Pohjois-Kuusamossa uraanipotentiaali, mutta Latitude kairailee siellä ilman Tukesin lupia

Mika Flöjt -11.5.2020 https://blogit.kaleva.fi/mika-flojt/2020/05/11/1001/

Ote kartasta ’Uraanipotentiaalisia alueita ja merkittävimpiä Suomen uraaniesiintymiä Fennoskandian kilven geologisella kartalla’. Esa Pohjolainen. Perustietoa uraanista, elokuu 2017. GTK.Huom. kartalla myös Kuusamn Kitkajoen Juomasuon Hangaslampi jossa yhtiö kairaa.

Kaleva medialta paljon mainostilaa ostava kaivosyhtiö Latitude66 kairaa Kuusamon, Posion ja Sallan alueella ilman kairauksiin tarvittavia viranomaisten lupia, vaikka alue on tunnettu uraanipotentiaalistaan.

On erittäin arveluttavaa että yhtiö pyrkii kaivoslain porsaanreikiä ja viranomaisvalvonnan leväperäisyyttä hyväksikäyttäen luomaan kaivoslain vastaista mielikuvaa mediassakin, kuin kairauksiin riittäisi pelkästään maanomistajien luvat. Näitä maanomistajien lupia hamutessaan Yhtiö on jättänyt kertomatta alueen haitallisista mineraaleista, uraanistakin, ja peräti väittää ettei sellaista uraanipotentiaalista  aluetta edes olisi.

Kaivosyhtiön toimintaa kritisoivat eivät meinaa saada tätä ääntään Kalevan median lehdissä (Kaleva, Lapin Kansa, Koillissanomat). Lehtien päätoimittajat toimivat kuin kaivosyhtiöiden vistinnän jatkeena eivätkä päästä kaivoyhtiön kairauksia uraanivyöhykkeellä kritsoivia juttuja läpi. Latituden tiedotteet tai vastineet sen sijaan menee sukkana heti seuraavan päivän lehteen ja nettiprittiin. Kaivoskriitikot ovat saaneet vastineitaan taistella viikkoja että ne edes julkaistaan, usein jätetään kokonaan julkaisematta.

Alla karttoja Kuusamon, Posion ja Sallan sekä Rovaniemen seudun uraanipotentiaali alueista, joita Kaleva media ei suostu käsittelemään. Ennestään tunnetut uraanivyöhykekartat ja uudempi GTK:n kartta Suomen uraanivyöhykkeistä.

Maailman atomienergiajärjestön (IAEA/NEA) virallinen maailman uraanivarantojen ”Red Book” -kirja, johon Suomenkin tunnetut uraanivarannot on raportoitu Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) toimesta pohjautuen Geologian tutkimuslaitoksen (GTK) uraanitutkimuksiin. Kartassa mainuttu erillisenä uraanimalmio merkillä Kainuun Talvivaara. Jo 1980 luvulta lähtien ministeriö on arvioinut että Talvivaara (nyt. Terrafame) alueelta on saatavissa vähintään 3000 – 9000 tonnia uraania mahdollisen nikkelikaivoksen sivutuotteena. Kansainvälinen suuren ja pienen uraanimalmion raja on 1000t uraania. Euroopan viimeinen uraanikaivos tsekissä tuotti . 320t uraania vuodessa, nyt Talvivaara-Terrafame arvioi tuottavansa noin 250t uraania vuodessa. Toiminta-aikana arvioivat tuottavan yli 23000t uraani vuodessa, kun kansainvälinen pienen ja suuren uraanimalmion raja oli 1000t uraania. Ylläoleva kartta työ- ja elinkeinoministeriön ydinenergiatarkastaja Jorma Aurelan kartta (pohjautuu GTK:n tietoihin) joka on esitelty Suomen atomiteknillisessä seurassa (ATS), jonka jäseneksi pääsee kolmen jäsenen suosituksella. Yhdistys edistää uraanivoiman/uraaniteollisuuden kehittymistä Suomessa. TEM:min ydinenergiatarkastaja Jorma Aurela toimii Talvivaara-Terrafamea koskevan uraaniluvan vastuullisena virkamiesluvittajana TEM ministeriössä.

Median tukemana, on kaivosyhtiö Latitude66 markkinoimassa kiinteistöjen omistajille käsitystä, kuin kaivoslain 9 §:n 2 momentin 1) kohdan velvoitetta viranomaisluvista kairauksiin ei tarvittaisikaan, vaan maan omistajan lupa riittäisi, ei edes vaikka kairaus kohdistuu tunnetulle uraanipotentiaaliselle alueelle.

Esitämme liitteessä 1. tarkemmat kuvaukset kaivoslain 7 §:n ja 9 §:n sallimista toimenpiteistä. Toivomme Teidän perehtyvän niihin.

Lyhyesti tiivistäen katsomme kaivoslaissa määritellyn seuraavat tasot lupien myöntämisille:

  1. Haitattomat malminetsintämenetelmät maanomistajan luvalla tietyin ehdoin (7 §)

Ei kairauksia eikä tutkimusojia tai -kaivantoja

  1. Haitattomat malminetsintämenetelmät maanomistajan luvalla tietyin laajennetuin ehdoin (9 § 1 momentti)

Ei kairauksia eikä tutkimusojia tai -kaivantoja

  1. Malminetsintälupa on oltava, mikäli malminetsinnästä voi aiheutua haittaa (9 § 2 momentti 1) kohta).

[koskee siis kaikkia tapauksia joista haittaa voi syntyä, ja kairaukset lasketaan aina niihin menetelmiin, joista haittaa voi syntyä. Kairauksiin ei maanomistajan lupa riitä.]

Kairaukset ja tutkimusojat sekä -kaivannot

Malminetsintäluvassa on annettava ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’, määräykset kaivannaisjätteille, jälkihoitotoimenpiteille sekä asetettava vakuusvaatimus jälkihoitotöiden suorittamisille sekä haittojen korvaamisille.

  1. Malminetsintälupa on oltava, mikäli malminetsintä kohdistuu uraania tai toriumia sisältävän esiintymän paikallistamiseen ja tutkimiseen.

Tämä on erikoissäännös uraanin etsintään.

Malminetsintäluvassa on annettava ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’, säännökset radioaktiivisten aineiden käsittelyille, määräykset jälkihoitotoimenpiteille sekä asetettava vakuusvaatimus jälkihoitotöiden suorittamisille sekä haittojen korvaamisille.

Alla liitteessä 1 perustellaan ettei se, ettei kaivosyhtiö ilmoita kairaustoimintansa tarkoitukseksi uraaninetsintää (ja vaikka kolmesti kieltäisikin kairaavansa uraanivyöhykkeellä) poista sitä kaivoslain 9 §:n 2 momentin 1) kohdassa esitettyä velvoitetta, että kairauksin tehtävää malminetsintää saa tehdä vain viranomaisen antamiin malminetsintälupiin perustuvasti; maanomistajan lupa ei kairauksiin riitä, koska kairauksista voi aiheutua haittoja kiinteistön ulkopuolellekin.

Kartasa ja useissa aikaisemmissa kirjoituksissa on viitattu Kuusamon (Kuusamo,Posio, Salla) tunnettuun uraanivyöhykkeeseen, on kuvaus siitä, että tunnetusti kyseisellä alueella on haitalliseksi tunnettuja mineraaleja; uraani on yksi niistä ympäristön kannalta haitallisista mineraaleista.

Jälkikirjoitus.

Kun olin kansanedustajaehdokas viime eduskuntavaaleissa Kalevan silloinen päätoimittaja sähköpostitse kielsi minua kirjoittamasta Kuusamon kaivoshankkeesta, vaikka se oli Kuusamon / Koillismaan yksi puhutuin aihe. Kysyin vielä ennen vaaleja toistamiseen sähköpostilla, että enkö todella saa kirjoittaa asiasta? Vastaus oli selkeä kielto. (sähköpostit tallessa) Onko oikein rajoittaa kansanedustajaehdokkaan sananvapautta keskeisissä asioissa?

#mediantila

Tulkitsen, että nyt Kalevan verkkosivujen uusimisessa blogikirjoittajien lakkauttaminen on osa tätä jatkumoa, missä Kalevamedia pyrkii kaivosyhtiöiden puolesta rajoittamaan kriittistä kirjoittelua kaivoksia, erityisesti uraania (Latitude, Mawson, Yara/Sokli), uraanituotantoa (Terrafame) ja uraanivoimaa (Fennovoima) kohtaan.

On syytä olla huolestunut median keskittymisestä ja tilasta Pohjois-Suomessa vuonna 2020.

Ystävällisen kriittisesti,

Mika Flöjt

LIITE               KAIVOSLAIN SÄÄDÖKSIÄ KAIRAUKSIN TEHTÄVIIN MALMINETSINTÄÄN

Yleisesti lausun, että katson ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’ -velvoitteen vuoden 2011 kaivoslain tärkeimmäksi uudistukseksi, jolla uudistuksella pyritään toteuttamaan perustuslain mukainen oikeusturvatakuu ja kaivoslain 1 §:ssä kuvattu yleinen kaivoslain tarkoitus:

Kaivoslaki 1 §: Kaivoslain tarkoitus

Katson 1 §:n perusteluista käyvän ilmi, ettei kyseessä ole maanomistajan oikeudesta selvittää maa-alueensa malmien hyödyntämismahdollisuutta, vaan kyse on ”erilaisten etujen ja oikeuksien yhteensovittamisesta säädetään tarkemmin asianomaisessa pykälässä. Luettelossa on alueen kiinteistöjen omistajien ohella otettu huomioon myös muunlaiset haitankärsijät.”

Kaivoslain 1 §:n perusteluissa asiaa kuvataan mm.:

Pykälän 1 momentissa on mainittu erityisesti huomioon otettavaksi kaivostoiminnan harjoittamisen edellytykset, kiinteistöjen omistajien ja yksityisten haitankärsijöiden oikeusasema, toiminnan vaikutukset ympäristöön ja maankäyttöön sekä luonnonvarojen säästävä käyttö. Luettelo ei ole tarkoitettu etusijajärjestykseksi, vaan erilaisten etujen ja oikeuksien yhteensovittamisesta säädetään tarkemmin asianomaisessa pykälässä. Luettelossa on alueen kiinteistöjen omistajien ohella otettu huomioon myös muunlaiset haitankärsijät. Tarkoituksena on varmistaa, että tavoitesäännös ohjaisi lain tulkintaa ja soveltamista oikeanlaisen kokonaistasapainon suuntaan.

——

Pykälän 3 momentin mukaan lain tarkoituksena olisi kaivosturvallisuuden edistäminen. Lain tarkoituksena olisi lisäksi ehkäistä, vähentää ja torjua malminetsinnästä, kaivostoiminnasta ja kullanhuuhdonnasta aiheutuvat haitalliset ympäristö- ja muut vaikutukset sekä henkilö-, ympäristö- ja omaisuusvahingot. Malminetsinnästä, kaivostoiminnasta tai kullanhuuhdonnasta vastaava olisi korvausvastuussa aiheutuneesta vahingosta tai haitasta aiheuttamisperiaatteen mukaisesti.

Pykälässä mainitaan eräitä yleisiä ympäristöperiaatteita. Kaivostoiminnan tarkoituksena on uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntäminen, ja toiminta vaikuttaa keskeisellä tavalla maankäyttöön ja ympäristöön. Sen vuoksi lain tarkoituksena on ottaa huomioon myös kestävä kehitys, hyötyjen ja haittojen vertailu, luonnonvarojen säästeliäs käyttö, haittojen minimoinnin periaate ja aiheuttamisperiaate.

7 §. Etsintätyö.

Katson 7 §:n perusteluissa selvästi kiellettävän että ”Sen sijaan iskuporakalustolla tai kairauskoneella tehtävä näytteenotto taikka kaivinkoneella tehtävät tutkimuskaivannot ja-ojat eivät pykälän mukaan olisi mahdollisia. Kiellettyjä ovat toimenpiteet, joiden voidaan katsoa merkitsevän rikoslaissa tarkoitettua hallinnanloukkausta.”

Katson 7 §:än perusteluissa selkeästi sanottavan, että ilman viranomaisen antamaa malminetsintälupaa ei kairauksia saa tehdä. Kairauksin tehtävä näytteenotto ei ole ”vähäistä näytteenottoa”.

Pykälän nojalla jokaisella olisi oikeus kaivosmineraalien löytämiseksi tehdä geologisia mittauksia ja havaintoja sekä ottaa vähäisiä näytteitä toisen alueelta.
Toimenpiteet vastaisivat, mitä kumottavan lain 3 §:ssä säädetään. Vahinkojen sekä vähäistä suuremman haitan tai häiriön aiheuttaminen olisi kuitenkin kielletty.
Etsintätyötä koskisi 1 momentin nojalla kielto aiheuttaa taloudellista tai muuta vahinkoa esimerkiksi maaperälle, kallioperälle tai kasvillisuudelle sekä tarpeetonta haittaa tai häiriötä esimerkiksi poronhoidolle tai muulle elinkeinolle taikka muulle maankäytölle. Etsintätyötä koskeva säännös antaisi hieman laajemmat oikeudet kuin jokamiehenoikeudet ja yleiset käyttöoikeudet, esimerkiksi jokamiehenoikeudet eivät ulotu maankamaran ainesten ottamiseen, mikä etsintätyössä olisi mahdollista. Koska etsintätyössä kiellettyä olisi vahinkojen sekä tarpeettomien haittojen tai häiriöiden aiheuttaminen, ero olisi selkeä verrattuna malminetsintälupaa edellyttävään malminetsintään.

