Avoin lausunto TEM:in kaivoslain uudistamiskyselyyn

Lausuntopohja Työ- ja elinkeinomisteriön kaivoslaki kyselyyn, jokainen voi kirjoittaa omaehtoisesti netissä alla olevasta linkistä (alla teksti valmiiksi)

https://www.otakantaa.fi/…/h…/451/osallistuminen/834/kysely/

1. Miten parantaisitte kaivosalueen kaivoslain alaisten hankkeiden vaikutuspiirissä olevien maa- ja vesialueiden omistajien, yhteisöjen ja muiden elinkeinojen asemaa?

Viittaamme kyselyn saatetekstiin, jonka mukaan kaivoslain uudistuksen lähtökohtana on ympäristönsuojelun tason parantaminen, kaivosten toimintaedellytysten varmistaminen sekä paikallisen hyväksyttävyyden ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen.

Viittaamme myös perustuslain ja julkisuuslain säännöksiin ja tavoitteisiin viranomaistoiminnan avoimuudesta, ja katsomme että tämän kysymyksen ensimmäiseksi asetettu kysymys kaivoalueen maanomistajien asemasta ilman kysymykseen liitettyjä perusteluja ja kontekstia on huono lähtökohta tarkastella kaivoslain uudistamistavoitetta.

Viittaamme kaivoslain 1 §:n 1 momentin ja 2 momentin säädöksiin, ja katsomme, että niistä määrittelyistä irralliseksi kysymykseksi otettu kaivosalueen maanomistajien aseman parantaminen, vaikka se onkin oikeutettu kysymys, ei ole oikea lähtökohta kaivoslain uudistamisen selvittämiseksi.

Kaivoslain soveltamiskäytänteissä ei tällä hetkellä vallitse kaivoslain 1 §:n tavoitteessa kuvattua tasapainotilaa kaivosalan ja kaivosalasta kärsivän muun maankäytön välillä, jonka vuoksi tämä perusasetelman virhe on korjattava kaivoslain uudistuksessa, ja siinä yhteydessä myös kaikkien kaivoslain alaisten hankkeiden vaikutuspiirissä olevien asianosaisten perustuslaillisten oikeuksien turvaaminen.

Kaivoslain alaisten hankkeiden eräs oleellinen epäkohta on, että kaivosyhtiö hakee lupia pieniin palasiin määritellyille hankealueille, ja jättää hakemuksessaan kuvaamatta samaan hankekokonaisuuteen kuuluvat lupansa tai lupahakemuksensa. Eikä kaivoslupaviranomainen hankkeiden kuulutusasiakirjoissaan ole hakijan hankekokonaisuutta esille tuonut. Täten kyse ei ole vain kulloisenkin hankealueen maanomistajien asemasta vaan koko toiminnallisen hankealueen kaikista maanomistajista, nautintaoikeuksien haltijoista ja haitankärsijöistä, joiden asema tulee lainsäädäntöä tarkistettaessa turvata.

Kaivosalue on liian kapea määrittely tämän ensimmäisen kysymyksen lähtökohdaksi.
Kaivostoiminnan (varaus, malminetsintä, kaivostoiminta, sulkeminen ja jälkihoitotyöt) eri vaiheiden ajallista kestoa erityisesti pitkittyneiden malminetsintäjatkolupien osalta tulee tarkastella haitankärsijöiden näkökulmasta. Pitkittyneet lupa- ja muutoksenhakuprosessit vaikeuttavat esimerkiksi paikallisen maankäytön kehittämistä ja suunnittelua, haittaavat maanomistajien investointisuunnitelmia, sekä alueen luontoon perustuvien elinkeinojen kehittämistä sekä luontomatkailuyrittäjien toimintaa alueella pitkän aikaa kaivosyhtiön varaus- ja malminetsintähakemusten alkuvaiheista lähtien.

