Skip to main content

K-median toimittajat pyrkivät vaikuttamaan vaalien tulokseen – jälleen kerran, jotta resurssihankkeet etenisi

Pitänee kirjoittaa tästä K-media Koillissanomien toiminnasta, kun kolmannen kerran peräkkäin vaaleissa he pyrkivät mediaoperaatiollaan vaikuttamaan vaalitulokseen siten ettei puhtaasti kaivosvastainen ja kriittisesti/vastustavasti Riisitunturin kansallispuiston kylkeen kaavailtua suurtuuliteollisuusaluetta kohtaan. Aikaisemmassa kuntavaaleissa ja eduskuntavaaleissa Koillissanomat julkaisi samoista teemoista Vihreitä huonoon kuvaan saattavat jutut. Kaleva median päätoimittaja Kyösti Karvonen viime eduskuntavaaleissa jopa kielsi sähköpostilla allekirjoittanutta kirjoittamaan Kuusamon kaivoshankkeesta vaikka se oli ja on yhä yksi tärkeimmistä teemoista kuusamossa. Hän antoi ymmärtää että Kalevan blogistin ura loppuu, jos niistä kirjoittaa. Kirjoitin sitten Terrafamesta ja Fennovoimasta sekä muista resurssihankkeista. Seurauksena oli, että myöhemmin Kaleva media lopetti kaikki blogistit, jopa piilottaen heidän ilmaiseksi kirjoitetut tekstit, mutta jotka sain tapeltua takaisin näkyviin.

Pohjois-Suomessa logiikka menee niin että kaikkia resurssumihankkeita Keskusta ja heitä lähellä olevat Paikallismediat ja maakuntalehdet kannattaa. Monet eivät ehkä tiedä, mutta suurin osa Pohjois-Suomen lehdistä kuului Keskustan Suomenmaan mediakonserniin. Nämä keskustataustaiset paikallis- ja maakuntalehdet ovat olleet keskustan suuruuden tae paikallis- ja aluetasolla. Nykyisin nämä lehdet kuuluvat K-mediaa, eli Kaleva konserniin, jonka uudeksi logoksi tuli Suomenmaan puoluepaikallislehtien ja Kalevan integraatiossa keskustan vanha puolue tunnus K. Symboloimaan kentälle että sama meno jatkuu lehti-integraatiosta huolimatta.

Kuusamossa resurssikamppailujen keskiössä on ollut Kitkajoen Juomasuo, jonka Outokumpu 1980 luvun, Kittilän Pahtavuoman uraanikaivos episodista oppineena Outokumpu brändäsi kuusamolaisille Käylän Juomasuon ”kultakaivoksena” vaikka se oli löydetty juuri uraanikaivoksena. Yhtiö myös louhi malmioita ”kultakaivoksena” jättäen kovat uraanipitoisuudet sisältävän louhoksen STUK esityksistä huolimatta avonaiseksi Käylän ja Säkkilän kylien väliin.

Kuusamon Koillissanomien perustaja oli koskiensuojelija kirjailija Reino Rinne, joka pelasti yhdessä muiden kanssa Kuusamon kosket patoamiselta ja Kitkajärven säännöstelyltä. Reino myös vastusti koko 1970 – 1980 luvun Kuusamossa uraanin etsintää ja kaivoshankkeita, jonka johdosta kun alkoi 1980 luvun puolivälissä olla selvää, että Outokumpu haluaa kaivosta Käylään laitettiin Koillissanomat keskustapäättäjien toimesta mainosten ostosulkuun ja lehti taloudellisiin ongelmiin. Käylän kaivoshankkeen kovin este savustettiin pois päätoimittajan paikalta ja sen jälkeen Outokummun kaivoshankkeeseen liittyvät kriittiset kirjoitukset ja uraani sana katosi paikallislehdestä.

Taustalla oli, että Kuusamossa määräenemmistö valtaa pitävä keskusta halusi Juomasuolle kaivoksen ja keskusta ja kunnantahto alkoi olla myös Koillissanomien tahto. Koillissanomista tulikin 1990 luvulla osa Suomenmaan mediakonsernia, mutta kornisti Rinteen etusivulle laittama tahtotila ”puolueeton paikallislehti” pysyi puoluekytkystä huolimatta etusivulla aina 2010 -luvun puoliväliin ennenkuin yksi Kuusamon asioihin suivaantunut yrittäjä uhkasi viedä asian julkisensanan neuvostoon. Seurauksena oli, että lehti teki lehtiuudistuksen ja ”puolueeton paikallislehti” sana katosi samassa lehden printistä ja netistä.