—–

Etsintätyönä olisi mahdollista tehdä alueellisia ja kohdentavia malminetsintätutkimuksia, jos ne tehdään aiheuttamatta vahinkoa taikka tarpeetonta haittaa tai häiriötä. Geologisten muodostumien ja kallioperän rakenteiden kartoitus kartta-aineiston perusteella, kaukokartoitusmenetelmin, geofysikaalisin mittauksin ja geologisin maastohavainnoin on yleensä mahdollista tehdä aiheuttamatta vahinkoa taikka tarpeetonta haittaa tai häiriötä.
Maaperästä ja kallioperästä tehtävän vähäisen näytteenoton sallittavuutta pykälän nojalla on sen sijaan arvioitava tapauskohtaisesti.
Näytteenotto saattaa edellyttää maapeitteen poistamista tai kuopan kaivamista, mutta tällaiset tutkimuspaikat on mahdollista ennallistaa siten, että havaittavaa vahinkoa ei jää. Etsintätyötä koskevan säännöksen nojalla tehtävä näytteenotto voisi tapahtua vasaralla, lapiolla, käsin kannettavalla minikairalla tai sahaamalla timanttilaikalla, kun toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoa taikka tarpeetonta haittaa tai häiriötä ja näytteenottokohta ennallistetaan. Sen sijaan iskuporakalustolla tai kairauskoneella tehtävä näytteenotto taikka kaivinkoneella tehtävät tutkimuskaivannot ja-ojat eivät pykälän mukaan olisi mahdollisia.
Kiellettyjä ovat toimenpiteet, joiden voidaan katsoa merkitsevän rikoslaissa tarkoitettua hallinnanloukkausta.

8 §. Ilmoitus etsintätyöhön liittyvästä näytteenotosta.

Katson 8 §:n perusteissa selvennettävän, mikä on kaivoslain tarkoittamaa vähäistä näytteenottoa, eikä tässä täsmennyksessä kairauksia luokitella vähäiseksi näytteenotoksi.

Pykälän 1 momentin nojalla etsintätyötä koskevan säännöksen nojalla tehtävä vähäinen näytteenotto edellyttää, että etsintätyöstä vastaava tekee asiasta kirjallisen ilmoituksen ennen työn aloittamista etsintätyön kohteena olevaan alueeseen (etsintäalue) kuuluvan kiinteistön omistajalle ja haltijalle.

Ilmoitusvelvollisuus ei koske sellaisia toimenpiteitä, joita on jokamiehenoikeuksien nojalla pidettävä sallittuna tai joista aiheutuu enintään vähäisiä harmittomia jälkiä. Yksittäisten kivinäytteiden kerääminen ei esimerkiksi vaatisi ilmoitusta. Muun muassa kansannäytekampanjat eivät siten edellyttäisi ilmoitusta.
Ilmoitusvelvollisuus on yhteydessä rikoslakiin ja erityisesti sen hallinnanloukkauspykälään. Vähäisestä näytteenotosta olisi tehtävä ilmoitus, jos siitä jää muita kuin vähäisiä harmittomia jälkiä toisen maalle. Näin ei pääsääntöisesti voida katsoa olevan ottaen huomioon etsintätyötä koskevat 7 §:n 1 momentissa säädetyt rajoitukset, kun kyse on satunnaisesta tai määrällisesti vähäisestä näytteiden keräämisestä. Ilmoitusvelvollisuus voisi tulla kyseeseen lähinnä, kun näytteitä otetaan suurempi määrä ja toisen maalle jäävät jäljet ovat ennallistamisenkin jälkeen muita kuin vähäisiä ja harmittomia.

9 §. Malminetsinnän luvanvaraisuus.

9 § 1 momentti

Katson 9 §:n 1 momentin perusteluissa mainittavan, että ”Malminetsintälupa ei olisi tarpeen, jos malminetsintää on pidettävä sallittuna 7 §:ssä säädetyn etsintätyön nojalla. Kiinteistön omistajan ja tähän 5 §:n 2 momentin nojalla rinnastettavan kanssa on myös mahdollista sopia malminetsinnästä siten, että etsintätyötä koskevia 7 §:n 1 momentissa säädettyjä rajoituksia ei ole tarpeen noudattaa.”

Mutta katson, ettei kyseisessä perusteluissa anneta lupaa kairauksin tehtäville malminetsinnöille, vaan annetaan ainoastaan lupa tehdä niitä vähäisiä näytteenottoja maanomistajan kanssa sovitusti hiukan laajemmilla alueilla kuin varsinaisesti 7 §:ssä on määritelty. Eikä kairaukset ole niitä vähäisiä näytteenottoja.

Pykälässä säädettäisiin tilanteista, joissa malminetsintää varten tarvitaan kaivosviranomaisen lupa (malminetsintälupa). Malminetsintälupa ei olisi tarpeen, jos malminetsintää on pidettävä sallittuna 7 §:ssä säädetyn etsintätyön nojalla. Kiinteistön omistajan ja tähän 5 §:n 2 momentin nojalla rinnastettavan kanssa on myös mahdollista sopia malminetsinnästä siten, että etsintätyötä koskevia 7 §:n 1 momentissa säädettyjä rajoituksia ei ole tarpeen noudattaa.

9 § 2 momentti 1) kohta

Katson, että 9 §:n 2 momentin 1) kohdan perustelujen mukaan malminetsintälupa tarvitaan aina, jos malminetsinnästä voi aiheutua haittaa. Kairaukset eivät ole vähäisiä näytteenottoja, koska niiden vaikutukset voivat olla pysyviä esim. pohjavesiin ja/tai vaikutukset voivat ulottua kyseisen kiinteistön ulkopuolisille alueille. Tämän Latitude on viestinnässään pyrkinyt kieltämään, mikä on sikäli ymmärrettävää, että kyseinen pykälän perustelu osoittaa Latituden toimivan kaivoslain 9 §:n 2 momentin 1) kohdan vastaisesti.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan nojalla malminetsintälupa vaadittaisiin, jos malminetsinnästä voi aiheutua haittaa ihmisten terveydelle tai yleiselle turvallisuudelle, haittaa muulle elinkeinotoiminnalle taikka maisemallisten tai luonnonsuojeluarvojen heikentymistä. Asiaa olisi arvioitava tapauskohtaisesti. Malminetsinnästä ihmisten terveydelle aiheutuvia haittoja olisi tarpeen arvioida malminetsintälupaa koskevassa harkinnassa esimerkiksi silloin, kun näytteenottoa, tutkimuskaivantoja ja -ojia tai koelouhintaa on tarkoitus tehdä tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella. Malminetsintälupa vaadittaisiin myös, kun malminetsinnästä voi aiheutua vaaraa yleiselle turvallisuudelle tai haittaa muulle elinkeinotoiminnalle. Asian arvioinnin kannalta merkityksellisiä olisivat alueiden käyttöä edellyttävät muut elinkeinot, kuten matkailu, maa- ja metsätalous sekä poronhoito.
Maisemallisten arvojen heikentyminen tarkoittaisi muita kuin väliaikaisesti maisemaa muuttavia toimenpiteitä. Malminetsintälupaa olisi haettava, jos malminetsinnän vaikutuksia maiseman erityis- tai ominaispiirteiden säilyttämiseen ja ylläpitoon on tarpeen arvioida lupaharkinnassa. Malminetsintälupa olisi tarpeen myös, jos malminetsintää olisi tarkoitus tehdä alueella, jolla on harvinaisia tai arvokkaita luonnonesiintymiä, rauhoitettujen ja uhanalaisten lajien lisääntymis- ja levähdyspaikka tai muita luonnonsuojeluarvoja.

9 §:n 2 momentin 2) kohta

Latitude pyrkii voimakkaasti viestimään, etteivät he etsi uraania, eikä etsintäalue sijaitsisi uraanipotentiaalisella alueella, pyrkien siten ikään kuin todistamaan ettei kaivoslain 9 §:n 2 momentin 2 kohta kosketa heidän ”maanomistajien antamiin lupiin” perustuvaa toimintaansa.

Katson ettei se, että Latitude ei ilmoita tavoitteekseen uraaninetsintää, oikeuta Latitudea toimimaan vastoin 9 §:n 2 momentin 1) kohdan velvoitusta hakea toiminnalleen viranomaisen myöntämät malminetsintäluvat.

Pykälän 2 momentin 2 kohdan nojalla malminetsintälupa vaadittaisiin, kun malminetsinnän tarkoituksena olisi uraania tai toriumia sisältävän esiintymän paikallistaminen ja tutkiminen. Malminetsintämenetelmät eivät käytännössä poikkea toisistaan, vaikka tutkimusten kohteena on radioaktiivinen kaivosmineraali. Säteilylain nojalla säteilyturvallisuuden varmistaminen on kuitenkin tarpeen. Uraanin ja toriumin tuottamista koskevan kaivostoiminnan sääntely poikkeaa olennaisesti muusta kaivostoiminnan sääntelystä.
Ydinenergialain nojalla uraanin ja toriumin tuottamista koskeva kaivostoiminta perustuu yhteiskunnan kokonaisedun harkintaan. Mainituista syistä voidaan pitää perusteltuna, että muusta malminetsinnästä poiketen uraanin ja toriumin etsintään vaadittaisiin aina malminetsintälupa, jos kyse ei ole 7 §:n 1 momentissa tarkoitetusta etsintätyöstä. Kaivosviranomainen ja Säteilyturvakeskus saisivat malminetsintälupaa koskevien säännösten nojalla valvonnan kannalta tarvittavat tiedot malminetsintätutkimusten ajankohdista, menetelmistä ja kohteista. Kaivosviranomainen voisi malminetsintäluvassa antaa tarvittavia HE 273/2009 vp 79 määräyksiä. Lisäksi kaivosviranomainen saisi haltuunsa tutkimuksiin liittyvän tietoaineiston. Samalla turvattaisiin myös yksilöiden mahdollisuus saada tietoa hankkeesta ja vaikuttamismahdollisuus

10 §. Malminetsintäluvan oikeusvaikutukset.

Katson oleelliseksi, että vasta tässä 10 §:ssä mainitaan malminetsintämenetelmäksi kairaus.

Toisekseen katson oleelliseksi 10 §:n perustelun viittauksen 51 §:ään. Se tarkoittaa, että malminetsintälupapäätöksessä on erikseen annettava ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’.

Edellä kuvattuihin kaivoslain perusteluihin viitaten katson, että Latitude virheellisiä kaivoslain tulkintoja esittäen pyrkii ohittamaan kaivoslaissa säädetyt velvoitteet hakea viranomaisluvat kairauksin toteutettaville malminetsinnälle ja samalla pyrkii ohittamaan kyseiselle toiminnalle kaivoslain 1 §:n ja 51 §:n velvoittamat ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’.

Malminetsintälupa antaisi, kuten kumottavassa laissa tarkoitettu valtausoikeus, luvanhaltijalle oikeuden malminetsintään luvassa tarkoitetulla alueella (malminetsintäalueella) sekä omalla että toisen maalla.
Malminetsintä määriteltäisiin 5 §:ssä. Malminetsintäluvan nojalla sallittua voisi olla geologisten muodostumien rakenteiden ja koostumuksen tutkiminen sekä muut kaivostoimintaa valmistelevat tutkimukset ja muu malminetsintä kaivosmineraaleja sisältävän esiintymän paikallistamiseksi sekä sen laadun, laajuuden ja hyödyntämiskelpoisuuden selvittämiseksi. Malminetsintäluvan nojalla tapahtuvan malminetsinnän yleisistä rajoituksista säädetään 11 §:ssä. Malminetsintäluvan nojalla sallituista toimenpiteistä ja malminetsintää koskevista rajoituksista määrättäisiin 51 §:n nojalla tarkemmin malminetsintäluvassa. Sallitut malminetsintämenetelmät määräytyisivät malminetsintäluvassa tapauskohtaisesti ottaen huomioon muun muassa hakijan tutkimussuunnitelma sekä 11 §:ssä säädetyt kiellot ja rajoitukset, mutta voisivat pitää sisällään muun muassa kairausta, tutkimusojien ja -kaivantojen tekemistä sekä vaikutuksiltaan tai laajuudeltaan näitä vastaavia tai vähäisempiä toimenpiteitä. Esiintymän hyödyntämiskelpoisuuden tarkempia tutkimuksia varten myös koelouhinta voisi olla mahdollinen.

Posted in Yleinen | Leave a comment

Kuusamon Kuusinkijoen vesivoimalan purku Suomen valtion vaelluskalojen kärkihankerahoista

Alkuperäinen juttu: 21.11.2019 Kalevan blogissa https://blogit.kaleva.fi/mika-flojt/2019/11/21/kuusamon-kuusinkijoen-vesivoimalan-purku-suomen-valtion-vaelluskalojen-karkihankerahoista/

Kuusingin Myllykosken pieni vesivoimalaitos Vuotungissa Kuusamossa
Kuusinkijoki on kärsinyt Koskinenergian omistaman Myllykosken vesivoimalan päivittäisistä vedenhumppauksista, toistuvista häiriöistä ja vedentulon katkoista useina kesinä, syksyinä ja talvina. Katkot ovat heikentäneet joen arvokkaan Kuusingin suurtaimenten ja harjusten kutu- ja poikastuotantoa koko joen matkalla, mutta erityisesti joen yläjuoksulta aina Juumajokisuuhun saakka. Kuva yhdestä häiriötilanteesta, jolloin vedentulo katkesi parhaimpaan kalannousu- ja kalastusmatkailuaikaan. Kuusingilla kilpaillaan perhokalastuksen MM-kisat elokuussa 2020, jo toisen kerran Suomessa. Aikaisemmat kisat olivat 1989. Suomessa järjestetään kisat vasta kolmatta kertaa. Kuusinki on arvokalojensa, maisemiensa ja kalapaikkojensa johdosta on valikoitunut maailman perhokalastusjoukkueiden kisapaikaksi siis jo toistamiseen.