Nykylain mukaan malminetsintää voidaan tehdä malminetsintäluvan tai maanomistajan luvan perusteella. Maanomistajan lupa (kaivoslaki 7 §) useimmiten kattaa vain pienen osan koko kaivosyhtiön haluamasta tulevasta kaivosalueesta. Toki Lapissa Metsähallituksen hallinnassa on laajat alueen, mutta samaan aikaan noiden ns. Lapin maiden todellisista omistusoikeuksista on kiistaa.

On erikseen todettava, että kaivosalan valvojaviranomainen ei ole puuttunut kaivosyhtiöiden väitteisiin ja toimintaan siitä, että malminetsintää saisi harjoittaa maanomistajien luvalla. Viittaamme kaivoslain 9 §:n 2 momentin 1 kohtaan, jonka mukaan malminetsintää, joista voi aiheutua haittaa (ja kairaukset on määritelty menetelmäksi josta voi aiheutua haittaa). Mutta valvontaviranomainen ei ole puuttunut tämän kaivoslain 9 §:n 2 momentin vastaiseen kaivosyhtiöiden kairauksiin ”maanomistajien luvalla”.

Valvontaviranomaisen puuttumattomuus kaivoslain vastaisiin toimiin asettaa koko kaivosalan yhteiskunnallisen legitimiteetin kyseenalaiseksi. Katsomme ettei kaivoslain soveltamiskäytäntöjen tulkintavastuuta ja toimintojen haitattomuuden arviointivastuuta voi jättää yksittäisen maanomistajan vastuulle ja neuvottelukysymykseksi kaivosyhtiön ja maanomistajan välille, vaan kaivoslakia on uudistettava siten, ettei epäselvyyttä jää siitä, että kairauksin ja tutkimuskaivantoihin perustuva malminetsintä vaatii aina lupaviranomaisen antaman malminetsintäluvan.

Laajemmin tämä koskee Metsähallituksen hallinnoimia maa-alueita, joiden suhteen on selkeästi kirjattava, ettei Metsähallituksella ole oikeutta antaa ”lupaa” kairauksin tai tutkimuskaivannoilla tehtäviin malminetsintälupiin.

Malminetsintäluvan jatkamisluvan lisäehdoksi on asetettava maanomistajien, naapurikiinteistöjen ja vesialueiden omistajien suostumus.

Jo alueen varausvaiheesta alkaen on kaivosyhtiölle asetettava alueen varaamisesta varausmaksu alueen maanomistajille.

2. Miten parantaisitte kaivosalueen maanomistajien kaivoslain alaisten hankkeiden asianosaisten tiedonsaantioikeutta?

Kysymys tulee muuttaa koskemaan kaikkien kaivoslain alaisten hankkeiden maanomistajien, maankäyttöoikeuksien haltijoiden ja haitankärsijöiden tiedonsaantioikeutta.
Kysymyksen taustakuvauksessa luodaan harhauttavasti kuvaa kuin:
”Malminetsintälupahakemuksen osalta asianosaisia olisivat etenkin malminetsintäalueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajat ja näihin 5 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdan nojalla rinnastettavat. Riippuen malminetsintäluvan nojalla suunniteltujen malminetsintätoimenpiteiden laadusta ja laajuudesta, asianosaisia voivat tapauskohtaisesti olla myös malminetsintäalueeseen kuuluvien kiinteistöjen haltijat sekä muut 5 §:n 2 momentissa mainitut. Kaivoslupahakemusten osalta asianosaisia olisivat etenkin kaivosalueeseen ja kaivoksen apualueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajat, kaivosalueen lähialueiden kiinteistöjen omistajat, kaivosalueeseen ja kaivoksen apualueeseen kuuluvien kiinteistöjen haltijat sekä 5 §:n 2 momentissa mainitut.
Katsomme vastoin kysymyksen taustakuvauksessa esitettyä, että kaivoslain 165 §:n perusteluissa määritellään että asianosaisia eivät ole vain hakemusalueen maanomistajat, vaan kaikki joiden etuun, oikeuteen tai velvollisuuteen saattaa haetun lupahakemuksen mukainen toiminta saattaa vaikuttaa.
Katsomme ehdottomasti, ettei kyseistä lain perustelua tule kaventaa asianosaismäärittelyn osalta kysymysasettelussa kuvattuun suuntaan.
Erityisesti katsomme, että malminetsinnän ja kaivoshankkeiden suurin vaikutusten levittäjä on hankkeen päästöt vesistöihin, jonka vuoksi kaivoslain alaisten hankkeiden asianosaiseksi on aina katsottava vesialueiden omistajat, joilta on aina pyydettävä lausunnot hankkeesta riittävillä hankkeen ympäristö- ja vesistövaikutusarvioilla varustettuna.

