Uraanivoimaketjun ongelmat; kaivoksista ydinjätteisiin

Uraanivoimaketjun ongelmat; kaivoksista ydinjätteisiin

Uraanivoimaketjun koko ketjun ongelmat, radioaktiiviset päästöt ja jätteet tuntuvat unohtuneen nykyisissä energiakeskusteluissa. GTK toteaa eduskunnalle 1983 uraanikaivoksista: ”Tulokset osoittavat, että ensimmäisen 100 vuoden aikana haittojen perimmäinen aiheuttaja on alkuperäinen jätteeseen jäänyt radium. 100 000 vuoteen saakka Th-230 on pääasiallisin riskitekijä ja kun aikaa on kulunut n. 1 miljoonaa vuotta, haittavaikutusten pääasiallisin aiheuttaja on alkuperäisen malmin sisältämä uraani-238.”  Maapallon synnystä lähtien kallioissa, suojaavan maakerroksen alla, on ollut uraania radioaktiivisine hajoamistuotteineen. Kaivostoiminnan myötä ne muuttuvat maanpäällisiksi ongelmiksi kaivoksien jätekasoissa, murskeessa ja saostusaltaissa, joista radioaktiiviset aineet pääsevät leviämään ja rikastumaan elonkiertoon – kaivoksien työntekijät ja kaivosalueiden lähialueiden asukkaat altistuvat näille näkymättömille ja hajuttomille saasteille.

Outokummun toimesta koelouhittiin 1990 -luvulla Kitkajoen Juomasuon uraanimalmiota. Säteilymittausten perusteella louhoksella tuli tuolloin vuosittainen työntekijöiden säteilyannos täyteen malmion korkean uraanipitoisuuden takia. Koerikastamolla se tuli jo kolmessa kuukaudessa. Tässä on muistettava, että ”työntekijän annoskakku” on lähinnä teoreettinen ja ettei säteilylle voida määritellä turvallista alarajaa. Kansainvälisesti arvostettu Guardian-lehti uutisoi 23.9.2014 raportista, jonka mukaan Namibian uraanikaivoksilla työntekijät kuolevat syöpiin ja muihin sairauksiin uraanin hajoamistuotteille altistuttuaan. Aikaisemmin Australiassa ammattiliitto on kieltänyt jäseniään osallistumasta töihin uraanikaivoksissa ja uraanilaitoksissa terveysongelmien takia.

Maailmassa on noin 440 uraanivoimalaa, jotka tuottavat joka päivä ydinjätettä, jota pitäisi Amerikan tiedeakatemian virallisen lausunnon mukaan turvallisesti säilyttää ja valvoa vähintään 300 000 vuotta, mieluummin miljoona vuotta. Pitkäaikaisen ydinjäteongelman aikaperspektiivin hahmottaa, kun miettii millainen maailma oli 10 000 vuotta sitten. Meillä ei ole sellaista materiaa, joka kestäisi vaarallisten ydinjätteiden ympärillä tuon ajan. Maailmalla ei ole ratkaistu ydinjäteongelmaa. Suomen ja Ruotsin ydinjätteiden loppusijoitussuunnitelmat pohjautuvat kuparikapseleihin, joiden Tukholman teknillisen korkeakoulun tohtorit ovat tutkimuksissaan todenneet korrosioituvan jo alta tuhannessa vuodessa, 300 000 vuoden sijaan. Kemiallinen fakta on että kupari korrosioituu – valitettavasti.

Uraanivoima ei myöskään ole “ratkaisu” ilmastonmuutokseen, kuten OL3:n rakentamisen hitaus ja laatuongelmat osoittavat. Päinvastoin ydinvoimalat merten rannoilla ovat turvallisuusriski voimistuvien globaalimuutoksien aikakaudella; Loviisan reaktorit kävivät turvarajalla voimakkaan talvimyrskyn aikana 2005. Lisäongelman tuo pitkän aikavälin globaalin merenpinnan nousun muuttuvat skenaariot, yhdistettynä väliaikaisten ydinjätevarastojen turvallisuuteen ja ydinvoimaloiden purkamisen hitauteen.

Ydinvoimalat eivät myöskään ole ”päästöttömiä” vaikka niin mediaa lukiessa voisi luulla – STUK:in ja IAEA:n ydinvoimaloiden seurantaraporttien mukaan ydinvoimaloiden piipuista ja jätevesistä tulee ”käyttöpäästöinä” ympäristöön; ilmaan ja mereen, radioaktiivisia pienhiukkaspäästöjä, radionuklideita. Häiriötilanteissa niitä tulee sitten ”vähän kerralla enemmän”. Esimerkiksi Olkiluodon merialueella on HELCOMin tutkimusraportin mukaan tavattu useita ydinreaktoreista peräisin olevia radionuklideita mm. Itämeren korkeimpia Neptunium 237 saastemääriä. Neptuniumin puoliintumisaika on yli 2 miljoonaa vuotta. Näiden radionuklideiden pitkäaikaiset terveys- ja ympäristövaikutukset ovat hämärän peitossa – eikä niistä edes puhuta – vaan politiikassa hoetaan ”ydinvoiman päästöttömyyttä”.

OL3:een hukatun 8 miljardin summalla oltaisi jo ennätetty tehdä Suomeen runsaasti uusiutuvaa hajautettua hybridienergiaa. Nuo uusiutuvien energioiden hankkeet olisivat työllistäneet nykyistä enemmän pieniä ja keskisuuria yrityksiä koko Suomessa, luoden voimistuvia uusiutuvan energian kotimarkkinoita. Hajautettu uusiutuvan energian hybridituotanto älykkäässä sähköverkossa on Suomelle turvallisempi ratkaisu voimistuvan globaalimuutoksien ja sään ääri-ilmiöiden aikakaudella, kuin jäykkä keskitetyn energiaverkon uraanivoima, joka vielä tarvitsee ”säätövoimakseen” paljon vesivoimaa.

Edellä mainittuun perustuen on todettava uraanivoiman olevan moraalisesti, eettisesti ja ympäristöllisesti kestämätön energiantuotantomuoto, joka siirtää vakavat radioaktiiviset ongelmat nykyisten ja tulevien sukupolvien harteille. Suomen kilpailukykyisenä, koulutettuna ja korkean ympäristötietoisuuden maana on aika siirtyä uusiutuvan energian puolelle – ja hyljätä riskialtis ja ongelmallinen uraanivoima.

Uusiutuvan energian ja kotimaisten työpaikkojen puolesta

Mika Flöjt

Kansanedustajaehdokas

This entry was posted in Yleinen. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>