Kuusamon Kuusinkijoen vesivoimalan purku Suomen valtion vaelluskalojen kärkihankerahoista 

Kuusamon valtuuston tilinpäätöksessä 2015 lausutaan näin:Elinvoima ohjelman ja kaupunkistrategian tukeminen kaupungin kehittämisrahalla: Vesistöjen vaaliminen ja kalastusmatkailun kehittäminen:”Aloitetaan selvitys Kuusingin voimalaitoksen ja kanavan ennallistamisesta. Tavoitteena saada Kuusinki, Kuusamon kalastusmatkailiun eturinne, luonnontilaan, joka parantaa koko vesistön virkistykäyttöä, matkailukäyttöä ja ainutlaatuisen vaellustaimenen tilaa. Hanke hyödyntää koko vesistöä Järvi-Kuusamoa myöten.”

Kuva liite 1 Kuusamon valtuuston tilinpäätös 2015

Kuusinki on yksi merkittävimmistä vaellustaimen vesistä koko Suomessa ja yksi tunnetuin kalastusmatkailu kohteemme Suomessa. Järjestetäänhän nyt siellä jo toisen kerran perhokalastuksen MM-kisat. Pitää huomioida että tämä on vasta kolmas kerta kun perhokalastuksen MM-kisat järjestetään Suomessa ja jo toisen kerran siis Kuusingilla._Kansainvälinen ja kansallinen perhokalastus ja kalastusmedia on ensi vuoden aika Kuusamossa. Tämä olisi erittäin hyvä mahdollisuus viestiä ja korostaa Kuusamon hienoja jokia ja järviä maailmalle ja nostaa Kuusamon vetovoimaa sekä brändiä saattamalla kuuluisa Kuusinki luonnontilaa Kuusamolaisten kalastajien, vaelluskalojen ja kalastusmatkailijoiden iloksi.
_Edellä kuvattuun esitän, että Kuusamon luontokaupunki ehdollisena esittää Suomen Maa- ja Metsätalousministeriölle (MMM) kalastusneuvos Markku Myllylän kuntalaisaloitetta soveltaen, että MMM sisällyttää Kuusingin myllykosken voimalaitoksen purkamisen ja Kuusingin kanavan sekä Kuusingin Myllykosken sivu-uoman ns. Piilijoen ennallistamisen MMM:n 50% valtiolta rahoitettavien hankkeiden listalle, mikäli hankkeeseen saadaan 50% yksityistä rahaa hallituskauden aikana. Hankkeeseen kerättäisiin yksityisiä 50% osuuden varoja kansallisesti ja kansainvälisesti. Muistutan, että Suomen valtion budjetissa on hallituskaudelle 18 miljoonaa euroa vaelluskalojen kärkihankevaroihin, ja vuodelle 2020 valtion budjettiin on varattu 6 miljoonaa euroa. Suomen WWF kerää jo rahapoolia näiden purkukohteiden yksityisosuuden rahoittamiseen. _Kuusamon luontokaupunki, vesialueidenomistajat ja muut toimijat mm. Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) käsittelisi asiaa julkisessa Kuusinki -seminaarissa perhokalastuksen MM-kisojen yhteydessä Kuusamossa elokuussa 2020. Sitä ennen hankepakettiin selvitettäisiin ja neuvoteltaisiin eri toimijoiden (mukaanlukien vesialueiden omistajat, kalastustahot ja voimayhtiö jne) kesken yhteistä näkemystä ja rahoitusta. Perhokalastuksen MM-kisojen avajaisissa julkistettaisiin yhteistyö paketti MMM ministerin suulla Kuusingin luonnontilaan saattamisesta. _Toivottavasti Maa- ja Metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) ja Ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) yhdessä avaavat perhokalastuksen MM-kisat Kuusamossa elokuussa 2020 ja julkistavat Kuusingin Myllykosken purkamishankkeen aloituksen Suomen valtion vaelluskalojen kärkihankevaroista yhdessä ulkopuolisen yksityisen rahoituksen kanssa.

Mikä on Kuusingin tulevaisuus? Vapaa Joki vai kahlittu ja sorrettu suurtaimenvirta? Annetaan jo Kuusamon kesäkalastusmatkailun eturinteelle se kunnia ja oikeutus mikä sille kuuluu. Kuusamon valtuusto käsittelenee asiaa joulukuun valtuuston kokouksessa. Toisaalta Kuusinki yhtenä Suomen arvokkaimpana vaellustaimenvesistönä ja merkittävänä kalastusmatkailu kohteena on koko Suomen kalastajia koskeva kansallinen kysymys. Siten Suomen valtion hallituspuolueet voivat ihan hyvin lisätä Kuusingin Myllykosken voimalan purun valtion kärkihankekohteeksi ihan kansallisesti tärkeänä kalastus- ja ympäristöpoliittisena kysymyksenä hallitusohjelman kirjauksien mukaisesti. Ja Joki palkitsee!
Posted in Yleinen | Leave a comment

Kitkajoen Juomasuon Hangaslammen uraanikultakoboltti kaivoshanketta tulee vastustaa kaikin keinoin

Esitykseni ja eriävä mielipiteeni Kuusamon kaupunginhallituksessa 21.9.2020. Kokouksessa käsiteltiin vain ns. tiedoksi saatettavissa pykälissä Tukesin päätöstä Latitude66 Juomasuon Hangaslammen valtauslupa kaivospiirin ympärille. Tein seuraavan muutosesityksen: ”Esitän, että pykälä 182 kohta 6 a Juomasuon Hangaslammen valtauksista kaupunginvirkahenkilöt valmistelevat valituksen, koska alue on tunnettu uraanivyöhyke ja uraanikultakobolttimalmio. Yhtiö ei hakemuksessaan mainitse uraania eikä TUKES. Århusin sopimuksen mukaan viranomaisten tulee varmistaa, että ihmisillä tulee olla tiedossa kaikki haitalliset asiat jotka vaikuttavat heidän elinympäristönsä puhtauteen. Siten TUKESin olisi pitänyt kuulutuksissa ja päätöksissä mainita uraani, vaikka yhtiö ei sitä maininnut. Uraania sisältävät malminetsinnät tulee myös YVAta. Sitä ei ole tässä tapahtunut. Tämänkin riski elinympäristön ja vesien puhtaudelle.”
Pöytäkirjasta voi lukea äänestyksen: ”Koska oli tehty pohjaehdotuksesta poikkeava kannatettu esitys, puheenjohtaja esitti suoritettavaksi nimenhuutoäänestyksen, jossa pohjaehdotus on JAA ja Mika Flöjtin esitys on EI. Äänestystapa hyväksyttiin. Suoritetussa äänestyksessä annettiin 8 JAA-ääntä (Hänninen Tuomo (kesk.), Mustonen Tuula (kok.), Heiskanen Hemmo (kesk.), Kallunki Heikki (kesk.), Kihlman Jukka (kesk.), Sahi Salme (kesk.), Tiermas Tiina (kesk.), Tuovila Hannu (kesk.) ja 3 EI-ääntä (Kemppainen Elina (kesk), Flöjt Mika (vihr.), Raatikainen Tarmo (vas.)). Inka Hokkanen (sdp.) äänesti tyhjää.”

Käytännössä äänestyksessä he, jotka estivät valituksen äänestämällä JAA tai äänestivät tyhjää, toimivat kaivosyhtiö Latitude66 eduksi, vaikka Kuusamon kaupunginvaltuuston yksmielisen luonnonvarastrategian (voimassa) mukaan alueelle ei voi kaivoksia riskittömästi perustaa.  

Jätin seuraavan eriävän mielipiteen kaupunginhallituksen kokouksen 182 §:n päätökseen:

”Katsomme, että kaupunginhallituksen olisi tullut tiedoksisaanti -päätöksen sijasta ottaa 182 §:n 6 a) kohta (Tukesin Hangaslampi 1 malminetsintälupapäätös) erikseen kaupunginhallituksen käsiteltäväksi ja virkatyönä valmisteltavaksi valitukseksi hallinto-oikeuteen.

Perusteluna katsomme, että kaupunginhallitus on hyvän hallintotavan vastaisesti jättänyt tarkemmin perehtymättä Hangaslampi 1 malminetsintälupapäätökseen, ja varmistamatta ettei se malminetsintälupapäätös ole Kuusamon kaupunkilaisten ja kyseisen hankkeen vaikutusalueella olevien yhteisöjen edun vastainen.

Katsomme, että luvanhakija Latitude 66 Cobalt Oy on lupahakemuksessaan esittänyt malminetsintälupahakemuksen tarkoituksena olevan kohdistaa haettavan malminetsintäalueen puolelta kairauksia juuri Juomasuon vanhan kaivospiirin malmioon. Katsomme täten hankkeen olevan kiinteästi kaivostoiminnan käynnistämistä edistämään tarkoitettu hanke, eikä mikään erillinen malminetsintälupahakemus.

Katsomme, että Hangaslampi 1 malminetsintälupa-alue ja Juomasuon kaivospiiri kuuluvat Kuusamon kaupungin luonnonvarasuunnitelmassaan määrittämälle ’luonnonarvoiltaan herkälle ja matkailun kannalta keskeiselle alueelle, jolle kaivostoimintaa ei riskittömästi voi käynnistää’.

Katsomme, että Hangaslampi 1 malminetsintäalue ja Juomasuon kaivospiiri kuuluvat GTK:n määrittämälle Kuusamon uraanivyöhykkeelle (liite 2), joka on myös merkitty Kuusamon yleiskaavan valmisteluasiakirjoihin.

Sama GTK:n määrittelemä uraanivyöhyke ja Kitkajoen Juomasuo-Hangaslampi-Pohjasvaara kaivospiirien uraanikultakobolttimalmiot karttatiedot ja kairaustulokset liitteissä. (pyydän liittämään kartat eriävään mielipiteeseen). 

Katsomme, että malminetsintälupahakemuksen ja Juomasuon kaivospiirin muodostaman toimintakokonaisuuden, erityisesti tuohon toimintakokonaisuuteen sisältyvien haitallisten mineraalien, kuten uraani, arseeni yms, vaikutukset huomioon ottaen, vaikutukset elinkeinojen yhteensovittamiseen ja vaikutukset asianosaisten perusoikeuksille on Tukesin malminetsintälupapäätöksessä jätetty selvittämättä, jonka vuoksi Kaupungin tulee valittaa Tukesin päätöksestä. Latitude 66 ei hakemuksessaan mainitse uraania eikä myöskään TUKES hakemuksen kuulutuksessaan eikä lupapäätöksessäänkään.

Århusin sopimuksen mukaan viranomaisten tulee varmistaa, että ihmisillä tulee olla tiedossa kaikki haitalliset asiat, jotka vaikuttavat heidän elinympäristönsä puhtauteen. Siten TUKESin olisi pitänyt kuulutuksissa ja päätöksissä mainita uraani, vaikka yhtiö ei sitä maininnut. Uraania sisältävät malminetsinnät tulee myös YVAta. Sitä ei ole tässä tapahtunut. Tämän on riski elinympäristön ja vesien puhtaudelle, ja tämän riskin vuoksi Kaupunki aikoinaan luonnonvarasuunnitelmassa asetti kiellon näitä riskejä aiheuttavalle toiminnalle.

Katsomme, että Kaupunginhallitus kaupunkilaisten etujen turvaavana hallintoviranomaisena on toiminut kaupunkilaisten, elinkeinojen ja paikallisyhteisöjen etujen vastaisesti todetessaan Tukesin malminetsintälupapäätöksen vain tiedokseen, ja jättäessään käyttämättä malminetsintälupapäätökseen sisältyvän mahdollisuuden muutoksenhakuun.”

Kuusamossa 21.9.2020

Mika Flöjt

Kuusamon kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu

Vihreät 

(kirjoitus lähetetty Koillissanomiin ma. 28.9.2020)

Lisäys: Asiaa käsiteltiin myös Kuusamon Yhdyskuntatekniikan lautakunta 8/2020, Pöytäkirja 16.9.2020 15:00 pykälässä 121 seuraavasti:

”Keskustelun kuluessa varajäsen Mika Flöjt esitti seuraavaa koskien tämän pykälän esittelytekstin kohtaa 6.: ”Esitän, että Hangaslammen valtaus Kitkajoen Juomasuon kaivospiirien ympärillä otetaan ylimääräisenä pykälänä käsittelyyn ja lautakunta toteuttaa valtuuston voimassaolevan luonnonvarastrategian yksimielisesti päättämää tahtoa ettei kyseiselle alueelle voida perustaa riskittömästi kaivosta. ”Hangaslammen valtaukset” Juomasuo-Hangaslampi-Pohjasvaara kaivospiirien ympärille ovat käytännössä Käylän ja Säkkilän kylien elämänpiirin päällä.” Pekka Virtanen kannatti Flöjtin esitystä. Koska oli tehty pohjaesityksestä poikkeava kannatettu esitys, puheenjohtaja määräsi suoritettavaksi nimenhuutoäänestyksen, jossa pohjaesitys on JAA ja Mika Flöjtin esitys EI. Äänestystapa hyväksyttiin.

Suoritetussa äänestyksessä annettiin 9 JAA-ääntä (Ervasti Heino (kesk.), Hannola Arto (kok.), Kämäräinen Sirpa (kesk.), Mustonen Jouni (kesk.), Pitkänen Liisa (kesk.), Pulkkanen Tuomo (kesk.), Saarela Jyrki (kesk.), Siikaluoma Liisa (kesk.), Säkkinen Juha (kesk.)) ja 3 EI-ääntä (Flöjt Mika (vihr.), Kämäräinen Marjo (vihr.), Virtanen Pekka (vihr.)). Puheenjohtaja totesi yhdyskuntatekniikan lautakunnan hyväksyneen pohjaesityksen äänin 9-3.