Vastaava mahdollisuus riittäviin tietoihin perustuvaan lausunnonantoon on oltava myös alueen paliskunnan tokkakunnalla sekä luonnonsuojeluviranomaisilla, sekä yleistä etua turvaavilla viranomaisilla.

Katsomme tämän kysymyksen asianosaisten tiedonsaantioikeudesta oleelliseksi kaivoslain uudistamisessa. Kysymys liittyy myös kaivosviranomaisen velvollisuuteen kertoa tiedossaan ja tiedostoissaan olevat sellaiset tiedot asianosaisille, jotka voivat vaikuttaa asiaosaisten harkintaan omien oikeuksiensa turvaamiseksi lupahakemusten kuulemismenettelyissä.
Katsomme, ettei kaivosalan lupaviranomainen ole toiminut tämän velvoitteen mukaisesti eikä ole antanut kuulutuksissaan hallussaan olevia tietoja, jonka vuoksi niistä ei siten ole voitu käydä julkista keskustelua eivätkä asiaosaiset ole voineet käyttää niitä tietoja oikeuksiensa puolustamiseksi.
Katsomme että julkisuuslain mukaan tutkimus, tilasto sekä niihin verrattavissa oleva selvitys tulee julkiseksi, kun se on valmis käyttötarkoitukseensa. Säännöksessä todetaan erikseen, että selvitys tulee julkiseksi silloinkin, kun se liittyy keskeneräiseen asiaan.
Edellä kuvattua hallussaan olevaa julkiseksi tullutta tietoa ei kaivosalan lupaviranomainen ole kuulutusasiakirjoissaan eikä lausuntopyynnöissään julkaissut esimerkiksi hankealueeseen kuuluvien haitallisten mineraalien osalta. Täten asianosaiset eivät ole lausunnoissaan voineet ottaa huomioon haitallisista mineraaleista mahdollisesti heidän oikeusturvalle tai etuuteen aiheutuvia haittavaikutuksia.
Kaivostoiminnan ympäristölupahakemusten osalta katsomme ympäristölupaviranomaisen olevan myös sellainen asianosainen, jolle kaivoslupaviranomaisen on toimitettava hallussaan ja hallinnassaan olevat tiedot hankkeen kohteena olevan malmion ympäristön kannalta haitallisista mineraaleista. Mutta nykyään ei kaivosviranomainen sellaisia tietoja julkisesti anna ympäristölupaviranomaisellekaan, vaan ympäristölupaviranomainen jää kaivosyhtiön antamien tietojen varaan ja sen vuoksi myös asianosaiset ympäristölupahakemusten kuulemismenettelyissä.
Katsomme ettei kaivoslupaviranomaisen noudattama käytäntö toteuta viranomaistoiminnan avoimuudelle sekä tiedon tuottamiselle ja jakamiselle perustuslaista ja julkisuuslaista seuraavia vaatimuksia erityisesti huomioiden se, että kysymys on laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia aiheuttavien päätösten pohjana olevista tiedoista.
Tämä asianosaisten tiedonsaantioikeuden parantamisvaatimus on turvattava riittävillä täsmennyksillä uuteen kaivoslakiin.

