Yleiset ja yksityiset edut kaivoksissa: mahdollisuus vai muodollisuus?
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 1.8.2014
Yleiset ja yksityiset edut kaivoksissa: mahdollisuus vai muodollisuus?
Kaivosten ylivalta maanomistukseen nähden on ollut kuin kiveen hakattu totuus ruotsinvallan ajalta saakka, vaikka alunperin Suomessa maanomistajat omistivat myös mineraalit. Asia mistä valtio on vaiennut ja jota sittemmin joka kaivoslailla on häivytetty yhtiöiden ja valtion eduksi. Hallitsijat ovat vaihtuneet mutta kaivosten ylivalta säilynyt. Mutta uusi perustuslaki ja kansalaisten osallisuusoikeuksia turvaavat EU -direktiivit pakottivat uusimaan kaivoslain. Uuden kaivoslain perusteluissa kuvataan kaivoslain tarkoitusta (HE 273/2009 vp):
”Lupaharkinta perustuisi kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Huomioon otettaisiin toisaalta malminetsinnän ja kaivostoiminnan tarpeet ja toisaalta muun muassa kiinteistöjen omistajien ja yksityisten haitankärsijöiden asema, toiminnan vaikutukset ympäristöön, maisemaan, maankäyttöön ja turvallisuuteen, luonnonvarojen säästävä käyttö ja luonnonsuojelu, säteilyturvallisuus sekä erilaisten alueiden käyttötarpeiden yhteensovittaminen. Luvassa annettavilla määräyksillä voitaisiin vähentää ja rajoittaa toiminnasta aiheutuvia haittoja yleiselle ja yksityiselle edulle. Lupaan perustuvaa toimintaa ei saisi aloittaa, ennen kuin lupa on lainvoimainen ja vaadittu vakuus asetettu”.
Mahdollisuus
Uusi kaivoslaki edellytti Tukesia antamaan vanhoihinkin kaivospiireihin ’Yleisiä ja yksityisiä etuja turvaavat määräykset’ 30.6.2014 mennessä. Keväällä 2014, vain vähän ennen määräajan umpeutumista Tukes kuulutti massakuulutuksina vanhojen kaivospiirien tarkistuskäsittelyistä. Kansalaisten ja maanomistajien oikeus osallistua historialliseen omien etujensa turvaamiskäsittelyyn ilmeni Tukesin kuulutuksissa käyttämästä ilmauksesta ”antaa mahdollisuuden mielipiteiden ja muistutusten esittämiseen”.
Armelias esivalta antoi mahdollisuuden, ehdollisena, sillä kuulutusasiakirjoihin oli korostetusti kirjattu huomautus: ”Päätöksessä on otettava kantaa lausunnoissa ja muistutuksissa esitettyihin YKSILÖITYIHIN vaatimuksiin”. On syytä huomata, ettei lakitekstissä tuollaista korostusta ole.
Kuulutusasiakirjoissa Tukes ei itse esittänyt yksilöityä ehdotusta turvaamismääräyksiksi, eikä entisiä kaivospiirimääräyksiä tai lupahistoriaa useinkaan edes kuvattu. On myös kiintoisaa, ettei esimerkiksi Talvivaaran, Kuusamon ja Soklin kaivospiirien tarkistuskäsittelyissä uraania mainittu ollenkaan, vaikka uraaniin on kaivoslaissa kohdistettu useita erityismääräyksiä. Mutta Tukes kuulutti kuin uraanilla ei olisi merkitystä yleisiä ja yksityisiä etuja turvattaessa.
Kaivospiirien tilanteet selosti kaivosyhtiö, eikä niiden mielestä tietenkään haitallisia vaikutuksia muiden etuuksiin nähden ollut, eikä yleisten ja yksityisten etujen turvaamismääräyksiä tarvitsisi asettaa.
Asetelmaksi muodostui kuin muistuttajien olisi pitänyt itse muotoilla riittävän hyvin yksilöidyt turvaamismääräykset, kaivosviranomaisen puolesta.
Muodollisuus
Tukes oli antanut kaivosyhtiöille mahdollisuuden selityksen antamiseen lausuntojen ja mielipiteiden johdosta ja lausui vakiolauseen kaikissa päätöksissään: ”Kaivosviranomainen katsoo, että kaivosyhtiön antamassa selityksessä on riittävästi selvitetty kuulemisessa esiintuodut seikat lausunnoissa esitettyyn.”
Mutta lausuntojen ja mielipiteiden esittäjille Tukes ei ollut antanut mahdollisuutta vastaselityksen antamiseen, vaikka kaivoslain 42 § sellaista edellyttää. Vain kaivosyhtiön selitys kiinnosti Tukesia, kuin asianomistajilla ei vieläkään olisi oikeusasemaa omassa asiassaan. Historiallisen ylivallan varjo on pitkä. Muistutusten ja mielipiteiden antamismahdollisuus oli ollut Tukesille vain muodollisuus.
Kokonaisvaltainen tarkastelu
Tukes antoi 30.6.2014 ’Yleisten ja yksityisten etujen turvaamismääräykset’ kaikkiin Suomen vanhoihin kaivospiireihin. Kaikissa päätöksissä toistui 6 kaivospiirimääräystä, joista neljä ensimmäistä oli vain viittauksia kaivoslain 18 §:ään, eikä suinkaan yleisten ja yksityisten etujen turvaamismääräyksiä. Viides määräys koski vakuusvaatimusten asettamista lopetus- ja jälkihoitotoimenpiteitä varten. Kuudes määräys koski uutta kaivospiirimääräysten tarkistamisen ajankohtaa.
Yleisten ja yksityisten etujen turvaamismääräyksiä ei siis annettu, vaikka Tukesin päätösten nimi sellaisen vaikutelman antoi. Kaivosalalla valvojan mielestä kaikki hyvin? Ovatko uuden kaivoslain vaatimukset turhia, eikä yleisten ja yksityisten etujen turvaamistarpeita olekaan olemassa?
Kaivoslain perustelussa luvattiin kansalaisille kaivosviranomaisen päätöksien perustuvan kokonaisvaltaiseen tarkasteluun. Esimerkki Tukesin toteuttamasta ”kokonaisvaltaisesta tarkastelusta” löytyy Kainuusta Kajaanin ja Paltamon rajalta, jossa on pienellä alueella 7 kaivospiiriä varattuna kaivosyhtiön ”mahdollisiin tuleviin tarpeisiin”, vanhimmat 50 -luvulta saakka. Kyseiset varalla olevat kaivospiirit ovat jo vuosikymmenten ajan estäneet alueen käytön ja kyläyhteisöjen kehittämisen, mutta edelleenkin Tukes käsitteli kutakin kaivospiiriä vain yksittäistapauksena eikä suostunut tarkastelemaan niiden kokonaisvaikutuksia.
Valitusintoa Tukes pyrki sammuttamaan viittaamalla päätöksissään lupamääräykseen 6, siis että kaivospiirimääräyksille on määrätty uusi tarkistuspäivämäärä. Ikään kuin nyt ei kannattaisi päätöksestä valittaa, koska lupamääräykset kuitenkin piakkoin tarkistetaan uudestaan. Ehkä niin, mutta muuttuisiko Tukesin kokonaisharkinta, jos haitankärsijät tyytyvät nykyisiin päätöksiin?
Valitusaikaa ihmisille on annettu vain tämä kuluva heinäkuu, keskelle kesälomia. Tästä käytännöstä onkin jo muodostunut perinteinen valituskuukausi Tukesin päätöksiin. Se ei liene ”sattumaa”.
Mika Flöjt