Mika Flöjt (vihr.) jätti asiasta eriävän mielipiteensä, minkä perustelut löytyvät hänen esityksestään. Merkitään pöytäkirjaan, että seuraavat henkilöt olivat poistuneena kokouksesta tämän pykälän käsittelyn ja päätöksenteon ajan: 1. jäsen Sari Kurtti (kok.) esteellisenä (osallisuusjäävi, maanomistaja), 2. jäsen Tuija Vanttaja (kesk.) esteellisenä (osallisuusjäävi, läheisiä maanomistajina), Kuusamon kaupunki 3. jäsen Markku Mustonen (kesk.) esteellisenä (yleislausekejäävi, maanomistaja Tukesin päätöksen alueen lähellä).”

Posted in Yleinen | Leave a comment

GTK ilmoittaa kairaavansa Etelä-Kuusamossa kolmen kilometrin syvyyteen – ilman asiaankuuluvia lupia

Koillismaan Vihreät ry:n hallituksen julkilausuma 19.9.2020

Kyseessä on kaivoslain perusteella myönnetty varausalue, jolla kaivoslain 7 §:n mukaan saa tehdä kaivosmineraalien löytämiseksi geologisia mittauksia ja havaintoja sekä ottaa vähäisiä näytteitä, jos toimenpiteistä ei aiheudu vahinkoa eikä vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä. Mutta kairaukset aiheuttavat vähäistä haittaa pahempaa haittaa erityisesti vesistövaikutusten vuoksi, jonka vuoksi kairauksiin tarvitaan erillinen Tukesin myöntämä malminetsintälupa.

Mutta nyt GTK julkisesti tiedottaa aloittavansa jo syyskuun 22. päivä normaalia malminetsintäkairausta moninkertaisesti mittavamman kairauksen, 3 km syvyyteen, lähellä Isosuon-Kivisuon soidensuojelualuetta, Visavaaran vanhojen metsien suojelualuetta ja Rimpisuon vanhojen metsien suojelualuetta, ilman malminetsintälupaa, ilman ympäristövaikutusten arviointia ja ilman viranomaisvalvontaa. Kairauksen kohdistuessa nimenomaan ennestään tunnettuun malmivyöhykkeeseen, on selvää että päätarkoitus on nimenomaan malminetsintä tiedot, joita GTK myy kaivosyhtiökumppaneilleen.

Koillismaan Vihreiden hallitus vaatii GTK:ta lopettamaan suunnittelemansa ”maanomistajan lupaan” perustuvat kairaukset ja hakemaan kyseisen mittakaavan mukaisille, normaaleista kairaushankkeista selvästi suuremmalle kairausprojektille sekä ympäristölupaviranomaisen että kaivosviranomaisen yhteisluvan, (jollaista kaivoslakikin edellyttää), ja jossa yhteislupakäsittelyssä erikseen selvitetään tarvitaanko hankkeessa tehdä erillinen ympäristövaikutusten arviointi.

Edellytämme valtion valvontaviranomaisten toimimaan asiassa.

Kuusamossa 18.9.2020

Koillismaan Vihreät ry:n hallitus

Oheisen kuvan keskellä keltainen alue on GTK varausalue Riita-aho. Kairauspaikka olisi kyseisen alueen itäkulmassa

Kyseisen GTK:n Riita-aho varausalueen ympärille on Laakso Minerals Oy saanut laajan varausalueen 10.9.2020 (varausalueen keskellä näkyy valkoisena GTK:n varausalue):

Posted in Yleinen | Leave a comment

Puheenvuoroni TEM ministeriön kaivoslaki kuulemistilaisuudessa

Tänään 15.9.2020 oli Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) järjestämä kuulemistilaisuus kaivoslain uudistamisesta. Käsittelyssä kaivoslakiluonnos. Esitykset ja tilaisuuden videotallenteet ministeriön nettisivulla. Alla lyhennelmä puheenvuoroistani ja kommenteistani tilaisuudessa:

Kiitos puheenjohtaja,

Kansalaisten huolesta asiassa kertoo 58000 nimeä KaivoslakiNYT aloitteessa ja se tähän tilaisuuteen on ilmoittautunut yli 900 henkilöä ympäri Suomea. Kommentoin tässä kansalaisten kaivosvaltuuskunnan varapuheenjohtajana, SLL Lapin piirin toiminnanjohtajana, mutta ennenkaikkea jokikalastajana. Kaivosasioita olen käsitellyt eri rooleissa vuodesta 2003.

Paheksumme (TEMmin) kaivoslakiluonnosta.

Lakiluonnoksessa ei ole riittävällä tavalla huomioitu hallitusohjelman kirjauksia, talousvaliokunnan eikä Vihervuoren selvityksen kirjauksia eikä KaivoslakiNYT tavoitteiden kirjauksia.

Totean, että TEMmin kaivoslaki luonnos onkin vesitetty versio hallitusohjelman kirjauksista muun muassa kuntien päätäntävallan, muiden elinkeinojen huomioonottamisen sekä erityisesti vesialueiden omistajien oikeusturvan kannalta. Esityksessä ei myöskään selkeästi rajata arvokkaita vesistöjä, suojelualueita ja kansallispuistoja malminetsinnän eikä kaivostoiminnan ulkopuolelle.

Lisäksi muistutan, että vääjäämättömästi voimistuvan globaalimuutoksien aikakaudella ruokatuotantoalueet ovat arvokkaampia ruoalle kuin kaivosjätteille.

Vesialueiden omistajien oikeusturvaa ja vesistöjen puhtautta poljetaan parhaillaan ympäri Suomea vesiä saastuttavien kaivoshankkeiden; malmikairaukset (Kouervaara), koelouhinta (Juomasuo, Sokli) ja toimivien kaivoshankkeiden (Talvivaara, Kevitsa, Kittilä) johdosta. Kuuleminen ja vaikuttamismahdollisuudet sekä korvaukset ovat minimaalisia vaikka kaivosyhtiöt puskevat ongelmansa, jätevedet, ilman oikeita aitoja jätevedenpuhdistuslaitoksia vesialueiden omistajien haitoiksi kaivostoiminnan aikana ja huom. pitkään kaivostoiminnan päättymisen jälkeenkin.

Kritisoi sitä, että haittakorvaukset maa- ja vesialueiden omistajille sekä muille elinkeinoille ovat minimaaliset – haitoista aiheutuvien korvauksien lainsäädäntöä ja määrää tuleekin Suomessa pikaisesti samalla päivittää.

Kuvaavaa on myös, ettei kaivosveroa ja yhteisöjen osuutta kaivoksien tuotoista käsitellä samaan aikaan kaivoslain uudistamisen kanssa – eikä kaivoksien haitoista aiheutuvia korvauksia aiota tietääkseni korottaa maa- ja vesialueiden eikä muiden elinkeinojen edustajille.

Nykyisistä holtittomista varausalue käytännöistä tulee luopua väärinkäytöksien ja liian laajoen varauskäytäntöjen takia, kun puoli Suomea on joutunut epävarmuuden ja kaivoskeinottelijoiden kynsiin. Malminetsintää ei saa toteuttaa suojelualueilla eikä vesistöissä eikä pohjavesialueilla. Kunnilla tulee olla oikeus rajata ulos malminetsintäalueita ja kaivostoiminta-alueita.

Ja painotan ettei malminetsintää enää saa toteuttaa maanomistajien luvilla, vaan kaikki malminetsinnän luvitus tulee tapahtua valtionviranomaisen valvonnassa ja luvituksella. Tämä on yhteiskunnan, naapurimaanomistajien, vesialueidenomistajien sekä muiden maankäyttäjien poropaliskuntien sekä aluetta perinteiseen nautintaan käyttävien metsästäjien jne ja jokamiehen oikeudella marjastavien ja keräilijöiden etu. Tällöin kairauksia ei myöskään tapahdu pohjavesialueilla eikä haitallisissa malmioissa eikä uraanivyöhykkeillä.

Kaivoksista ei saa aiheutua terveys- ja ympäristöhaittoja toiminnan aikana, eikä myöskään kaivostoiminnan päättymisen jälkeen. Kyläläisten ja kuntalaisten oikeus puhtaaseen elinympäristöön pitää perustuslain 20§ mukaan turvata koko Suomessa.

Koko vanhan Lapin alueella tulee selvittää Lapinkylien ja niiden perinteisten elinkeinojen ja nautintojen oikeudet ennenkuin uusia kaivosvaraus- ja valtaus sekä kaivoshankkeita luvitetaan alueelle Kanadan pohjoisten osavaltioiden mallin ja ILO sopimuksen velvoitteiden mukaisesti.

Suomessa tulee ottaa Ruotsin malli käyttöön, ettei uraaninlouhintaa eikä uraanikaivostoimintaa enää sallita. Uraanivyöhykkeen ja uraaniasisältävät malmiokairaukset tulee myös YVA:ta ettei pilata pohjavesiä kuten GTK teki Kitkan Kouervaaran uraanitutkimuksissaan.

Århusin tiedonsaati sopimuksen mukaan TUKES:in ja muiden viranomaisten tulee varmistaa, että kansalaisilla on käytettävissään kaikki tiedot elinympäristöönsä puhtauteen liittyvissä resurssihankkeissa ennenkuin päätökset on tehty. Täten vaikka yhtiö ei kertoisi että alueella on uraania, ja kun TUKES on osoitetusti itse tämän tiennyt, niin tulee TUKES:in varmistaa, että varaus- ja valtaus kuulutuksissa mainitaan, että tutkimukset tapahtuvat uraanivyöhykkeellä ja uraania sisältävissä malmioissa. Tästä on lukuisia huonoja esimerkkejä Kuusamon uraanivyöhykkeellä ja Juomasuon uraanimalmiossa.

Vaadimme, että kaivoksien jälkihoitojen vakuuksia tulee nostaa merkittävästi ja TUKESin tulee valvoa koelouhoksien ja kaivoksien peittämiset ilman yhtiön ilmoitusmenettelyä. Kitkajoen Juomasuon uraanilouhoksen radioaktiivinen saastuminen Käylän ja Säkkilän kylien välissä on tästä valitettava malliesimerkki. STUK viranomaiskirjeessään Outokummulle kertoi, että Juomasuon koelouhos sisältää erityisen korkeita uraanipitoisuuksia ja koerikastamolla säteilyannostus täyttyi parissa kuukaudessa. STUK viranomaisena 1990 luvulla kirjeessään esitti tästä syystä louhoksen peittämistä, nyt rahasta yhtiöiden konsulttina vähättelee radioaktiivisuutta ja säteilyä.

GTK:n ja STUK:in konsulttitoiminnoista tulee luopua ja niiden tulee palata pelkästään viranomaisrooliin. Nykyinen järjestelmä missä samat tahot toimivat rahasta yhtiöiden konsultteina ja tutkijoina jne on kansalaisten oikeusturvan vastaista. TUKES:in pitää muuttua olemaan aidosti puolueeton lupaviranomainen – ja puolustaa myös kansalaisten ja muiden elinkeinojen oikeuksia muun muassa yleisissä ja yksityisten etujen tarkastelussa.

Lisäksi on todettava, että kun ministeriön edustajat alussa puhuivat Talvivaara-Terrafamen uraanintuotannosta ja että sen pohjalta on kaivoslaki on muotoiltu kaikkia mineraaleja hyödyntäväksi, totean, että kaivoslakiNYT tekstin yhtenä tekijänä, että me vaadimme Ruotsin mallin mukaisesti uraaninluohinnan ja uraanikaivostoiminnan kieltämistä. Uraanit tulee kertoa malminetsinnässä ja jo kaivosta perustettaessa, jotta Århusin sopimuksen mukaisesti ihmiset tietävät millainen kaivos on todella tulossa heidän elämänpiiriinsä.

Talvivaarassa on faktoilla osoitettavissa että Suomen koko järjestelmä; ministeriö, gtk, yhtiö ja stuk kyllä tiesivät että siellä on uraania – mutta eivät kertoneet sitä kainuulaisille. Olihan ministeriö itse raportoinut 1980 luvulla kansainväliselle atomienergiajärjestölle (IAEA:lle) että Talvivaarasta saa sivutuotteena uraania vähintään 3000 – 9000 t (virallinen pienen ja suuren uraanimalmion raja on 1000t). Nyt Terrafame arvio saavansa Talvivaarasta yli 22 000 t uraania, tuottaen sitä n. 350 t vuodessa. Aikaisempi Euroopan uraanikaivos Tsekissä tuotti 320 t uraania.

Ja Valtioneuvoston Talvivaara-Terrafame-Trafiguran uraanituotanto lupa oli puutteellisesti ja virheellisesti tehty. Siten siitä on ansaitusti useita valituksia KHO:ssa useiden toimijoiden tekemänä.

Yleisesti Talvivaara-Terrafame-Trafiguraan on täysin kestämätöntä tälläkin hallituspohjalla, että valtio pumppaa eri kanavia pitkin veronmaksajin rahoja ilman voimassa olevia aitoja ympäristölupia toimivalla kaivokselle, joka jo on ja on yhä tuleva saastuttamaan Oulujoen ja Vuoksen (Saimaan) vesistöjä valtavien jäteongelmiensa johdosta satoja ellei tuhansia vuosia. Mitä mitempään saastuttavaa radioaktiivista mustaliusketta louhii, sitä suuremmat ja kalliimmat jäte- ja jätevesiongelmat ovat veronmaksajien hoidettavana.

On myös täysin kestämätöntä millekkään Suomen hallituspohjalle tahansa, että valtionyhtiö Terrafamella on kumppanina yhtiö Trafigura joka on tuomittu maailmalla lukuisista rikoksista.