3. Miten määrittelisitte kaivoksen vaikutusalueen (esimerkiksi maantieteellisesti), jotta esimerkiksi toiminnanharjoittaja voisi jo ennen vaikutusten aiheutumista tunnistaa kaivoksen vaikutusalueen?, jolla kaivoslain alaisen hankkeen hakemusasiakirjat on julkaistava?

Kysymys on monella tavoin sekava ja harhauttavakin.
Kysymyksen taustaselvityksessä puhutaan vaikutusalueesta lupaviranomaisen kuulutusasiakirjojen julkaisemisen kannalta, ei suinkaan toiminnanharjoittajan tarpeesta saada kansalaisilta etukäteen tiedon kuinka laaja tulevan kaivoshankkeen vaikutusalue olisi.

Katsomme että kysymysasettelu rapauttaa luottamusta ministeriön lainsäädäntötyön valmisteluun ja tämän kansalaisille suunnatun kyselyn tarkoitukseen, ja luo vaikutelmaa ettei ministeriöllä ole aikomuksena saada selville tosiasiallista kansalaisten mielipidettä asiasta.

Katsomme että kaivoslain alaisten hankkeiden vaikutusalue on selvitettävä sekä lupaviranomaisen että kaivosyhtiön toimesta. Selvitys on perustuttava sekä tieteellisiin selvityksiin ilma-, ympäristö- ja vesipäästöjen vaikutuksista että laajuudesta. Tämän selvittämiseksi on elinkeinoministeriön ja ympäristöministeriön teetettävä riittävät luotettavat selvitykset sekä koottava ympäristöseurannan tuloksien perusteella arviot eri tyyppisten hankekokonaisuusien vaikutuksista ja vaikutusalueista. Tähän liittyen vaadimme palautettavan metsäntutkimuskeskuksen metsään ja sammaliin liittyvät määräajoin toistuvat raskasmetallitutkimukset, jotka osoittivat esim. Talvivaara-hankkeen raskasmetallipäästöjä jo parin toimintavuoden jälkeen 50 km säteellä Sotkamosta.
Vesistövaikutusten selvittämisen osalta vaadimme käynnistettävän kaivosten jätevesien kemiallisten ja ekologisten haittavaikutusten selvittämisen EU:n vesipuitedirektiivin velvoittamalla tavalla kaikkien Suomen kaivoshankkeiden osalta, ja siihen saakka kun kyseinen selvitys on kesken ei aloituslupaa uusille hankkeille saa myöntää, mikäli yhtiö hakee lupaa päästönormien ylityksille.
Edellä kuvattuun viitaten katsomme että kaivoslain alaisten hankkeiden vaikutusalueen määrittely kuuluu lupaviranomaisen vastuulle, ja lupaviranomaisen on kuulutusasiakirjassaan perusteltava mihin osoitettuihin seikkoihin vaikutusalueen määrittely perustuu. Perustelu on tuotava kuulutusasiakirjassa esille siten, että siihen asianosaille syntyy lausumismahdollisuus.

Vaikutusalueen määrittelyssä on otettava huomioon kaikki mahdolliset muut alueen käyttöön liittyvät hankkeet ja niiden yhteisvaikutukset haettavan hakemuksen kanssa.

4. Miten parantaisitte kaivoksen vaikutusalueen (esimerkiksi maantieteellisesti) maanomistajien asianosaisten asemaa ja tiedonsaantioikeutta?
Viittaamme edellä kohdissa 1., 2. ja 3. lausumaamme.
Vaikutusalue ei vaikuta asianosaisten oikeuteen saada jo hankkeen alkuvaiheessa tietoonsa alueensa tulevaisuutta koskevat oleelliset tiedot voidakseen vaikuttaa niitä koskeviin päätöksiin.
Parantaminen tapahtuu siten, että kaivosviranomainen velvoitetaan kaivoslakiin annettavilla tarkennetuilla säädöksillä noudattamaan Århusin sopimusta, perustuslain oikeusturvatakuuta, hallintolakia ja kaivoslain 1 §:n tavoitetta.