1980 luvun lopulla päätoimittajan vaihtumisen jälkeen Koillissanomat vaikeni kaivoksista ja uraanista niin, että Reino Rinteen, vuosikymmenten koskisota taisteluiden jälkeen piti perustaa vielä yksi ilmaisjakelulehti Koillismaan Luonto jolla hän kävi 1990 alussa Juomasuon kaivoshanketta vastaan. Alla lehtileike postilaatikkoihin jaetusta Koillismaan luonto lehdestä, Rinteen artikkeli Vesiylioikeudelle, jolla hän käytännössä aiheutti sen, että

Meidän perheeseen tuli ”puolueeton paikallislehti” -Koillissanomat jota lapsuuden ja nuoruuden luin, jopa uskoen sen ”puolueettomuuteen” siihen asti kun erehdyimme perustamaan 1990 -luvun alussa Kitkajoen kalastusseuran Siilasmajan kilta ry:n ja tekemään siitä lehtijutun jossa mainitsimme arvoiksemme Kitkajoen kestävän kalastuksen, kalavedenhoidon ja vedenlaadun puhtauden vaalimisen. Juttua tehdessä mainitsimme vedenlaadun osalta yleisen puhtauden ja hivenen kyseltiin, että missä vaiheessa se Käylän kaivoshanke on, ja mihin se sijoittuu ja mitä vaikutuksia siitä olisi Kitkajoelle. Edellisellä viikolla oli ollut Koillissanomien avausivun yläkulmassa pikkujuttu Käylän kaivoshankkeen etenemisestä ja uusista valtauksista molemmin puolin Kitkajokea. Kun sitten oli omasta mielestä positiivisesti esittänyt pienen kalaseuran jylhät tavoitteet oli aikamoinen pettymys lukea sitten juttu lehdestä jossa rivien välissä hivenen meitä mollattiin ja vähäteltiin, osin leimaavastikin.

Silloin en sitä vielä ymmärtänyt, mutta asia selvisi myöhemmin, olimme rikkoneet kuusamon perinteisiä normeja siitä, että vesialueiden kalastusasioista päättää manttaalimiehet ja yhdistyksien johtopaikat Kuusamossa järjestään niin, että oli mikä puulaaki hyvänsä urheiluseurasta vanhusyhdistykseen, niin ne ovat lähes aina keskustalaisten luottamushenkilöiden puheenjohtajapaikkoja. Silloin ne ovat kuulemma ”poliittisesti neutraaleja” Meille tuolloin ei ollut vielä tainnut puoluekanta vielä mielessäkään. Suurin ongelma lienee kuitenkin se, että olimme lipsauttaneet ja osoittaneet huolta Kitkajoen vedenlaadusta ja Käylän kaivoksesta.

Edellä viitattuun Reino Rinteen kirjelmään Vesiylioikeudelle kaatui Juomasuon kaivoshanke 1990 luvun alussa, mutta koelouhittu radioaktiivisesti saastunut uraanilouhos jäi kaivosyhtiön ja kaivoskannattajien vuoksi avonaiseksi odottamaan että jospa se toteutuisi tulevaisuudessa. Louhos jäi avonaiseksi Käylän ja Säkkilän kylien väliin, alta 2 km kumpaaninkin kylään ja vain 1 km Kitkajoesta. Näin vaikka Stuk oli suositellut kovasti uraania sisältävän louhoksen peittämistä.