Toteutuuko tässä valtionyhtiö Terrafamella Suomen hallituksen valtionyhtiöiden uuden omistusohjaustrategian kriteerit, että Suomen valtionyhtiöiden tulee olla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti yhteiskuntavastuullisia ja esimerkillisiä toimijoita?

Kiitos.

Posted in Yleinen | Leave a comment

”latitude66” puskee kaivoshankettaan kuusamolaisten enemmistön tahdon vastaisesti – K-median tuella

Dragon Miningin Kuusamo Goldin yritystunnuksella toimiva ”latitude66” -yhtiö hakee jälleen Kitkajoen Juomasuon ja Hangaslammen uraanikultakoboltti malmioon, jossa on todettu olevan GTK:n aikaisemman tutkimuksien mukaan 187 kertaa enemmän uraania kuin kultaa. Ja kulta- ja koboltti on malmiossa kytköksissä uraaniin. Kitkajoen Juomasuo on raportoitu GTK:n ja KTM/TEM:n toimesta kansainvälisen atominergiajärjestön punaiseen uraanivarantokirjaan. Alla ”Kuusamon uraanivyöhyke” Ministeriön kartassa Kuusamon, Posion ja Sallan alueella. Erikseen karttaa on merkitty Kitkajoen Juomasuon uraanimalmio. Esitys pidetty atomiteknillisen seuran seminaarissa KTM/TEM kaivosylitarkistajan toimesta. 
Uraanimalmiotkartta

GTK raportti koskien Kitkajoen Juomasuon malmion kairauksia, osoittaa sen, että uraania ja toriumia on aina parista kymmenestä metristä lähtien aina päämalmioon saakka, jossa muut mineraalit kytköksissä uraaniin ja toriumiin.

GTK raportti koskien Kitkajoen Juomasuon malmion kairauksia osoittaa, että uraania ja toriumia on aina parista kymmenestä metristä lähtien aina päämalmioon saakka, jossa muut mineraalit kytköksissä uraaniin ja toriumiin. Erityisen korkeita pitoisuuksia radioaktiivisia aineita on juuri päämalmioissa. Yhtiö koskiessaan kultaan tai kobolttiin käsittelee myös vääjäämättä myös uraania. GTK geologi Heikki Pankan mukaan ne kulkevat malmioissa käsi kädessä. 

Yhtiö puskee alueelle ,vaikka Kuusamon kaupunginvaltuusto ja Pohjois-Pohjanmaan ELY hylkäsi yksimielisesti aikaisemman Juomasuon YVA:n uraanipuutteiden takia ja Kuusamon valtuusto päätti yksimielisesti valtuuston luonnonvarasuunnitelmassa, että alueelle ei voida riskittömästi kaivoksia perustaa.
kaivostyrmättiinkunnolla
Kuusamon kaupunki päätti yleiskaavassa äänin 39-4, että alueelle ei voida perustaa kaivoksia sekä taloustutkimuksen tutkimuksessa suuri kuusamolaisten enemmistö totesi ei tule hyväksymään kaivosta missään muodossa. Talvivaaran myrkkytulvan jälkeen ministerit Säätytalolla suomalaisille lupasivat, että seuraavissa Suomen kaivoshankkeissa edellytetään ensin sosiaalista toimilupaa. Latitude yhtiöllä ei sitä ole Juomasuon kaivoshankkeessa. 
Gallup
Nyt yhtiö on hakenut laajan valtauksen Juomasuon kaivospiirien ympärille Käylän ja Säkkilän kylien iholle (Tukesin kaivosrekisterin karttakuvassa ruskealla). Lisäksi kuvassa vihreällä ”Latitude66” varaukset laajalla alueella Pohjois-Kuusamon kylien päällä.
Kuvaavaa on että yhtiö on jakanut sponssirahaa lehtimainoksilla sitä haluaville – toiminta ei eroa siitä mitä nähtiin koskisodassa Kuusamossa. Kaikki tietävät mitä se tarkoittaa.
Yhtiö on malliesimerkki kaivosyhtiöiden vääristelystä ja valehtelusta Suomessa. Yhtiö on muun muassa mediassa väittänyt vetäytyneensä Rukan ympäriltä 10 km säteellä, vaikka yhtiö ei ole luopunut Rukan Sivakkaharjun ja Meurastuksenahon kaivospiireistä jotka ovat alta 5 km Rukamarketilta.  Valitettavasti K -media ostaa kaivosyhtiön vääristelyt samalla puolueettoman journalistiikan periaatteet unohtaen.
Näyttökuva 2020-9-5 kello 23.06.24
Lisäksi yhtiöllä on laajat varaukset Etelä-Sallassa ns. Hautajärven uraanivyöhykkeellä Ylä-Oulankajokivarressa Oulangan kansallispuiston kyljessä vaikka yhtiö on mediassa väittänyt vetäytyvänsä Oulangan kansallispuiston ympäriltä. Lisäksi yhtiöllä on laajoja varauksia ja valtaushakemuksia Riisin kansallispuiston lähellä Riisin Maaningassa vaikka yhtiö on väittänyt mediassa vetäytyvänsä Riisitunturin kansallispuiston ympäriltä. Yhtiöllä on lisäksi varauksia ja valtaushakemuksia Maaninkavaaran kylällä, Sukerijärven luonnonpuiston, Kätkytvaaran ja Ritakorkian vanhojen metsien suojelualueiden ympärillä sekä Kitkan tunturijärven (Natura ja Suomi 100 helmeä järvi) ympärillä.
Posiolla yhtiö uhkaavarauksillaan Riisitunturin kansallispuiston ja Kitkajärven Naturajärven lisäksi Kirintövaaran ja Himmerkin lomakeskuksia lähes Posion keskustaajaman päällä.
”Latitude66” yhtiön tapa puskea kaivosta Juomasuolle vastoin kuusamolaisten enemmistön tahtoa osoittaa, että yhtiön puheet kuusamolaisten ja luonnon kunnioittamisesta sekä vastuullisuudesta on pelkkiä korulauseita vailla totuuspohjaa.
Latitude on myös malliesimerkki siitä, kuinka kaivosteollisuuden vapaaehtoisen kaivosvastuuverkoston toiminta on kestämätöntä kaivosyhtiöiden viherpesua. Yhtiöiden toiminta muuttuu vain lakeja muuttamalla. Suositukset eivät riitä. Valitettavasti Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) pyrkii parhaillaan vesittämään kaivoslain uudistamista kaivosyhtiöiden eduksi.
Kuusamolaisten tulee yhdessä tuumin taistella kaivosyhtiön väärää informaatiota, lobbausta ja huijaamista vastaan sekä paremman kaivoslain puolesta.
Meidän kaikkien kuusamolaisten, Kuusamon ystävien, luonnon ja kulttuuriarvojen ymmärtäjien tulee vaalia koko Kitkan-Koutajoen vesistön puhtautta ja koskien vapautta puolustaneiden muistoa.
Olkoon ohjenuorana kirjailija ja Koillissanomien** perustaja Reino Rinteen kirjoittama kaukaa nähty varoitus Kuusamon uraanivyöhykkeen* hankkeista, erityisesti Juomasuosta kirjassaan Kirveskö järveen (suora lainaus sivulta 58):
”Kansan kannattaisi (Kuusamossa) sanoa: – Emme me niin hiton tyhmiä ole ettemme tajua: Jos maaperää mullistetaan jonkin mineraalin saamiseksi, niin kyllä kaikki muutkin tuossa maaperässä piilevät mineraalit häiriintyvät ja liikkeelle lähtevät. Älkäämme salliko Koillismaan ylängöllä uraanin liikekannalle panoa. Jos niin tapahtuisi, silloin koskien ja järvien suojelu olisi ollut turhaa. Kitkaa, Kitkajokea ja Paanajärveä emme salli kaiken kaikkiaan ja sittenkin vähäarvoisten mineraalien esille möyrimisen menossa tuhota. Koillismaan ylänköläisten on oltava varuillaan ettei jouduttaisi uraanievakkoon.”
*Kuusamonuraanivyöhyke
UraaniesiitymiäSuomessa
**Reino Rinteen perustama Koillissanomat oli puolueeton paikallislehti vuoteen 1986 saakka, kunnes Juomasuon kaivoskriitikkonakin kunnostautunut Reino Rinne joutui luopumaan lehden päätoimittajan tehtävistä. Outokumpu perusti Juomasuon koelouhoksen 1990 luvun alussa, jota vastaan uraanitiedoilla kävi Reino Rinne omalla uudella Koillismaan Luonto ilmaisjakelu lehdellä. Koillissanomat vaikeni Juomasuon uraanista. Reino Rinteen kirjelmä luontoaktiivina vesioikeuteen sai Outokummun luopumaan hankkeesta. Koillissanomat lehdestä tuli osa Keskustan Suomenmaan mediakonsernia ja nykyisin se on osa K-mediaa. Koillissanomat sai tiedon Juomasuon uraanista jo 2006, ollen paikalla, kun Juomasuolla mitattiin kovia säteilyjä louhoskivistä, mutta sen sijaan että olisi alkanut vaatimaan vain pari kilometriä Käylän ja Säkkilän kylien välissä säteilevän louhoksen peittämistä, Koillissanomat alkoi puolustamaan hanketta ja leimaamaan kaivoksen vastustajia. Koillissanomat muutti kaivosta kannattavan kantansa kaivoksen perustamista vastaan vasta 2014 kuusamolaisten kovan vastarinnan takia. Nyt Latitude yhtiö kertoo Juomasuon Hangaslammen valtauksien TUKES:in (2020) vastineessaan, että Koillissanomat ei enää ole ongelma heille Juomasuon kaivoksen perustamissa, koska siitä on tullut osa K-mediaa. Tämä Latituden väite on kyllä valitettavasti näkynyt muun muassa siinä, että kaivosyhtiön tiedotteet menee sukkana suoraan K-mediakonsernin nettisivuille ja lehtiin – kritiikittömästi ilman tasapuolista journalistista otetta. Yhtiö on vastineeksi ostanut paljon K-medialta nettimainos tilaa. Kaivosvastustajien vastinekirjoituksien julkaisemiseksi on jouduttu taistelemaan, ja monesti niitä yritetty peukaloida mm. poistamalla uraani sana. K-median pääkonsernin päätoimittaja kielsi allekirjoittanutta kahdesti sähköpostilla eduskuntavaaleissa 2019 käsittelemästä Kitkajoen Juomasuon kaivoshanketta, vaikka se oli yksi keskeisimmistä Kuusamon keskusteluteemoista – antaen ymmärtää, että siitä tulisi ongelmia blogin kirjoittamisen jatkolle. Käsittelin sitten kaivoslakia, terrafamea ja fennovoimaa vähän vastineeksi laajemmin. 2020 K-media lopetti kaikki blogistit nettisivuiltaan. Ja Latitude ja muut kaivosyhtiöt kiittää. Tämä sama kehitys on valitettavasti näkynyt K-median Lapin Kansassa, missä Latitudea kritisoivia kaivoskirjoituksia on sensuroitu ja vastineita ei ole julkaistu. 
Posted in Yleinen | Leave a comment

Tavajärvi osaksi Paanajärven kansallispuistoa osana ”Kuusamo – Gateway to Russian Karelia Wilderness” -hanketta

Fennoscandinavian Green Belt Karjalan työryhmä on aktivoitunut hienosti Kuhmon kaupunginjohtajan Tytti Määtän johdolla. Samaan aikaan Kuusamossa käsitellään kaupunkistrategiaa ja Pohjois-Pohjanmaan liitossa lähialueyhteistyötä osana EU:n rakennerahastoja. Fennoscandinavian Green Belt työryhmässä ja maakuntaliitossa on myös Kuusamon kaupungin edustajat.
__
Koillismaan Vihreiden hallitus esittää, että Suomi edistäisi osana Fennoscandinavian Green Belt prosessia ja lähialueyhteistyötä sitä, että Paanajärven Nuorusen tunturijärvi, Tavajärvi, liitettäisiin osaksi Venäjän Karjalan Louhen piirin Paanajärven kansallispuistoa.
__
Tavajärven tunturijärvi hienon Nuorusen tunturinjuuressa on hieno maisema- ja erämaa kokonaisuus ja ansaitsee tulla liitetyksi osaksi Paanajärven kansallispuistoa. Alue on myös monelle kuusamolaiselle suvulle rakas paikka. Paana- ja Pääjärven lisäksi Kivakkatunturi- ja Nuorunen ovat vetovoimaisia retkikohteita suomalaisille ja venäläisille matkailijoille, Tavajärvi kuuluu luontevasti osaksi tätä kokonaisuutta. Tavajärvi ja Nuorusen tunturi näkyy hienosti Kuusamon puoleiselta Kuntivaaran laelta. Katso liitteen luontokuvaaja Heikki Ketolan kuva.
__
Suomen puolella tulisi selvittää Kuusingin olemassa olevan luonnonsuojelualueen liittäminen osaksi Oulangan kansallispuistoa sekä suositun karhunkierros polun jatkuminen Kitkajoen Päähkänältä Kuusingin Karhunpolulle Saunavaaralle ja sieltä edelleen Kuusingin Leirintäalueelle ja Vuotunkiin.
__
Karhunkierrospolun laajentamista Kuusingille ja rajat ylittävää erämaamatkailun yhteistyötä esitti jo Kuusamon ja Venäjän Louhen piirin juhlayhteistyöseminaarissa maakuntahallinnon puheenjohtaja Matias Ojalehto (kesk.).  Kuusamon ja Louhen piirin yhteistyön juhlaseminaarissa katsottiin, että Louhen piirin erämaaluonto tulee olemaan merkittävä matkailun vetovoima tekijä Kuusamo – Louhi alueella ja siten omalta osaltaan edistämään Suoperän raja-aseman toimintaa sekä Louhen piirin tiestön parantamista Venäjän Karjalan prioriteettilistalla.
__
Näitä hankkeita voisi Suomen ympäristöministeriö ja maakuntahallitus rahoittaa mm. osana EU-Venäjä yhteistyörahoituksia mm. Karelia CBC hankkeina. Alueelle tulee aloittaakin oma ”Kuusamo the Gateway to Russian Karelia Wilderness” -hanke.
__
Koillismaan Vihreät hallitus
Mika Flöjt
puheenjohtaja
Pekka Virtanen
varapuheenjohtaja
Jouko Niikkonen
sihteeri
Heikki Ketola
rahastonhoitaja
Jaana Voutilainen
Sisko Mikkonen
Tero Ronkainen
Ossi Tyni
Posted in Yleinen | Leave a comment

Esitimme luonnonmukaisia ohitusuomia, ei kalliita teknisiä kalateitä

Kalanviljelijä Pertti Parviainen Taivalkoskelta kirjelmöi (KS 20.5) Iijokeen laitettavien pyyntikokoisten kalaistutuksien puolesta vaelluskalojen palauttamisen sijaan. Antaen ymmärtää, etteivät vaelluskalat eivät nousisi ja kalatiet ovat kalliita. On totta, että tekniset kalatiet, betonihäkkyrät, ovat kalliita, ja niissä hinnoissa lienee ”vedätyksen makua”. Niitä betonihäkkyröitä emme suosi mekään, vaan esitimme kirjoituksessamme AVI:lle toimivampia ja halvempia luonnonmukaisia ohitusuomia. Haluamme Iijoen uusiin kalatalousvelvoitteisiin luonnonmukaisia ohitusuomia, jotka toimivat kaikille kaloille niin ylös ja alaspäin kulkemiseen. Luonnonmukaisiin ohitusuomiin ja vanhoihin joen uomiin ympärivuoden myös ns. ympäristövirtaamia laajempien kutu- ja poikastuotantoalueiden varmistamiseksi.

