksesta.”

Edellä mainitut faktat tietäen ja kokonaisuuden ymmärtäen ei ole järkevää aloittaa kaivostoimintaa suojellussa Kitkan ja Koutajoen vesistössä.

Mika Flöjt

Tutkija ja Kitkan Viisaat ry puheenjohtaja

http://www.kitkanviisaat.fi

Lainatun raportin lähde:

TIEDONANTO EDUSKUNNALLE 35 G – 1.5.2 1983

URAANIKAIVOSTOIMINTAAN SEKÄ URAANIMALMIJÄTTEESEEN JA SEN SIJOITTAMISEEN LIITTYVIEN HAITTOJEN VÄHENTÄMINEN

(ps. lisäksi otettava huomioon -listalle pitää lisätä alfa- ja betasäteily, jotka tulevat ongelmaksi kun suojaava maakerros poistetaan uraania sisältävän malmion päältä.)

This entry was posted in Yleinen. Bookmark the permalink.