1990 luvun lopussa Juomasuon kaivospiirit ja valtaukset siirtyi uinumasta Outokummulta Polar Miningille. Outokumpu jäi osakkaaksi kaivosyhtiöön 3% omistuksella. 2000 luvun alussa alkoi Olkiluoto 3 rakentamispäätöksen jälkeen Suomessa uraanibuumi ja kaivosyhtiöt valtailivat laajoja alueita uraanille Uudeltamaalta, Pohjois-Karjalasta, Kainuusta, Lapista ja Kuusamosta. Kitkajoki oli pitkään varattuna Yukon Resources yhtiölle uraanimerkein. Myöhemmin lähes puoli Pohjois-Kuusamoa varasi Uranium Star. Nämä olivat vasta varauksia ja valtauksia, mutta me kalastajat olimme huolestuneita omilla keskustelufoorumeilla: Koillismaan kalastusfoorumissa. Samaan aikaan Polar Mining eteni jo vanhojen kaivospiirien kautta kuin takaovesta ja alkoi puuhaamaan Käylän kaivoksen avaamista ”kultakaivoksena”. Me kalastajat päätimme tulla keskustelufoorumeista lehtiin ja osoittamaan kannanotoilla huolemme Kitkan ja Oulankajokien alueilla olevista valtauksista ja uraanikairauksista ilman viranomaisten lupia. Lopulta Kitkajoen Juomasuon louhoksen saastuminen ja radioaktiivisuus sekä Oulangan uraanikairaukset ilman lupia meni poliisitutkintaan, mutta poliisi jätti käytännössä tutkimatta tutkintapyynnöissä pyydetyt asiat ja tutkinta raukesi. Kuusamon ja Sallan kuntapäättäjät alkoivat vastustaa uraaniavaltauksia ja uraanitutkimuksia tehden Kuusamon kaupunginhallituksen päätöksellä 2009 kannanoton, jossa vastustetaan uraania sisältävää kaivostoimintaa Kitkan-Koutajoen vesistössä. Luulimme, että tämä oli tässä, ja Kuusamon kaupunki tietenkin toimeenpanee päätöksensä ja vastustaa aidosti kaivoshanketta, mutta kuinkas kävikään Polar Miningin kaivoshanke vanhoissa Kitkan-Rukan- ja Kitkajoen kaivospiireissä eteni koko ajan ja mediassa oli myös kaivosmyönteisiä kannanottoja. Siksipä keräsimme käyläläisten ja juumalaisten sekä Kitkajoen mökkiläisten kanssa parintuhannen ihmisen adressin, jonka veimme 2010 -luvun alussa kaupungintalolle vaatien silloiselta kaupunginjohtaja Timo Haloselta ja uudelta kaupunginhallituksen puheenjohtaja Matti Heikkilältä selvää kaupungin kantaa Käylän kaivoshankkeeseen. Kaupunginjohtaja halonen oli sanomassa kysymykseemme jotain, kun Heikkilän Matti ärähti että kaupunki ei ota mitään kantaa. He ottivat adressimme ja tilaisuus päättyi. Tämän tapahtuman jälkeen ymmärsin että kaupunki ajaa, eikä vastusta kaivosta. Siksi päädyin lähtemään 2010 luvun alussa kuntavaaliehdokkaaksi Kuusamossa ja muutin takaisin opiskelupaikkakunnalta Rovaniemeltä, kun Koillissanomissa olikin koko 2005 – 2012 eriadjektiiveillä pääkirjoituksia myöten allekirjoittanut leimattu, maalitettu jne ja todettu että on se kumma, että Kitkajoen Juomasuon kaivoshankkeen tunnetuin kriitikko asuu Rovaniemellä. Kalaseuran puheenjohtajuus tai hallituksen jäsenyys ei merkannut mitään, siispä takas Kuusamoon. Ensimmäisenä valtuustovuonna saimme torpattua yhteisesti Dragon Miningin Juomasuon kaivosyvan ja Elykin hylkäsi sen uraanipuutteiden takia. Kaavaprosessissa lopulta hävittiin, kun eräät halusi vaieta uraanista monesta syystä, mutta ennenkaikkea etteivät he tunnustaisi päätöksentekijöinä ja ympäristövalvojina että Juomasuo on avonaisena radioaktiivisesti saastuttanut ympäristöä kaikki nämä vuosikymmenet. Tästä kirjoitin maanantaina mm. Koillissanomissa jonne lopulta sai lehtijutun läpi lähes kuukauden taistelun jälkeen.

Myöhemmin kaupunginjohtaja Halonen siirtyi muualle ja nyt Matti Heikkilä johtaa Kuusamon keskustan paikallisyhdistystä ja pyrkii takaisin yhdessä muiden keskustalaisten ja kokoomuslaisten kaivoskannattajien kanssa valtuustoon. Kaivoskaavan kaatuminen ja kaivoslobbareiden tuleminen Kuusamon on saanut monissa kaivoskannattajissa heräämään toiveet kaivoksen toteutumisesta Kitkajoen Juomasuolle. Keskustelu on kovaa ja kaivosvastustajia leimataan, ettei vastustus laajenisi Juomasuolta muille alueille jotka ovat myös uhattuna.

Viime vuosien aikana on ollut jatkuva ongelma siinä, että kaivosvastaisia kirjoituksia uraani sanalla ei ole saanut läpi K-median lehdissä Kalevassa, Lapin kansassa ja Koillissanomissa. Tästä on ollut pitkiä sähköpostin vaihtoja mm. Lapin kansan ja Koillissanomien päätoimittajien kanssa. Kuten mainitsin viimeisimmän uraanista kertovan jutun sain läpi yli kuukauden väännön jälkeen.