Lohen osalta Iijokeen voidaan palauttaa vielä alkuperäinen Iijoen lohikanta LUKE:n Taivalkosken Ohtaojan kalanviljelylaitoksilta mäti- ja pienpoikasten tuki-istutuksien kautta. Iijoki on merkitty suuren potentiaalinsa vuoksi Suomen vaelluskalojen kärkihankevesistöksi, mutta mehän emme esittäneet kirjoituksessamme luonnonmukaisiin ohitusuomiin käytettävän veroeuroja, vaan totesimme heti kirjoituksen alussa, että tulee toteuttaa ns. ”haitan aiheuttaja maksaa” -periaatetta, eli vesivoimayhtiöt haitan aiheuttajina kalakantojen kulun estämiselle ja vaelluskalakantojen heikentymiselle maksavat vaelluskalojen palauttamisen.

Ja yleisesti mitä tulee kalanviljelyyn niin sillä on hyviä mahdollisuuksia sisävesissä, kunhan järjestetään mahdollisimman vähän vesistökuormitusta ja kehitetään ns. suljetun vesikierron järjestelmiä, sekä ennen kaikkea käytetään kasvipohjaisia rehuja ruokana kasvatuskaloille. Eviran tutkimuksen mukaan kaikista puhtainta ruokakalaa (raskasmetalleista ym. muut) on sisävesien kasvatuskala, jos se on kasvatettu vain kasvispohjaisella rehulla – ei siis Itämeren myrkkyjä itseensä keränneellä kalarehulla. Siis se on siten jopa puhtaampaa kuin järvikala ja norjan tuontikala. Valitettavasti vain pieni osa kalanviljelijöistä käyttää kasvipohjaisia rehuja.  Toivottavasti sisävesien kalanviljelijät pyrkivät minimoimaan vesistöpäästönsä, siirtyvät mahdollisimman paljon suljettuun kiertoon, kaappaavat ravinteita vaikka pajukkosuodatuskentillä ennen vesien laskemista vesistöön jne, edistävät Kajaanin kalaseminaarissa esiteltyjä uusia innovaatioita ja siirtyvät kasvispohjaiseen rehuun. Brändivaltti ruokapuhtauden osalta. Silloin kalanviljelijöillä entistäkin suurempi vetovoima ja markkinarakoa, muutenkin kotimaista suosivassa ruokatuotannossa. Tähän muutokseen tulisi antaa tukea sisävesien kalanviljelijöille EU:n aluekehitys-, maaseutu ja/tai kalatalousvaroista.

Kala-alaa olemme puolustaneet viimeksi Kuusamon valtuuston kokouksessa korostaen, että maailman merien ekosysteemien romahtaessa ja saastuessa globaalimuutoksien ja ylikalastuksen takia – kotimainen järvikalastus ja kala-ala nousee arvoon arvaamattomaan ruokaturvallisuuden takaajana ja ruoantuottajana. Meidän tuleekin kaikin keinoin säilyttää omat puhtaat vesistömme ja kalastaa niitä kestävästi sekä lisätä kalakantojen monimuotoisuuden kestävyyttä muun muassa parantamalla kaikkien vaelluskalojen elinolosuhteita.

Ja mitä yrittäjyyteen tulee, Vihreissä on valtakunnallinen Vihreät yrittäjät -liike jos sellainen kiinnostaa, sekä Koillismaan, Oulun ja Lapin vaalipiiriin jäsenistössä useita monen alan eri yrittäjiä. Omalta kohdalta voin kertoa, että olen itsekin ollut vuosia osa-aikainen freelancer eli ns. microyrittäjä. Lisäksi sihteeri Jouko Niikkonen on yli 20-vuotta ollut Tele-alalla yrittäjänä Kuusamossa. Hallituksessamme ja jäsenistössämme on myös ruokatuotannon alan yrittäjiä ja eri alojen pienyrittäjiä.

Lyhyesti: Emme mekään halua betonisia teknisiä kalateitä vaan halvempia ja toimivampia luonnonmukaisia ohitusuomia, sellaisia joita Iijoen vesistössä on jo Kostojoella. Pyytikokoisten kohteitakin kalanviljelijöille voi olla mm. Kylmäluoman alueella tai esimerkiksi Rukan matkailukeskuksen ja keskustaajamien läheisyydessä suljetuissa vesistöissä. Ymmärtääksemme Metsähallitus on tämmöisiä kohteita suunnitellut. Iijoen vesistössä on valtava vaelluskalapotentiaali – ja se, Iijoen vaelluskalojen palauttaminen; pitää ottaa pikaisena aluepoliittisena investointina jokialueen kuntien, maa- ja vesialueiden omistajien, kalastusmatkailun sekä vesiluonnon monimuotoisuuden eduksi.

Iijoen kalatalousvelvoitteiden positiivisen muutoksen kautta vaelluskalojen ja jokivartisten hyväksi.

Koillismaan Vihreiden hallituksen puolesta,

Mika Flöjt

puheenjohtaja

Jouko Niikkonen

sihteeri

Posted in Yleinen | Leave a comment

Avoin lausunto TEM:in kaivoslain uudistamiskyselyyn

Lausuntopohja Työ- ja elinkeinomisteriön kaivoslaki kyselyyn, jokainen voi kirjoittaa omaehtoisesti netissä alla olevasta linkistä (alla teksti valmiiksi)

https://www.otakantaa.fi/…/h…/451/osallistuminen/834/kysely/

1. Miten parantaisitte kaivosalueen kaivoslain alaisten hankkeiden vaikutuspiirissä olevien maa- ja vesialueiden omistajien, yhteisöjen ja muiden elinkeinojen asemaa?

Viittaamme kyselyn saatetekstiin, jonka mukaan kaivoslain uudistuksen lähtökohtana on ympäristönsuojelun tason parantaminen, kaivosten toimintaedellytysten varmistaminen sekä paikallisen hyväksyttävyyden ja vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen.

Viittaamme myös perustuslain ja julkisuuslain säännöksiin ja tavoitteisiin viranomaistoiminnan avoimuudesta, ja katsomme että tämän kysymyksen ensimmäiseksi asetettu kysymys kaivoalueen maanomistajien asemasta ilman kysymykseen liitettyjä perusteluja ja kontekstia on huono lähtökohta tarkastella kaivoslain uudistamistavoitetta.

Viittaamme kaivoslain 1 §:n 1 momentin ja 2 momentin säädöksiin, ja katsomme, että niistä määrittelyistä irralliseksi kysymykseksi otettu kaivosalueen maanomistajien aseman parantaminen, vaikka se onkin oikeutettu kysymys, ei ole oikea lähtökohta kaivoslain uudistamisen selvittämiseksi.

Kaivoslain soveltamiskäytänteissä ei tällä hetkellä vallitse kaivoslain 1 §:n tavoitteessa kuvattua tasapainotilaa kaivosalan ja kaivosalasta kärsivän muun maankäytön välillä, jonka vuoksi tämä perusasetelman virhe on korjattava kaivoslain uudistuksessa, ja siinä yhteydessä myös kaikkien kaivoslain alaisten hankkeiden vaikutuspiirissä olevien asianosaisten perustuslaillisten oikeuksien turvaaminen.

Kaivoslain alaisten hankkeiden eräs oleellinen epäkohta on, että kaivosyhtiö hakee lupia pieniin palasiin määritellyille hankealueille, ja jättää hakemuksessaan kuvaamatta samaan hankekokonaisuuteen kuuluvat lupansa tai lupahakemuksensa. Eikä kaivoslupaviranomainen hankkeiden kuulutusasiakirjoissaan ole hakijan hankekokonaisuutta esille tuonut. Täten kyse ei ole vain kulloisenkin hankealueen maanomistajien asemasta vaan koko toiminnallisen hankealueen kaikista maanomistajista, nautintaoikeuksien haltijoista ja haitankärsijöistä, joiden asema tulee lainsäädäntöä tarkistettaessa turvata.

Kaivosalue on liian kapea määrittely tämän ensimmäisen kysymyksen lähtökohdaksi.
Kaivostoiminnan (varaus, malminetsintä, kaivostoiminta, sulkeminen ja jälkihoitotyöt) eri vaiheiden ajallista kestoa erityisesti pitkittyneiden malminetsintäjatkolupien osalta tulee tarkastella haitankärsijöiden näkökulmasta. Pitkittyneet lupa- ja muutoksenhakuprosessit vaikeuttavat esimerkiksi paikallisen maankäytön kehittämistä ja suunnittelua, haittaavat maanomistajien investointisuunnitelmia, sekä alueen luontoon perustuvien elinkeinojen kehittämistä sekä luontomatkailuyrittäjien toimintaa alueella pitkän aikaa kaivosyhtiön varaus- ja malminetsintähakemusten alkuvaiheista lähtien.

Nykylain mukaan malminetsintää voidaan tehdä malminetsintäluvan tai maanomistajan luvan perusteella. Maanomistajan lupa (kaivoslaki 7 §) useimmiten kattaa vain pienen osan koko kaivosyhtiön haluamasta tulevasta kaivosalueesta. Toki Lapissa Metsähallituksen hallinnassa on laajat alueen, mutta samaan aikaan noiden ns. Lapin maiden todellisista omistusoikeuksista on kiistaa.

On erikseen todettava, että kaivosalan valvojaviranomainen ei ole puuttunut kaivosyhtiöiden väitteisiin ja toimintaan siitä, että malminetsintää saisi harjoittaa maanomistajien luvalla. Viittaamme kaivoslain 9 §:n 2 momentin 1 kohtaan, jonka mukaan malminetsintää, joista voi aiheutua haittaa (ja kairaukset on määritelty menetelmäksi josta voi aiheutua haittaa). Mutta valvontaviranomainen ei ole puuttunut tämän kaivoslain 9 §:n 2 momentin vastaiseen kaivosyhtiöiden kairauksiin ”maanomistajien luvalla”.

Valvontaviranomaisen puuttumattomuus kaivoslain vastaisiin toimiin asettaa koko kaivosalan yhteiskunnallisen legitimiteetin kyseenalaiseksi. Katsomme ettei kaivoslain soveltamiskäytäntöjen tulkintavastuuta ja toimintojen haitattomuuden arviointivastuuta voi jättää yksittäisen maanomistajan vastuulle ja neuvottelukysymykseksi kaivosyhtiön ja maanomistajan välille, vaan kaivoslakia on uudistettava siten, ettei epäselvyyttä jää siitä, että kairauksin ja tutkimuskaivantoihin perustuva malminetsintä vaatii aina lupaviranomaisen antaman malminetsintäluvan.

Laajemmin tämä koskee Metsähallituksen hallinnoimia maa-alueita, joiden suhteen on selkeästi kirjattava, ettei Metsähallituksella ole oikeutta antaa ”lupaa” kairauksin tai tutkimuskaivannoilla tehtäviin malminetsintälupiin.

Malminetsintäluvan jatkamisluvan lisäehdoksi on asetettava maanomistajien, naapurikiinteistöjen ja vesialueiden omistajien suostumus.

Jo alueen varausvaiheesta alkaen on kaivosyhtiölle asetettava alueen varaamisesta varausmaksu alueen maanomistajille.