5. Millä tavalla parantaisitte kaivosluvan ja ympäristöluvan yhteensovittamista?
Kysymyksen taustaselityksessä viitataan 1.9.2020 voimaan tulevaan lakiin kaivosluvan ja ympäristöluvan yhdenaikaisesta käsittelystä. Kyseistä yhteiskäsittelyä voi kaivosyhtiö pyytää.

Nykyisellä kaivosviranomaisen kaivoslain soveltamismenettelyllä kyseinen uusi lupien yhteiskäsittely on asianosaisten oikeusturvan kannalta huono. Menettely yhdistää kaivoslain mukaisia selvityksiä ja ympäristönsuojelulain mukaisia selvityksiä samanaikaisiin käsittelyihin, mutta ei turvaa sitä, että kuulutusmenettelyn yhteydessä asianosaisille tulisi annettavaksi oleelliset tiedot ymmärrettävällä, selkeällä ja yksikäsitteisellä tavalla.
Viittaamme edellä kohdissa 1., 2. ja 3. lausumaamme.
Katsomme, että kaivosluvan ja ympäristöluvan yhteensovittamista on parannettava, ja parantamisen on lähdettävä kaivosviranomaisen toimintakulttuurin parantamisesta.
Lupamenettelyjen yhteensovittaminen onnistuu vasta sitten, kun on saatettu selkeästi laissa velvoitetuksi kaivosviranomaisen velvollisuus kertoa tiedossaan ja tiedostoissaan olevat sellaiset tiedot asianosaisille, jotka voivat vaikuttaa asiaosaisten harkintaan omien oikeuksiensa turvaamiseksi lupahakemusten kuulemismenettelyissä.
Niin kauan kun kaivosalan lupaviranomainen ei toimi tämän velvoitteen mukaisesti ei myöskään lupien yhteensovittamismenettelyssä toteudu asianosaisten ennakollisen oikeussuojan turvaaminen.

6. Millä tavalla kaivoksen lupaprosesseja tulisi kehittää, jotta suunnitellun kaivoksen ympäristövaikutukset tulisi otetuksi huomioon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa?

Viittaamme edellä kohdissa 1., 2., 3. ja 4. lausumaamme.
Ensiksikin, kaivoshankkeen ja sen ympärillä olevien lupahakemusten muodostama tosiasiallinen toiminnallinen hankekokonaisuus tulee kuvata. Tätä ei kaivosviranomainen nykyisin tee.
Katsomme että kaivosten lupaprosesseja on nykyään palasteltu pieniksi lupa-aluehakemuksiksi ja -päätöksiksi, jottei kaivoslain 48.2 §:n mukainen harkinta luvanmyöntämisen mahdollisesta esteestä edes tulisi harkittavaksi lupaharkinnassa ja sen jälkeisissä muutoksenhauissa.
Samalla nykyinen kaivoshankkeiden palastelu pieniin lupa-aluehakemuksiin johtaa myös siihen, ettei pienen lupa-aluehakemuksen YVA-selvitysvelvollisuus täyty. Tämä menettely on katsottava EU:n komission ohjeistuksen vastaiseksi, jonka mukaan liitännäishankkeiden (esim. muualla toimiva rikastamo) kuulumista YVA-menettelyn piiriin tulisi arvioida ”centre of gravity” -testin avulla (Commission Note, Subject: Interpretation line suggested by the Commission as regards the application of Directive 85/337/EEC to associated/ancillary works. 5.3.2012).
Ohjeiston viittaamassa testissä arvioidaan, ovatko liitännäiset hankkeet tai toimet YVA-menettelyn kohteena olevan hankkeen kannalta keskeisiä tai siihen suoraan liittyviä. Mikäli näin on, kuuluvat nämä toimet tai liitännäishankkeet hankekokonaisuuteen.
Katsomme, että keskeinen YVA-arvioinnin seikka on millaiset haitalliset vaikutukset toiminnan kohteena olevista mineraaleista luonnolle, ympäristölle ja vesitöille aiheutuu. Kun kaivosviranomainen ei nykyisin kuulutusasiakirjoissaan tietoja haitallisista mineraaleista kerro, jää YVA-prosessi vain kaivosyhtiön kertomien seikkojen varaan.
Nuo oleelliset puutteet on korjattava, eikä kaivoslupaa saa myöntää ennen ympäristöluvan edelletysten selvittämistä.
Kaivosluvan ja ympäristöluvan muutoksenhaku on ohjattava Vaasan hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