Olemme varautuneet pahenevaan kaivos- ja resurssitaisteluun siten, että emme ottaneet tässä tilanteessa listoillemme ehdokkaita jotka ovat osoittaneet ymmärrystä kaivosten sijoittumiselle Kuusamoon. Lisäksi emme halunneet myös Riisitunturin kansallispuiston kylkeen suunnitellun suurtuuliteollisuusalueen kannattajia koska siirtolinjoineen ja maisemien muuttumisen seurauksena ko. hanke edesauttaa kaivoshankkeiden etenemistä Kitkajärven, Maaningan ja Rintajärven alueella. Kannatamme Ympäristöministeriön esitystä alueen saamiseksi kansallismaisemaksi. Kyseinen henkilö on vastustanut ko. esitystä.

Nyt eilen nykyinen Koillissanomien toimittaja yhdessä muiden Koillissanomien toimittajien kanssa järjesti ”sattumalta” ennakkoäänestyksen alkuun yhdistyksemme ehdokkaita ja toimijoita leimaavan jutun.

Me emme edes kysyneet ehdolle kyseistä henkilöä pitkäaikaisen luottamuspulan ja yhdistyksen luottamushenkilöitä kohtaan tehtyjen painostuksen ja myllytyksien johdosta, joiden takia valitettavasti vuosien aikana lukuisia ihmisiä on eronnut yhdistyksestämme, luottamustehtävistä tai jättäytyneet pois toiminnastamme. Emme voi palkita sellaista toimintaa. Myöskään toimiminen Koillissanomien toimittajana ei ole meille luottamusta edistävä asia näin kriittisinä aikoina kun taistellaan Kuusamon puhtauden puolesta kaivoshankkeita vastaan.

Koillissanomat, joka ajaa kaikkia hankkeita joita Yhteismetsä ja siten Keskusta ja siten Kuusamon kaupunki ajaa, on ollut voimakkaasti Riisitunturin suurtuulipuistohankkeen puolesta, vaikka jopa Posion matkailuväki vastustaa hanketta. Kun allekirjoittanut kansallismaisemien vaalimisen johdosta ei kannattanut hanketta on kyseinen henkilö alkanut intohimoisesti kannattaa hanketta. Mikään muu tuulivoimahanke esim. olemassa olevan tuulipuiston laajentaminen Saukkovaarasta kohti Kuusamon teollisuusaluetta ei käy. Sinne tuulivoimaloita selvittää nyt Kuusamon seurakunta. Vaikka tästäkin hankkeesta kunta saisi verotuloja,  ongelmat Koillissanomille ja monille Riisin hanketta kannattavalle onkin, että niistä hankkeista ei saa Yhteismetsä verotuloja. Eli kyse on rahasta ja kenen taskuun ne rahat Kuusamossa ohjautuvat. Yhteismetsällä on toinenkin pienempi hanke lähelle olemassa olevaa Mäkiaho-Saukkovaaran aluetta ja se on edennyt lautakunnissa ja kaupunginhallituksessa. 

Se, että on olemassa henkilöitä jotka tuosta vaan kannattavat Riisitunturin kylkeen kansallismaisemaan suurtuuliteollisuusalueita ja kaivoshankkeita jonnekin Kuusamoon on tietysti kaivoskannattajien ja teollisuushankkeiden kannattajien etu. Vielä parempi jos he ovat Vihreitä. Valitettavasti meillä on ollut tämmöisiä paikallisia ja ulkopaikkakuntalaisia hyväuskosia nenästä vedettäviä yhtiöiden päämäärien eduksi.

Silloin resurssihankkeiden kannattajat voivat lehtimyllytyksien avulla rikkoa vihreiden rivejä hajoita ja hallitse strategialla, vieden samalla vihreiltä ääniä, jotta vihreiden puhdas kaivosvastainen lista ei pääsis merkittävään valtaan kun meidän kuntavaalien jälkeen odottaa Kuusamossa Latitude66 kaivosYVA.  

Niin ja Suomen lehdistölaille pitää tehdä muutokset, jotta median kartellit poistetaan. YLE toimivalta pitää puolueettomana mediana säilyttää. Lisäksi lainsäädännöllä tulee paremmin määritellä julkisen sanan neuvoston toiminta, jotta sillä olisi jotain oikeaa merkitystä tässä mediavallan viidakossa.