2. Miten parantaisitte kaivosalueen maanomistajien kaivoslain alaisten hankkeiden asianosaisten tiedonsaantioikeutta?

Kysymys tulee muuttaa koskemaan kaikkien kaivoslain alaisten hankkeiden maanomistajien, maankäyttöoikeuksien haltijoiden ja haitankärsijöiden tiedonsaantioikeutta.
Kysymyksen taustakuvauksessa luodaan harhauttavasti kuvaa kuin:
”Malminetsintälupahakemuksen osalta asianosaisia olisivat etenkin malminetsintäalueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajat ja näihin 5 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdan nojalla rinnastettavat. Riippuen malminetsintäluvan nojalla suunniteltujen malminetsintätoimenpiteiden laadusta ja laajuudesta, asianosaisia voivat tapauskohtaisesti olla myös malminetsintäalueeseen kuuluvien kiinteistöjen haltijat sekä muut 5 §:n 2 momentissa mainitut. Kaivoslupahakemusten osalta asianosaisia olisivat etenkin kaivosalueeseen ja kaivoksen apualueeseen kuuluvien kiinteistöjen omistajat, kaivosalueen lähialueiden kiinteistöjen omistajat, kaivosalueeseen ja kaivoksen apualueeseen kuuluvien kiinteistöjen haltijat sekä 5 §:n 2 momentissa mainitut.
Katsomme vastoin kysymyksen taustakuvauksessa esitettyä, että kaivoslain 165 §:n perusteluissa määritellään että asianosaisia eivät ole vain hakemusalueen maanomistajat, vaan kaikki joiden etuun, oikeuteen tai velvollisuuteen saattaa haetun lupahakemuksen mukainen toiminta saattaa vaikuttaa.
Katsomme ehdottomasti, ettei kyseistä lain perustelua tule kaventaa asianosaismäärittelyn osalta kysymysasettelussa kuvattuun suuntaan.
Erityisesti katsomme, että malminetsinnän ja kaivoshankkeiden suurin vaikutusten levittäjä on hankkeen päästöt vesistöihin, jonka vuoksi kaivoslain alaisten hankkeiden asianosaiseksi on aina katsottava vesialueiden omistajat, joilta on aina pyydettävä lausunnot hankkeesta riittävillä hankkeen ympäristö- ja vesistövaikutusarvioilla varustettuna.

Vastaava mahdollisuus riittäviin tietoihin perustuvaan lausunnonantoon on oltava myös alueen paliskunnan tokkakunnalla sekä luonnonsuojeluviranomaisilla, sekä yleistä etua turvaavilla viranomaisilla.

Katsomme tämän kysymyksen asianosaisten tiedonsaantioikeudesta oleelliseksi kaivoslain uudistamisessa. Kysymys liittyy myös kaivosviranomaisen velvollisuuteen kertoa tiedossaan ja tiedostoissaan olevat sellaiset tiedot asianosaisille, jotka voivat vaikuttaa asiaosaisten harkintaan omien oikeuksiensa turvaamiseksi lupahakemusten kuulemismenettelyissä.
Katsomme, ettei kaivosalan lupaviranomainen ole toiminut tämän velvoitteen mukaisesti eikä ole antanut kuulutuksissaan hallussaan olevia tietoja, jonka vuoksi niistä ei siten ole voitu käydä julkista keskustelua eivätkä asiaosaiset ole voineet käyttää niitä tietoja oikeuksiensa puolustamiseksi.
Katsomme että julkisuuslain mukaan tutkimus, tilasto sekä niihin verrattavissa oleva selvitys tulee julkiseksi, kun se on valmis käyttötarkoitukseensa. Säännöksessä todetaan erikseen, että selvitys tulee julkiseksi silloinkin, kun se liittyy keskeneräiseen asiaan.
Edellä kuvattua hallussaan olevaa julkiseksi tullutta tietoa ei kaivosalan lupaviranomainen ole kuulutusasiakirjoissaan eikä lausuntopyynnöissään julkaissut esimerkiksi hankealueeseen kuuluvien haitallisten mineraalien osalta. Täten asianosaiset eivät ole lausunnoissaan voineet ottaa huomioon haitallisista mineraaleista mahdollisesti heidän oikeusturvalle tai etuuteen aiheutuvia haittavaikutuksia.
Kaivostoiminnan ympäristölupahakemusten osalta katsomme ympäristölupaviranomaisen olevan myös sellainen asianosainen, jolle kaivoslupaviranomaisen on toimitettava hallussaan ja hallinnassaan olevat tiedot hankkeen kohteena olevan malmion ympäristön kannalta haitallisista mineraaleista. Mutta nykyään ei kaivosviranomainen sellaisia tietoja julkisesti anna ympäristölupaviranomaisellekaan, vaan ympäristölupaviranomainen jää kaivosyhtiön antamien tietojen varaan ja sen vuoksi myös asianosaiset ympäristölupahakemusten kuulemismenettelyissä.
Katsomme ettei kaivoslupaviranomaisen noudattama käytäntö toteuta viranomaistoiminnan avoimuudelle sekä tiedon tuottamiselle ja jakamiselle perustuslaista ja julkisuuslaista seuraavia vaatimuksia erityisesti huomioiden se, että kysymys on laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia aiheuttavien päätösten pohjana olevista tiedoista.
Tämä asianosaisten tiedonsaantioikeuden parantamisvaatimus on turvattava riittävillä täsmennyksillä uuteen kaivoslakiin.

3. Miten määrittelisitte kaivoksen vaikutusalueen (esimerkiksi maantieteellisesti), jotta esimerkiksi toiminnanharjoittaja voisi jo ennen vaikutusten aiheutumista tunnistaa kaivoksen vaikutusalueen?, jolla kaivoslain alaisen hankkeen hakemusasiakirjat on julkaistava?

Kysymys on monella tavoin sekava ja harhauttavakin.
Kysymyksen taustaselvityksessä puhutaan vaikutusalueesta lupaviranomaisen kuulutusasiakirjojen julkaisemisen kannalta, ei suinkaan toiminnanharjoittajan tarpeesta saada kansalaisilta etukäteen tiedon kuinka laaja tulevan kaivoshankkeen vaikutusalue olisi.

Katsomme että kysymysasettelu rapauttaa luottamusta ministeriön lainsäädäntötyön valmisteluun ja tämän kansalaisille suunnatun kyselyn tarkoitukseen, ja luo vaikutelmaa ettei ministeriöllä ole aikomuksena saada selville tosiasiallista kansalaisten mielipidettä asiasta.

Katsomme että kaivoslain alaisten hankkeiden vaikutusalue on selvitettävä sekä lupaviranomaisen että kaivosyhtiön toimesta. Selvitys on perustuttava sekä tieteellisiin selvityksiin ilma-, ympäristö- ja vesipäästöjen vaikutuksista että laajuudesta. Tämän selvittämiseksi on elinkeinoministeriön ja ympäristöministeriön teetettävä riittävät luotettavat selvitykset sekä koottava ympäristöseurannan tuloksien perusteella arviot eri tyyppisten hankekokonaisuusien vaikutuksista ja vaikutusalueista. Tähän liittyen vaadimme palautettavan metsäntutkimuskeskuksen metsään ja sammaliin liittyvät määräajoin toistuvat raskasmetallitutkimukset, jotka osoittivat esim. Talvivaara-hankkeen raskasmetallipäästöjä jo parin toimintavuoden jälkeen 50 km säteellä Sotkamosta.
Vesistövaikutusten selvittämisen osalta vaadimme käynnistettävän kaivosten jätevesien kemiallisten ja ekologisten haittavaikutusten selvittämisen EU:n vesipuitedirektiivin velvoittamalla tavalla kaikkien Suomen kaivoshankkeiden osalta, ja siihen saakka kun kyseinen selvitys on kesken ei aloituslupaa uusille hankkeille saa myöntää, mikäli yhtiö hakee lupaa päästönormien ylityksille.
Edellä kuvattuun viitaten katsomme että kaivoslain alaisten hankkeiden vaikutusalueen määrittely kuuluu lupaviranomaisen vastuulle, ja lupaviranomaisen on kuulutusasiakirjassaan perusteltava mihin osoitettuihin seikkoihin vaikutusalueen määrittely perustuu. Perustelu on tuotava kuulutusasiakirjassa esille siten, että siihen asianosaille syntyy lausumismahdollisuus.

Vaikutusalueen määrittelyssä on otettava huomioon kaikki mahdolliset muut alueen käyttöön liittyvät hankkeet ja niiden yhteisvaikutukset haettavan hakemuksen kanssa.

4. Miten parantaisitte kaivoksen vaikutusalueen (esimerkiksi maantieteellisesti) maanomistajien asianosaisten asemaa ja tiedonsaantioikeutta?
Viittaamme edellä kohdissa 1., 2. ja 3. lausumaamme.
Vaikutusalue ei vaikuta asianosaisten oikeuteen saada jo hankkeen alkuvaiheessa tietoonsa alueensa tulevaisuutta koskevat oleelliset tiedot voidakseen vaikuttaa niitä koskeviin päätöksiin.
Parantaminen tapahtuu siten, että kaivosviranomainen velvoitetaan kaivoslakiin annettavilla tarkennetuilla säädöksillä noudattamaan Århusin sopimusta, perustuslain oikeusturvatakuuta, hallintolakia ja kaivoslain 1 §:n tavoitetta.

5. Millä tavalla parantaisitte kaivosluvan ja ympäristöluvan yhteensovittamista?
Kysymyksen taustaselityksessä viitataan 1.9.2020 voimaan tulevaan lakiin kaivosluvan ja ympäristöluvan yhdenaikaisesta käsittelystä. Kyseistä yhteiskäsittelyä voi kaivosyhtiö pyytää.

Nykyisellä kaivosviranomaisen kaivoslain soveltamismenettelyllä kyseinen uusi lupien yhteiskäsittely on asianosaisten oikeusturvan kannalta huono. Menettely yhdistää kaivoslain mukaisia selvityksiä ja ympäristönsuojelulain mukaisia selvityksiä samanaikaisiin käsittelyihin, mutta ei turvaa sitä, että kuulutusmenettelyn yhteydessä asianosaisille tulisi annettavaksi oleelliset tiedot ymmärrettävällä, selkeällä ja yksikäsitteisellä tavalla.
Viittaamme edellä kohdissa 1., 2. ja 3. lausumaamme.
Katsomme, että kaivosluvan ja ympäristöluvan yhteensovittamista on parannettava, ja parantamisen on lähdettävä kaivosviranomaisen toimintakulttuurin parantamisesta.
Lupamenettelyjen yhteensovittaminen onnistuu vasta sitten, kun on saatettu selkeästi laissa velvoitetuksi kaivosviranomaisen velvollisuus kertoa tiedossaan ja tiedostoissaan olevat sellaiset tiedot asianosaisille, jotka voivat vaikuttaa asiaosaisten harkintaan omien oikeuksiensa turvaamiseksi lupahakemusten kuulemismenettelyissä.
Niin kauan kun kaivosalan lupaviranomainen ei toimi tämän velvoitteen mukaisesti ei myöskään lupien yhteensovittamismenettelyssä toteudu asianosaisten ennakollisen oikeussuojan turvaaminen.

6. Millä tavalla kaivoksen lupaprosesseja tulisi kehittää, jotta suunnitellun kaivoksen ympäristövaikutukset tulisi otetuksi huomioon mahdollisimman varhaisessa vaiheessa?

Viittaamme edellä kohdissa 1., 2., 3. ja 4. lausumaamme.
Ensiksikin, kaivoshankkeen ja sen ympärillä olevien lupahakemusten muodostama tosiasiallinen toiminnallinen hankekokonaisuus tulee kuvata. Tätä ei kaivosviranomainen nykyisin tee.
Katsomme että kaivosten lupaprosesseja on nykyään palasteltu pieniksi lupa-aluehakemuksiksi ja -päätöksiksi, jottei kaivoslain 48.2 §:n mukainen harkinta luvanmyöntämisen mahdollisesta esteestä edes tulisi harkittavaksi lupaharkinnassa ja sen jälkeisissä muutoksenhauissa.
Samalla nykyinen kaivoshankkeiden palastelu pieniin lupa-aluehakemuksiin johtaa myös siihen, ettei pienen lupa-aluehakemuksen YVA-selvitysvelvollisuus täyty. Tämä menettely on katsottava EU:n komission ohjeistuksen vastaiseksi, jonka mukaan liitännäishankkeiden (esim. muualla toimiva rikastamo) kuulumista YVA-menettelyn piiriin tulisi arvioida ”centre of gravity” -testin avulla (Commission Note, Subject: Interpretation line suggested by the Commission as regards the application of Directive 85/337/EEC to associated/ancillary works. 5.3.2012).
Ohjeiston viittaamassa testissä arvioidaan, ovatko liitännäiset hankkeet tai toimet YVA-menettelyn kohteena olevan hankkeen kannalta keskeisiä tai siihen suoraan liittyviä. Mikäli näin on, kuuluvat nämä toimet tai liitännäishankkeet hankekokonaisuuteen.
Katsomme, että keskeinen YVA-arvioinnin seikka on millaiset haitalliset vaikutukset toiminnan kohteena olevista mineraaleista luonnolle, ympäristölle ja vesitöille aiheutuu. Kun kaivosviranomainen ei nykyisin kuulutusasiakirjoissaan tietoja haitallisista mineraaleista kerro, jää YVA-prosessi vain kaivosyhtiön kertomien seikkojen varaan.
Nuo oleelliset puutteet on korjattava, eikä kaivoslupaa saa myöntää ennen ympäristöluvan edelletysten selvittämistä.
Kaivosluvan ja ympäristöluvan muutoksenhaku on ohjattava Vaasan hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

7. Miten kallioperässä esiintyvä uraani tulisi ottaa huomioon kaivoslain mukaisissa lupaprosesseissa?

Viittaamme edellä haitallisista mineraaleista lausumaamme.
Jo nyt kaivoslain 9 §:n 2 momentin 1 kohta velvoittaa kaivosyhtiötä hakemaan malminetsintälupaa, mikäli toiminnasta voi aiheutua haittaa. Uraani on kemiallisesti ja ekologisesti haitallinen mineraali, mutta koska kaivoslupaviranomainen ei ota mihinkään haitalliseen mineraaliin kantaa lupaprosesseissaan jää uraanin sisältyminen malminetsintälupahakemuskohteeseen lupaviranomaisen prosessissa käsittelemättä, mikä on selvä kaivoslain 9 §:n 2 momentin 1 kohdan vastainen menettelyvirhe.