7. Miten kallioperässä esiintyvä uraani tulisi ottaa huomioon kaivoslain mukaisissa lupaprosesseissa?

Viittaamme edellä haitallisista mineraaleista lausumaamme.
Jo nyt kaivoslain 9 §:n 2 momentin 1 kohta velvoittaa kaivosyhtiötä hakemaan malminetsintälupaa, mikäli toiminnasta voi aiheutua haittaa. Uraani on kemiallisesti ja ekologisesti haitallinen mineraali, mutta koska kaivoslupaviranomainen ei ota mihinkään haitalliseen mineraaliin kantaa lupaprosesseissaan jää uraanin sisältyminen malminetsintälupahakemuskohteeseen lupaviranomaisen prosessissa käsittelemättä, mikä on selvä kaivoslain 9 §:n 2 momentin 1 kohdan vastainen menettelyvirhe.

Kaivoslain 1 §:n ja kaivoslain 11 §:n mukaan malminetsintäluvassa on lisäksi annettava kaivoslain 51 §:n velvoittamat ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’. Kun kaivosviranomainen jättää huomiotta lupa-alueeseen sisältyvät haitalliset mineraalit, ja lupapäätöksissään perustelee ilman osoitettuja selvityksiä, ettei haittoja aiheudu, on menettely asiaosaisten perusoikeuksia loukkaava menettely. Lupaviranomainen peräti lupapäätöksiin annettuihin valituksiin lausuu harhauttavasti, ettei uraania tarvitsisi ottaa huomioon, koska luvanhakija ei aio hyödyntää uraania. Kyse on lupaviranomaisen tahallisen harhauttavasta kaivoslain tulkinnasta, joka on estettävä tarkemmalla lainkohdan kirjoittamisella.

Kaivoslain 9 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan malminetsintälupa on haettava, mikäli luvanhakija aikoo hyödyntää uraania. Lupakohta on lainsäädännön irvikuva. Lain tulkinnan perusteena ei saa olla luvanhakijan aikomus, vaan lainsäädäntö on kirjoitettava sellaiseksi, että sitä on noudatettava.
Kaivoslain 9 §:n 2 momentin 1 kohtaa ei kaivosviranomainen tosiasiallisesti ole noudattanut ja 2 kohta on tullut ohitetuiksi maininnoilla ”ei aiota hyödyntää”.

Kaivosluvan osalta on huomattava, että siinä kaivosviranomainen ohittaa uraanin kemiallisten ja ekologisten haitallisuuskysymysten käsittelyn kokonaan, ja tulkitsee roolikseen vain viedä kaivoslupahakemus valtioneuvoston käsittelyyn mikäli kaivosyhtiö kaivoslupaa hakiessaan kertoo tavoitteekseen hyödyntää uraania. Jälkikäteen uraanin hyödyntämistavoitteen kertomista ei kaivosviranomainen ole ottanut kaivosluvan tarkistamiskäsittelyyn; tästä on esimerkkinä Terrafamen kaivos, jonka kaivosluvassa ei vieläkään uraania kaivosmineraalina lausuta.
TEM:illä on kaikki tieto Suomen uraanipotentiaalisista aluetoteuista. Katsomme ministeriön vastuulle kuuluvan, että ministeriö ohjaa kaivoslain uudistamisprosessia siten, että uraanin säteilyvaikutusten huomioonottamisen lisäksi uraanin ja uraanin tytärnuklidien kemialliset ja ekologiset vaikutukset tulevat selvitettäväksi huomioon otettavaksi kaivoslain alaisten hankkeiden alkuvaiheista lähtien.
Nyt ei näin tapahdu.

