Suomen ympäristöministeriön tulevaisuus.

Kokoomuksen maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo toteaa Kalevan haastattelussa (6.1. s. 2): ”Ympäristöministeriön hän istuttaisi samaan ministeriöön maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Orpo vakuuttaa ettei ympäristöasioita silti jyrättäisi.”

Kokoomuksen ja keskustan pitkäaikaisena tavoitteena on ollut ympäristöhallinnon alasajo, joka alkoi aluehallinnon uudistuksella jossa perustettiin ELY:t ja AVI:t ajaen samalla alas alueelliset itsenäiset ympäristökeskukset. Alueelliset ympäristöhallinnon virkamiehet laitettiin ELY:ssä elinkeino- ja liikenneosastoihin nähden alisteiseen asemaan jopa niin, että heidän omat sisäiset intranettinsä poistettiin. Sitten on leikattu ELY:jen ympäristöhallinnon määrärahoja niin, etteivät virkamiehet ehdi valvoa ja perehtyä asioihin riittävästi. Ympäristövalvonta on käytännössä pikku hiljaa ulkoistettu kansalaisyhteiskunnan tehtäväksi, kuten lukuisat kaivoshankkeet osoittavat. Surkeimpana esimerkkinä Talvivaara ja Kainuun ELY.

Keskustan todelliset resurssi- ja energiapolitiikan johtohenkilöt Pekkarinen ja Rantakangas ovat unelmoineet venäläistyyppisen luonnonvaraministerön perustamisella vuosia ”yhteiskunnallisten hankkeiden vauhdittamiseksi”; aina lisäuraanivoimasta, Talvivaaran uraanintuotantolupiin ja koskiensuojelulain purkuun. Nyt kokoomusjohtoisessa hallituksessa pääministeri Stubb, maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo (kok.) ja ympäristöministeri Sanni Grann-Laasonen (kok.) ovat ottaneet saman yhteiseksi tavoitteekseen. Tästä on jo esimerkkinä muun muassa ympäristölupakäytäntöjen karsiminen, soidensuojeluohjelman pysäyttäminen, ja nyt jopa ympäristöministeriön lakkauttaminen. Tavoitteena on luoda maa- ja metsätalousministeriön sisään yhteiskunnallisille elinkeinoille alisteinen ”ympäristö-osasto” entisen itsenäisen ympäristöministeriön sijaan.

Viitteitä keskustan ja kokoomuksen maalailemasta luonnonvaraministeriön ympäristöasioiden hallinnasta saa seuraamalla Kainuun ELY:n löperöä valvontaa ja Talvivaara-yhtiölle myönteistä päätöksentekokulttuuria. Viimeisin esimerkki tästä on Talvivaaran Oulujoen vesistöön suunnittelema jätevesien purkuputkihanke. Kainuun ELY totesi, ettei siinä tarvitse soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä YVAa, vaikka Sotkamon kunta, Kajaanin kaupunki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä RKTL pitivät YVA-menettelyä tarpeellisena. Suomen ympäristökeskus (SYKE) totesi lausunnossaan, ettei Talvivaaran toimittama tarveselvitys anna täyttä varmuutta jätevesien vaikutuksista Oulujärven yläpuoliseen Nuasjärveen. Päätöksessään Kainuun ELY-keskus sivuutti hankkeen sosio-ekonomiset vaikutukset, vaikutukset muuhun elinkeinotoimintaan; matkailuun ja kalastukseen, mökkeilyyn, tonttien arvoon ja luonnontuotteiden imagoon. Kyseiset vaikutukset olisi arvioitu laajamittaisesti YVA-menettelyssä. Nähtävästi kokoomus ja keskusta haluavat siis koko Suomen ihmisten elinympäristön Talvivaaran lähialueiden kaltaiseen tilaan ”yhteiskunnallisten kehityshankkeiden nimissä”. Eduskuntavaaleissa ratkaistaan Suomen ympäristöministeriön tulevaisuus.