Kaivoslain 1 §:n ja kaivoslain 11 §:n mukaan malminetsintäluvassa on lisäksi annettava kaivoslain 51 §:n velvoittamat ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeelliset määräykset’. Kun kaivosviranomainen jättää huomiotta lupa-alueeseen sisältyvät haitalliset mineraalit, ja lupapäätöksissään perustelee ilman osoitettuja selvityksiä, ettei haittoja aiheudu, on menettely asiaosaisten perusoikeuksia loukkaava menettely. Lupaviranomainen peräti lupapäätöksiin annettuihin valituksiin lausuu harhauttavasti, ettei uraania tarvitsisi ottaa huomioon, koska luvanhakija ei aio hyödyntää uraania. Kyse on lupaviranomaisen tahallisen harhauttavasta kaivoslain tulkinnasta, joka on estettävä tarkemmalla lainkohdan kirjoittamisella.

Kaivoslain 9 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan malminetsintälupa on haettava, mikäli luvanhakija aikoo hyödyntää uraania. Lupakohta on lainsäädännön irvikuva. Lain tulkinnan perusteena ei saa olla luvanhakijan aikomus, vaan lainsäädäntö on kirjoitettava sellaiseksi, että sitä on noudatettava.
Kaivoslain 9 §:n 2 momentin 1 kohtaa ei kaivosviranomainen tosiasiallisesti ole noudattanut ja 2 kohta on tullut ohitetuiksi maininnoilla ”ei aiota hyödyntää”.

Kaivosluvan osalta on huomattava, että siinä kaivosviranomainen ohittaa uraanin kemiallisten ja ekologisten haitallisuuskysymysten käsittelyn kokonaan, ja tulkitsee roolikseen vain viedä kaivoslupahakemus valtioneuvoston käsittelyyn mikäli kaivosyhtiö kaivoslupaa hakiessaan kertoo tavoitteekseen hyödyntää uraania. Jälkikäteen uraanin hyödyntämistavoitteen kertomista ei kaivosviranomainen ole ottanut kaivosluvan tarkistamiskäsittelyyn; tästä on esimerkkinä Terrafamen kaivos, jonka kaivosluvassa ei vieläkään uraania kaivosmineraalina lausuta.
TEM:illä on kaikki tieto Suomen uraanipotentiaalisista aluetoteuista. Katsomme ministeriön vastuulle kuuluvan, että ministeriö ohjaa kaivoslain uudistamisprosessia siten, että uraanin säteilyvaikutusten huomioonottamisen lisäksi uraanin ja uraanin tytärnuklidien kemialliset ja ekologiset vaikutukset tulevat selvitettäväksi huomioon otettavaksi kaivoslain alaisten hankkeiden alkuvaiheista lähtien.
Nyt ei näin tapahdu.

8. Millä tavalla kehittäisitte kaivoslain mukaista vakuussääntelyä?

Viittaamme edellä kohdissa 1., 2., 3., 4., 5., 6., ja 7. lausumaamme.
Keskeinen vakuussääntelyn tarkoitus on turvata lupahankkeen jälkihoitotyöt tilanteessa, joissa luvanhaltija ei itse pysty niitä hoitamaan.

Nykykäytäntö on osoittanut, että asetut vakuudet ovat olleet täysin riittämättömät.
Sen lisäksi että lupaviranomainen on katsonut kaivoslain vastaisesti oikeudekseen määrätä omaan harkintaan perustuvasti ilman tosiasiallisia selvityksiä kaivosyhtiölle asetettava vakuussumma, niin katsomme toiseksi syyksi edellä kuvatun lupaviranomaisen piittaamattomuuden hankkeen haitallisista mineraaleista, jonka vuoksi luvanhakija ja lupaviranomainen kuvailevat kuin hankkeen kaivannaisjätteistä ja sivukivikasoista ei aiheutuisi haittaa.
Lupakäsittelyn puutteellisuudet tältä osin ovat yhteiskunnan kokonaisedun sekä paikallisten haitankäsijöiden edun vastaisia. Sen vuoksi uudistettavassa kaivoslaissa on määritettävä riittävät, pakolliset vähimmäismäärät ja periaatteet joiden myötä kaivoslain mukainen vakuussääntely saadaan turvaamaan yhteiskunnan kokonaisedun mukaisella tasolle.

Lisäksi kaivosalalle on määritettävä pakollinen toimialakohtainen rahasto, jonka varoja voisi käyttää mikäli kuitenkin käy niin, ettei lupakohtainen vakuus riitäkkään jälkihoitotöiden hoitamiseen.

9. Millä tavalla parantaisitte kaivoslain mukaisia lupaprosesseja ja käytänteitä?

Viittaamme edellä olevissa kohdissa lausumaamme.
Varausjärjestelmästä on luovuttava.
Kaivosmineraalit on oltava yhteiskunnan omistuksessa ja niiden tutkimuksiin ja hyödyntämisiin on haettava yhteiskunnalta lupa.

Nykyistä kaivoslakia säätäessä kestävän kaivostoiminnan edellytyksenä ja tavoitteena oli, että kaivosviranomainen (Tukes) tapauskohtaisella kokonaisharkinnalla yhteensovittaisi kaikki kaivostoimintaan liittyvät yksityiset ja yleiset edut. Tukes on kuitenkin pitäytynyt oikeusharkintaisessa kaivoslain soveltamisessa, jossa tapauskohtaisia konkreettisia vaikutuksia ei ole tunnistettu, selvitetty tai otettu lupaharkinnassa tarpeeksi huomioon, josta KHO on Tukesille viime vuosien aikana huomauttanutkin. Tukesin kaivoslain harkintaa on kehitettävä esim. resursseja lisäämällä.

Myös valvontaviranomaisen resursseja on lisättävä uskottavalle tasolle ja viranomaisvalvontaa on kehitettävä toiminnanharjoittajien omavalvonnan lisäksi.

On ehdottoman selvästi selkeytettävä uudistettavaan kaivoslakiin maanomistajan luvalla tapahtuva haitattomiin menetelmiin perustuvat malminetsinnät (ei kairauksia eikä tutkimuskaivantoja) ja haittoja aiheuttavilla menetelmillä tapahtuvat malminetsinnät, joihin on hankittava kaivoslupaviranomaiselta malminetsintälupa. (kairaukset ja tutkimuskaivannot)

Malminetsintä kairauksiin ja tutkimuskaivantoihin perustuen on luonnonsuojelualueilla kiellettävä. Miksi etsiä malmeja, kun ei kuitenkaan tulla kaivamaan?
Sekä malminetsintälupahakemusten että kaivosluvan tosiasialliset hankekokonaisuudet on lupahakemusten yhteydessä tuotava asiaosaisille tiedoksi kokonaisuutenaan. Hankkeisiin liittyvät haitalliset mineraalit on lupahakemuksen kuulutusasiakirjoissa tuotava selvityksiin perustuvasti esille. Kuulutusasiakirjoissa on esitettävä lupaviranomaisen valmistelema alustava ehdotus ’yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi tarpeellisisiksi määräyksiksi’, jotta asianosaiset voivat kuulemismenettelyn yhteydessä ottaa niihin yksityiskohtaisesti kantaa. Sehän on se kuulemismenettelyn tarkoitus, joka ei nykyisellään toteudu.

10. Mitä seikkoja valmistelussa tulisi huomioida, jotta toimialan toimintaedellytykset turvataan?

Kaivoslain 1 §.
Toimintaedellytykset kumoutuvat, mikäli kaivoslain 1 §:ssä kuvattu tasapaino ei toteudu.

Kiertotalousnäkökulmaa täytyy vahvistaa kaivoslainsäädännössä. Kaivosmineraalien yhteiskunnallisessa tarpeessa pitää ensisijaisesti keskittyä sekundaarilähteiden (kierrätys, vanhat kaivokset) resurssiviisaaseen käyttöön, jotta primäärilähteiden (uudet kaivokset) riittävyys voidaan turvata myös tulevien sukupolvien tarpeisiin.

11. Miten toimialan hyväksyttävyyttä olisi mahdollista parantaa?

Kaikkien edellä mainittujen kohtien korjaaminen olisi hyvä alku.

Kaivosalan menetetyn yhteiskunnallisen legitimiteetin takaisin saaminen voi olla kaivosalan ja kaivosalaa johtavan ministeriön omana työnä lähes ylivoimainen tehtävä, ellei uuden kaivoslain valmistelutyössä osoiteta riittävästi ottavan huomioon kaivoslain uusimista vaatineiden kansalaisaloitteiden yksityiskohtaisia ja perusteltuja vaatimuksia.

Kaivosalan yhteiskunnallinen hyväksyttävyys ei voi perustua kaivosalan ”vapaaehtoisiin vakuutteluihin” vastuullisista toiminnoistaan, vaan koko kaivosalan yhteiskunnallinen hyväksyttävyys riippuu ministeriön lainvalmistelun tasosta (mitä kansalaiset arvioivat, lupaviranomaisen lain soveltamismenettelyistä (mitä kansalaiset arvioivat), kaivosyhtiöiden menettelyistä lupahakemuksissaan ja lupien tai lupien vastaisissa toiminnoissaan (mitä kansalaiset arvioivat), sekä muutoksenhakuprosessien toimivuuteen (mitä kansalaiset arvioivat).
Kaikkiin noihin seikkoihin vaikuttaa ratkaisevasti lainsäädännön valmistelun taso ja lain perustelujen selkeys.

12. Ottaen huomioon ministeriöiden välisen toimivaltajaon, millä muulla tavalla uudistaisitte kaivoslakia?

Ministeriöiden toimivaltajako on hallitusohjelmissa säädeltävissä oleva asia. Hallitusohjelma lupaa ottaa kansalaismielipiteen huomioon kaivoslakia uudistettaessa. Tämä on syytä lainvalmistelussa ottaa huomioon.

Posted in Yleinen | Leave a comment

Tarkastuslautakunta arvoi koko kuntakonsernin hyvää hallintoa ja laillisuutta

Koillissanomien toimittaja Sisko Ojajärvelle tiedoksi, että tarkastuslautakunnan arviointiraportti on yksi tärkemmistä raporteista, jota valtuusto käsittelee. Tarkastuslautakunnan tehtävänä on arvioida koko kaupunkikonsernin toimien hyvää hallintotapaa ja laillisuutta, sekä onko toimialat ja lautakunnat päässeet yhteisesti asetettuihin tavoitteisiin. Tarkastuslautakunnan raportissa (kokoussivu 245) nostettiin esille se, että kasvatus- ja sivistyksen alalla: ”toimintavuoden aikana oli agendalla kouluasiat, koulujen kunto, lakkauttamissuunnitelmat ja uuden koulun toteuttamissuunnitelmat. Toimialojen välillä yhteiskuntatekniikka/sivistys oli hankkeiden toteutuksessa liikaa ristivetoa” 

Raportin kyseisen kohdan johdosta kysyin, että voisiko tarkastuslautakunta selventää ja avata laajemmin mitä tarkastuslautakunta tarkoittaa lauseella: ”Toimialojen välillä yhteiskuntatekniikka/sivistys oli hankkeiden toteutuksessa liikaa ristivetoa?”
Valtuuston kokouksen videotallenteen mukaan kysyin, että jos tarkastuslautakunta on päätynyt tämmöiseen huomioon, niin oletteko lisää tutkineet asiaa eri lähteistä ja pyytäneet lautakunnilta kirjallista lausuntoa tästä ristivedosta. Ja jos ette ole tutkineet, miksi ette ole tutkineet?
Vastauksista selvisi, että tarkastuslautakunta oli huomioinut, että asiaa oli palloteltu eri lautakuntien välillä ja aikaisempia päätöksiä on kumottu, mutta oli päätynyt olla selvittämättä asiaa tarkemmin. Huomautimme, että kyläkoulujen vanhemmat ja vanheimpainyhdistys on antanut mediassa ja kirjallisesti valtuutetuille ankaraakin kritiikkiä lautakuntien toimista, jopa huonosta hallintokulttuurista ja osallistamisesta ns. kouluverkkosuunnitelman toteuttamisessa ja sen pohjalta tehtyjen kyläkoulujen lakkauttamispäätöksien ”kuulemisista”. Tämä kritiikki tulisi tarkastuslautakunnan ottaa huomioon ja aidosti selvittää asia kunnolla koskien lautakuntien toimintaa.
Ja koska olemme oppineet aikaisemmasta, että jos lisäselvityspyynnöstä ei jää jotain kirjallista mainintaa dokumentteihin tahtoo asia sitten myöhemmin jäädä selvittämättä. Siksi esitimme seuraavasti:

Esitän, tarkastuslautakunnalta lisätarkennusta, selvitystä siitä: mitä mm. tarkoittaa ”toimialojen välillä yhteiskuntatekniikka ja sivistys oli hankkeiden toteutuksessa liikaa ristivetoa”. Pyydän tarkemmin avaamaan tätä jatkoraportissa kirjallisesti.

Lisäksi selvityksessä tulee tutkia esitetyt puutteet kouluverkkosuunnitelmassa, koulujen lakkautuksissa ja niiden kuulemistilaisuuksissa, joita vanhemmilta ja vanhempainyhdistyksiltä jne lautakuntien toimintaa kohtaan on esitetty.
 
Ja yleisesti totean, että Kuusamossahan on pienryhmien valtuutettujen tehtävänä mahdollisten epäkohtien esille tuomien kaupungin päätöksien ja hallintoprosessien osalta koska ns. ”vallan vahtikoirahan” ei niitä tunnetusti Kuusamossa tutki.
Ystävällisesti,
Mika Flöjt
valtuutettu
Posted in Yleinen | Leave a comment