8. Millä tavalla kehittäisitte kaivoslain mukaista vakuussääntelyä?

Viittaamme edellä kohdissa 1., 2., 3., 4., 5., 6., ja 7. lausumaamme.
Keskeinen vakuussääntelyn tarkoitus on turvata lupahankkeen jälkihoitotyöt tilanteessa, joissa luvanhaltija ei itse pysty niitä hoitamaan.

Nykykäytäntö on osoittanut, että asetut vakuudet ovat olleet täysin riittämättömät.
Sen lisäksi että lupaviranomainen on katsonut kaivoslain vastaisesti oikeudekseen määrätä omaan harkintaan perustuvasti ilman tosiasiallisia selvityksiä kaivosyhtiölle asetettava vakuussumma, niin katsomme toiseksi syyksi edellä kuvatun lupaviranomaisen piittaamattomuuden hankkeen haitallisista mineraaleista, jonka vuoksi luvanhakija ja lupaviranomainen kuvailevat kuin hankkeen kaivannaisjätteistä ja sivukivikasoista ei aiheutuisi haittaa.
Lupakäsittelyn puutteellisuudet tältä osin ovat yhteiskunnan kokonaisedun sekä paikallisten haitankäsijöiden edun vastaisia. Sen vuoksi uudistettavassa kaivoslaissa on määritettävä riittävät, pakolliset vähimmäismäärät ja periaatteet joiden myötä kaivoslain mukainen vakuussääntely saadaan turvaamaan yhteiskunnan kokonaisedun mukaisella tasolle.

Lisäksi kaivosalalle on määritettävä pakollinen toimialakohtainen rahasto, jonka varoja voisi käyttää mikäli kuitenkin käy niin, ettei lupakohtainen vakuus riitäkkään jälkihoitotöiden hoitamiseen.

9. Millä tavalla parantaisitte kaivoslain mukaisia lupaprosesseja ja käytänteitä?

Viittaamme edellä olevissa kohdissa lausumaamme.
Varausjärjestelmästä on luovuttava.
Kaivosmineraalit on oltava yhteiskunnan omistuksessa ja niiden tutkimuksiin ja hyödyntämisiin on haettava yhteiskunnalta lupa.

Nykyistä kaivoslakia säätäessä kestävän kaivostoiminnan edellytyksenä ja tavoitteena oli, että kaivosviranomainen (Tukes) tapauskohtaisella kokonaisharkinnalla yhteensovittaisi kaikki kaivostoimintaan liittyvät yksityiset ja yleiset edut. Tukes on kuitenkin pitäytynyt oikeusharkintaisessa kaivoslain soveltamisessa, jossa tapauskohtaisia konkreettisia vaikutuksia ei ole tunnistettu, selvitetty tai otettu lupaharkinnassa tarpeeksi huomioon, josta KHO on Tukesille viime vuosien aikana huomauttanutkin. Tukesin kaivoslain harkintaa on kehitettävä esim. resursseja lisäämällä.

Myös valvontaviranomaisen resursseja on lisättävä uskottavalle tasolle ja viranomaisvalvontaa on kehitettävä toiminnanharjoittajien omavalvonnan lisäksi.

On ehdottoman selvästi selkeytettävä uudistettavaan kaivoslakiin maanomistajan luvalla tapahtuva haitattomiin menetelmiin perustuvat malminetsinnät (ei kairauksia eikä tutkimuskaivantoja) ja haittoja aiheuttavilla menetelmillä tapahtuvat malminetsinnät, joihin on hankittava kaivoslupaviranomaiselta malminetsintälupa. (kairaukset ja tutkimuskaivannot)

Malminetsintä kairauksiin ja tutkimuskaivantoihin perustuen on luonnonsuojelualueilla kiellettävä. Miksi etsiä malmeja, kun ei kuitenkaan tulla kaivamaan?
Sekä malminetsintälupahakemusten että kaivosluvan tosiasialliset hankekokonaisuudet on lupahakemusten yhteydessä tuotava asiaosaisille tiedoksi kokonaisuutenaan. Hankkeisiin liittyvät haitalliset mineraalit on lupahakemuksen kuulutusasiakirjoissa tuotava selvityksiin perustuvasti esille. Kuulutusasiakirjoissa on esitettävä lupaviranomaisen valmistelema alustava ehdotus ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisisiksi määräyksiksi’, jotta asianosaiset voivat kuulemismenettelyn yhteydessä ottaa niihin yksityiskohtaisesti kantaa. Sehän on se kuulemismenettelyn tarkoitus, joka ei nykyisellään toteudu.

10. Mitä seikkoja valmistelussa tulisi huomioida, jotta toimialan toimintaedellytykset turvataan?

Kaivoslain 1 §.
Toimintaedellytykset kumoutuvat, mikäli kaivoslain 1 §:ssä kuvattu tasapaino ei toteudu.

Kiertotalousnäkökulmaa täytyy vahvistaa kaivoslainsäädännössä. Kaivosmineraalien yhteiskunnallisessa tarpeessa pitää ensisijaisesti keskittyä sekundaarilähteiden (kierrätys, vanhat kaivokset) resurssiviisaaseen käyttöön, jotta primäärilähteiden (uudet kaivokset) riittävyys voidaan turvata myös tulevien sukupolvien tarpeisiin.

11. Miten toimialan hyväksyttävyyttä olisi mahdollista parantaa?

Kaikkien edellä mainittujen kohtien korjaaminen olisi hyvä alku.

Kaivosalan menetetyn yhteiskunnallisen legitimiteetin takaisin saaminen voi olla kaivosalan ja kaivosalaa johtavan ministeriön omana työnä lähes ylivoimainen tehtävä, ellei uuden kaivoslain valmistelutyössä osoiteta riittävästi ottavan huomioon kaivoslain uusimista vaatineiden kansalaisaloitteiden yksityiskohtaisia ja perusteltuja vaatimuksia.

Kaivosalan yhteiskunnallinen hyväksyttävyys ei voi perustua kaivosalan ”vapaaehtoisiin vakuutteluihin” vastuullisista toiminnoistaan, vaan koko kaivosalan yhteiskunnallinen hyväksyttävyys riippuu ministeriön lainvalmistelun tasosta (mitä kansalaiset arvioivat, lupaviranomaisen lain soveltamismenettelyistä (mitä kansalaiset arvioivat), kaivosyhtiöiden menettelyistä lupahakemuksissaan ja lupien tai lupien vastaisissa toiminnoissaan (mitä kansalaiset arvioivat), sekä muutoksenhakuprosessien toimivuuteen (mitä kansalaiset arvioivat).
Kaikkiin noihin seikkoihin vaikuttaa ratkaisevasti lainsäädännön valmistelun taso ja lain perustelujen selkeys.

12. Ottaen huomioon ministeriöiden välisen toimivaltajaon, millä muulla tavalla uudistaisitte kaivoslakia?

Ministeriöiden toimivaltajako on hallitusohjelmissa säädeltävissä oleva asia. Hallitusohjelma lupaa ottaa kansalaismielipiteen huomioon kaivoslakia uudistettaessa. Tämä on syytä lainvalmistelussa ottaa huomioon.

This entry was posted in Yleinen. Bookmark the permalink.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *