Biokaasutuotannon, jakeluverkoston ja biokaasuautoilun puolesta

 
  
Lantaa.. biokaasua tankkiin niin maaseutu, ilmasto ja ympäristö kiittää. Kuva Raili Eskelinen
Autokannan muutos, autoverotus, sähköautot ja muut autoilun ratkaisut puhuttavat. Ilmastonmuutosta emme enää voi pysäyttää, mutta sen hillitsemisellä on kiire. Mahdollisuuksien aikaikkunamme on jo lähes sulkeutunut. Mikä on se käyttövoima, jonka avulla voimme mahdollisimman nopeasti vähentää liikenteen päästöjä?
Meidän tulee ensisijaisesti edistää sellaisia ratkaisuja, jotka ovat mahdollisimman suurelle osalle kansalle mahdollisia. Että hekin voivat osallistua muutokseen, että muutos on taloudellisesti toteutettavissa, mutta myös siten, että näitä vaihtoehtoista polttoaineita on kaikkien saatavilla, ja sille on luotu kattava jakeluverkosto pohjoisiin maakuntiin, mieluusti koko Suomeen. Siihen tarvitsemme poliittista ohjausta niin kunta, maakunta, mutta ennenkaikkea valtioneuvoston ministeriöiden toimesta. Parasta on kirjata näitä ohjauskeinoja ja tavoitteita hallitusohjelmaan.
Yksi tällainen keskeinen ja nopeasti toteutettava autokannan muutos on biokaasun konvertointi olemassa olevaan autokantaan, sekä bensa että dieselautoille. Lisäksi dieselautoille on viime viikkoina uutisoitu myös mielenkiintoisia uusia biodiesel tuotteita. Nämä yhdistettynä dualfuel ja flexifuel autoihin sekä erikseen hybridiautot edistävät autojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä merkittävästi. Esimerkiksi bensa- ja dieselautojen konvertointi biokaasulle vähentää yksittäisen auton kasvihuonekaasupäästöjä noin 70 – 80%. Traficom antaa yksityishenkilöille noin 1000 e tukea bensa- ja dieselautojen muuntamiseen biokaasua käyttäväksi. Biokaasun lisäetu on, että sitä voidaan tuottaa lannasta, biojätteistä, ylijäämä biomassasta, -jakeista ja yhdyskuntajätevesistä. Ja biokaasulaitoksen läpi mennyt maaseudun lanta toimii oivana lannoitteena kemiallisten lannoitteiden sijasta. Maaseudun ja yhdyskuntien jätevesilaitoksien biokaasutuotannnon edistäminen esimerkiksi investointituilla tulee merkitä seuraavaan hallitusohjelmaan.
Nykyinen hallitus on hehkuttanut sähköautoilun perään, joiden akkuihin ei kuitenkaan riitä riittävästi raaka-aineita. Niitä pitäisi alkaa kaivaa, ja kuin paikallisyhteisöjen tulisi hyväksyä oman elinpiirinsä turmelemista sillä perusteella, että akkuteollisuuden tarpeeksi tarvitaan lisää raaka-aineita, ilman todellisia ja luotettavia hyöty/haitta -selvityksiä. Tämä on arveluttavaa, varsinkin kun nykyisen autokannan  voi nopeiten muuttaa vähäpäästöiseksi biokaasulla ja uusilla biodiesel ratkaisuilla. Olenkin maakuntahallinnossa esittänyt, että Pohjois-Pohjanmaa yhdessä Kainuun kanssa olisivat edellä kävijöitä biokaasutuotannon laajentamisessa ja biokaasun jakeluverkoston kehittämisessä. Oulun Rusko ja yksityiset tahot Utajärvellä ja Oulun eteläisessä ovat olleet esimerkillisiä edellä kävijöitä asiassa.
Oulun Ruskolla on jo biokaasutankki. Näitä lisää Pohjois-Suomeen!
Tämä tulee laajentaa koko Pohjois-Suomeen ja Suomeen.  Vaikka heti biokaasua tuottavia yksiköitä ei olisi tarjolla joka pitäjässä on biokaasua mahdollista kuljettaa tankkiautoilla huoltoasemille. Hallitusohjelmassa tulee kirjata, että biokaasutankki olisi joka pitäjässä jollakin huoltoasemalla. Biokaasua kuljettavia tankkiautoja ja huoltoasemia voidaan rakentaa esimerkiksi Oulun seudulla olevassa Nordic Tank firmassa. Kysyin asiaa vierailessani firmassa toissa viikolla.
Kuvassa ennakkoluuton biokaasuautoilija Mika Seppänen Oulusta. Seppänen ajaa Ruskon biokaasulla Renault Dacia dualfuel dieselautollaan, jonka hän on konvertoinut biokaasuakin käyttäväksi. Oulussa taxit ovat jo hyvin siirtyneet biokaasulle, Gasum tuo lisätankkeja Ouluun. Ruskon biokaasua olisi lisäksi noin kymmenelle biokaasubussille. Mika Seppänen toteaa, että erityistä tyytyväisyyttä saa siitä, että ajamalla biokaasulla käyttää metaania, joka muuten pääsisi yläilmakehään. Sähköautolla vain kuluttaisin koko prosessissa, biokaasuautolla vähennän päästöjä. Yhdyskuntajätteiden ja maatalouden metaanipäästöjä vähennetään biokaasuautoilulla. Seppäsen metaanihavainto onkin äärimmäisen ajankohtainen, muun muassa Los Angeles Times juuri uutisoi (3.3.2019) että yläilmakehän metaanipitoisuudet jatkavat kasvamistaan ja metaani on voimakkuudeltaan pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioks. Metaani on voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi, mutta lyhytaikaisempi ilmakehässä.
Lisäksi tulee muistaa maailmanpoliittinen tilanne. Lähi-Idän paheva kriisi ja Israel-Iran-Yhdysvallat sanailu ei lisää luottamusta siihen että öljypohjaiset polttoaineet tulevat säilymään hinnallisesti matalalla tasolla. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen lisäksi on myös huoltovarmuuskysymys muuntaa olemassa oleva autokanta mahdollisimman pian biokaasua ja muita vaihtoehtoisia polttoaineita käyttäväksi.
Laajassa mittakaavassa voimme kuitenkin nopeiten saavuttaa muutoksia biokaasulla olemassa olevalle autokannalle. Mika Seppänen uskookin, että diesel polttomoottori tulee säilymään biokaasun ja uusien vaihtoehtoisten biodiesel polttoaineiden johdosta. Biokaasuautoilu, dual-, flexifuel ja hybridit sekä myös kaupungeissa sähköautot kaikki on eteenpäin. Lisäksi facebook ystäväni Aki Ahonen muistutti, että Suomessa on jo maailman parasta alan osaamista, jäterasvoista peräisin oleva Nesteen MY Diesel ja ST1-konsernin RE85, jäteperäinen bioetanoli.. Näille käy nykyinen jakeluverkosto ja autokalusto ilman kaasulaitteistoa.
Olkaamme tässäkin asiassa mahdollisimman omavaraisia ja laittakaamme tämänkin sektorin rahavirrat pöyrimään yrittäjyyden, työllisyyden ja elinkeinoelämän hyväksi kotimaassa – ilmastoa samalla hieman suojellen.

Seppäsen Dualfluel biokaasuauto valmiina metsäteille.

Oulusta löytyy myös biokaasulla toimiva jäteauto.

 

Vielä kun saisimme Oulun busseista edes osan biokaasulle?

Posted in Yleinen | Leave a comment

Kaivoslain uudistamisella on kiire – CETA painaa päälle


Kaivoslakiin halutaan muutoksia

Suomessa on todellinen tarve uudistaa kaivosalan lainsäädäntöä, kirjoittaa Kalevassa 2.3.2019 keskustan europarlamentaarikko Mirja Vehkaperä (kesk). Hän viittaa vilkkaaseen kansalaiskeskusteluun, joka kuvastaa valistunutta huolta kaivosalasta. Esimerkkinä Talvivaara, jossa toiminnan harjoittaja oli käynnistänyt prosessin, jota ei kyennyt hallitsemaan.

Olen samaa mieltä Mirja Vehkaperän kanssa siitä, että kaivosalalta tulee edellyttää huolellista ympäristövaikutusten arviointia ja ehdotonta ympäristövastuuta. Mutta jo tuossa lauseessa kuvastuu, että kaivoslaki ja ympäristönsuojelulaki pitää sovittaa yhteen nykyistä paremmin. Sen vuoksi mikään pieni viilaus nykyiseen kaivoslakiin ei riitä kaivosalan muuttamiseksi kestävän kehityksen, ekologisen ympäristövastuun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden mukaisiksi.

Keskustan Mirja Vehkaperän kirjoitusta hieman nakertaa se, että juuri keskusta olisi voinut ajaa kaivoslakia paremmaksi jo aiemminkin. Silloinkin (2011) juuri keskusta ja kokoomus seisoi yhtiöiden puolella, pienten ihmisten, yhteisöjen ja luonnon oikeusturvaa vastaan. Lisäksi viime vuoden aikana juuri keskustan elinkeinoministeri Mika Lintilä vesitti suuren valiokunnan vaateet kaivoslain uudistamisesta CETA sopimuksen tuomien huolien osalta, kun eduskunnassa käsiteltiin CETA sopimuksen ja kaivoslain suhdetta:

EU:n ja Kanadan välisen CETA -vapaakauppasopimuksen sisällön takia eduskunnan suuri valiokunta halusi, että työ- ja elinkeinoministeriö aloittaisi keskustan ministeri Jari Lintilän toimesta tarvittavat muutokset suomen kaivoslakiin, jottein CETAan liittyvät investointisuojat laukeasi, kuntien, yhteisöjen ja valtion niskaan.

CETA sopimuksen sisältöön liittyy elementtejä, joilla katsotaan olevan vaara, että kaivosyhtiöt jopa haastaa kuntia ja valtioita oikeuteen, jos ympäristölainsäädännöt tiukkenevat tai kaivoslakia muutetaan siten, että kaivoshanke ei loppumetreillä toteutuisikaan esimerkiksi mm. luontoarvojen ja muiden elinkeinojen vuoksi.

Ministeri Mika Lintilä tilasi kyseisen selvityksen kaivosyhtiöiden hovijuristitoimistolta. Ja sitä saa mitä tilaa: ”Ei tarvetta muutoksille” totesi kaivosyhtiöiden luottojuristit.

Keskustan ministeri Lintilä myös vastasi opposition kyselyihin, että hallituksessa ”ei nähdä välitöntä tarvetta selvittää kaivostoiminnan haittojen ehkäisyä ympäristörikoksia koskevan lainsäädännön tarkistamisen tai ympäristövaliokunnan osalta”.

Lisää https://blogit.kaleva.fi/mika-flojt/2019/02/04/lintila-toteuta-suuren-valiokunnan-yksimielista-tahtoa/

Ja nyt kun keskustan valta on galluppien mukaan katoamassa ja vaalit lähestyvät niin keskustan eurovaali ja kansanedustajehdokkaat toivottavat kuinka kaivoslakia on tarpeen muuttaa.

Ehkäpä hyvä niin, nyt viimeistään, tietenkin voi kysyä miksi sitä valtaa ei käytetä silloin kun sitä on?

Varsinkin kun CETA sopimuksien vaatimilla korjauksilla kaivoslakiin on kiire. Toivottavasti uusi eduskunta kerkiää tehdä tarvittavat korjaukset ennenkuin CETA sopimus tulee voimaan. Tässä lienee syytä kertoa, että CETA sopimus tulee voimaa jos kaikki EU:n jäsenvaltiot ratifioivat sen, Italia ei ole vielä sitä tehnyt.

Olen tietysti tyytyväinen, että keskustakin on lopulta samaa mieltä kansalaisyhteiskunnan pitkän linjan kritiikin kanssa.

Kansalaiset ymmärtävät yleisesti tarvitaan isompi remontti: Kaivoslain ja ympäristölainsäädännön yhteensovittaminen.

Sitä kansalaisyhteiskunta on talkoilla ja vuosikymmenen kokemuksella koonnut KaivoslakiNYT -kansalaisaloitteellaan.

Tuota aloitetta tuen.

Kaivosalan lupien perusteeksi on vaadittava luotettava hyöty/haitta -selvitys, jotta lupia myönnetään vain hankkeisiin, joista on kunnalle ja valtiolle enemmän hyötyä kuin haittaa, ympäristöhaitat huomioon ottaen. Nykyisin kaivosyhtiö perustelee hakemustaan vain kuntaan syntyvillä työpaikoilla, ilman haittavaikutuksia. On luotu myös uusi peruste, akkuteollisuus. Kuin paikallisyhteisöjen tulisi hyväksyä oman elinpiirinsä turmelemista sillä perusteella, että akkuteollisuuden tarpeeksi tarvitaan lisää raaka-aineita, ilman todellisia ja luotettavia hyöty/haitta -selvityksiä. Tämä on arveluttavaa, varsinkin kun nykyisen autokannan nopeiten muuttaa vähäpäästöiseksi biokaasulla ja uusilla biodiesel ratkaisuilla. Olenkin maakuntahallinnossa esittänyt, että Pohjois-Pohjanmaa yhdessä Kainuun kanssa olisivat edellä kävijöitä biokaasutuotannon laajentamisessa ja biokaasun jakeluverkoston kehittämisessä. Oulun Rusko ja yksityiset tahot Utajärvellä ja Oulun eteläisessä ovat olleet esimerkillisiä edellä kävijöitä asiassa. Tämä tulee vaan laajentaa koko Pohjois-Suomeen ja Suomeen.

Kaivoslaissa on tunnustettava kunnan valta vaikuttaa elinkeinojen kehittämiseen yleiskaavoituksen avulla. Perustuslaki sekä maankäyttö- ja rakennuslaki tämän turvaa, mutta epämääräinen kaivoslaki on mahdollistanut kaivosyhtiöiden riitauttaa jopa kunnan yleiskaava missä on määritelty kunnan eri elinkeinojen ja maakäytön kehittämisen tarpeita.

Kunnan päätösvalta yleiskaavan avulla on turvattava uudessa kaivoslaissa. ”Löytäjä saa” -periaatteesta on luovuttava. Varausilmoitus -menettely on lopetettava. Etuoikeus luvan saamiseksi on pohjauduttava ilmoitukseen tulevasta malminetsintälupahakemuksesta. Kaikkiin vireillä oleviin lupahakemuksiin on määriteltävä maksimi voimassaoloaika, jotta alueen ihmisten vuosikymmenten löyhässä hirressä riippuminen loppuisi.

Kaivosala on kansainvälistä tarinataloutta, jonka säätelemiseksi ovat/olisivat EU:n lainsäädäntöpaketit erityisen tarpeellisia. Kun raaka-aineiden hintoihin ei ole sisällytetty todellisia ympäristövaikutusten yhteiskunnallisia kustannuksia (vert. Terrafame-Trafigura) markkinat ohjautuvat epäoikeudenmukaisella tavalla. Kansalaiset kokevat tämän ja luottamus myös EU -tason päätöksentekoon latistuu. Uskottavan ympäristöpolitiikan valmistelua on EU:ssa parannettava. Tähänkin voi vaikuttaa EU -kansalaisaloitteilla.

Kansalaisaloite kaivoslain uusimiseksi: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3795. Ollaan aktiivisia.

Kaivoslain perusteellinen korjaaminen on kirjattava hallitusohjelmaan.

Ja on varmistettava, että se toteutuu.

Mika Flöjt

Varakansanedustaja,

Oulun vaalipiirin kansanedustajaehdokas, Vihreät

Posted in Yleinen | Leave a comment

Muutosesitykseni Riisitunturin Maaningan suurtuulivoimala alueeseen

Muutosesitykseni Riisitunturin Maaningan suurtuulivoimala alueeseen

1.) Palauttaa kaavaesitys takaisin valmisteluun puutteiden korjaamiseksi. 

Viittaus kaupunginhallituksen kokouksessa esille tulleisiin puutteisiin ja lautakunnassa tehtyyn Pekka Virtasen (vihr.) ja Anne Murron (sit. vas) muutosesityksiin ja liitteeseen. Lisäksi huomioitava, että kaavaesityksessä on täysin ristiriitaisia kirjoituksia alueen poronhoidon osalta. Lisäksi on saatu asianosaisilta tieto, että heillä ei ole sopimusta hanketoimijan kanssa. Olisi hyvä, että haitan kärsijöillä olisi valmiiksi sopimus, ennenkuin päätöksentekijät tekevät kaavapäätöksen. 
2.)  Tuulivoima osayleiskaavasta ei ole järjestetty yhtiön ja kaavoittajan toimesta yleisötilaisuuksia Kuusamossa ja Posiolla. Tämä olisi ollut tarpeen koska ihmiset ovat niin tietämättömiä hankkeesta. Käylän tilaisuudessa ei mainittu, että se olisi ollut samalla osayleiskaava tilaisuus, joka tapauksessa vastaava olisi pitänyt järjestää erikseen osana osayleiskaavaa niin Kuusamossa ja Posiolla.
3.) ELY:n mukaan YVA:ssa puutteita ja lisäksi alueella (Metsähallituksen mukaan) salassa pidettäviä lajeja, jotka voivat altistua tuulivoimaan törmäämiseen.
4.) On tunnustettava, että tuulivoimahanke on laajalle näkyvä, kun mastot ovat korkeammalla kuin itse lähellä sijaitsevan Riisitunturin korkeimmat huiput. Siten voimalapuisto tulee näkymään vääjäämättömästi kaikkialle, Kitkalle ja Riisitunturille, Ruka-Valtavaara-Konttainen-Kumpuvaara karhunkierrokselle. On muistettava, että Riisitunturin kansallispuiston perustamissääntöjen mukaan puisto on perustettu erämaamaiseman vaalimiseen. Riisitunturi on tärkeä niin Posion kuin Ruka-Kuusamon matkailulle. Posio ja Lapin liitto suhtautuvat kriittisesti tuulivoimahankkeeseen ja sen tarvitsemiin uusiin siirtolinjoihin Kitkajärven ja Riisitunturi Maaninka tunturivaarajonon yli. Siirtolinja YVA on yhä kesken ja se tulisi toteuttaa myös Maaninka-Kitka-Rukan välillä. Siirtolinja tulee rikkomaan myös Kitkajärven maisemaa joka on määritelty maakunnallisesti arvokkaaksi vesistöksi ja ehdotettu osaksi UNESCO:n maailmanperintöhanketta. Lisäksi tulee muistaa, että siirtolinjan rakentaminen Maaningalle edesauttaa myös kaivoshankkeen vaihtoehto 2 eli rikastamo ja kaivosalueet Maaningassa toteutumista. Maaningan ja Maaninkavaaran alueella on laajoja varauksia, valtauksia ja valtaushakemuksia. Latitude mainoslehdissään esittelee ja kaivoksia ja tuulivoimaloita vierekkäin. Lisäksi yksi yhteismetsätaustainen virkamies kerran palaverin jälkeen tokaisi, että eihän Maaningan tuulivoimahanke poissulje kaivoksia vaan päinvastoin. Alueelle joka on suurtuulivoimateollisuusalue voidaan rakentaa myös kaivoksia, kun luonto- ja maisema-arvoja on heikennetty.
Me voimme rakentaa Koillismaalla tuulivoimaa vähempi arvoisempiin maisemiin esimerkiksi olemassa olevan Kuusamon ja Posion tuulivoimala alueen viereen olemassa olevan siirtolinjan varteen kohti Kuusamoa. Lisäksi voimme rakentaa lisää aurinkovoimaa; aurinkokattopelleillä ja seinien aurinkopaneeleilla sekä kiinteistöjen ja markettien katolle tuuliruuveja aurinkokattopeltien lisäksi. Tuulivoimasta tulee myös saada osuus tuotosta kunnalle, sekä vuosittainen korvaus alueen kylille. Kuitenkin tuulivoima tulee tarkastella kaavoituksellisena ja sijoituspaikka kysymyksenä. Nyt kansallisesti ja kansainvälisesti suositun laajentuvan Riisitunturin kansallispuiston kylkeen suunnitellaan suurtuulipuistoa. Me voimme rakentaa vastaavan suurtuulipuiston vähempi arvoisempaan maisemaan mm. Etelä-Kuusamossa tai muualla Koillismaalla. Pari kymmentä myllyä mahtuu myös olemassa olevan tuulipuiston ja siirtolinjan varteen kohti Kuusamoa. Yleisesti totean, että Pohjois-Pohjanmaa tuottaa yli 42% Suomen tuulivoimasta. Maakunnassa on lisäksi lukuisia pienempiä, keskisuuria ja suuriakin hankkeita. Suurin yli 50 myllyn puisto hanke vanhalle turvesuolle.
Mika Flöjt
kaupunginhallituksen jäsen, Vihreät
Posted in Yleinen | Leave a comment

Hieman työstäni ilmasto, vesi ja kestävän kehityksen rintamilla

Kasvoin Kuusamon Nissinvaaran kylällä, Uusiluukkosen talossa, Kujan maatilalla ja Nissinkoululla. Nissinkoulusta tuli kotini, kun 1980 -luvulla Nissinvaaran kyläkoulun opettaja vetosi perheeseemme jäämään kylälle, kun vanhempani joutuivat muuttamaan vuokratalosta toiseen eikä vuokrattavia paikkoja meinannut löytyä. Saimme sijan Nissinkoululta.

Sinä syksynä 7 poikaa asteli kyläkouluun ja Koillissanomat uutisoi etusivullaan: ”Nämä pojat pelastivat kyläkoulun”. Olin yksi heistä. Opin tuntemaan Nissin koulun vanhan opettajan Eero Keskitalon, hän ruokki kädestä lintuja ja mittaili koulun takapihalla ilmatieteenlaitoksen vesimittaria, oli kiinnostunut säistä ja luonnontapahtumista. Kiinnostus luonnosta ja ilmastosta siirtyivät minuunkin.

Kitkajoen kalastajaksi päädyin Nissinjoen ja Kuusingin kautta. Kitkajoen kalastusseuran Siilasmajan killan perustimme yhdessä nuorten ja keski-ikäisten miesten sakkina, vanhempien kunniajäsenten ohjauksessa 1992. Kalastusseuran sääntöihin kuuluin kestävän kalastuksen kalastussääntöjen edistäminen, kalavedenhoito; taimenten ja harjusten pienpoikasten tukeminen luparahoista, alamittojen nosto ja rauhoitusalueiden lisääminen sekä erityisesti Kitkajoen vedenlaadun vaaliminen puhtaana.

1990 -luvun puolessavälissä ymmärsin, että ilmastonmuutosta pitää saada rajoittettua, jos aiomme säilyttää kylmän veden kalat. Liialliset kesien lämpenemiset ovat myrkkyä kylmän veden lohikaloille – ne eivät meinaa saada happea noin yli +23 asteisessa jokivedessä. Siispä päätin mennä opiskelemaan kansainvälisiä suhteita ja politiikkaa Lapin yliopistoon. Kriittisen geopolitiikan lisäksi mielenkiintoni painottui globaaliin ympäristöpolitiikkaan; ilmasto-, kemikaali ja otsonipolitiikkaan. Päädyin vaihto-opiskelijaksi Länsi-Kanadaan, sen pohjoisille alueille Yukoniin 1998-1999. Vaihto-opiskelijavuoteni aikana puhuin arktisesta ilmastonmuutoksesta niin, että paikallinen dekaani Aron Senkpiel kirjoitti siitä Circumpolar University Letters kirjaan maininnan – valitettavasti vähätellen, ilmastonmuutoksen lähitulevaisuuden haasteita, mutta kuitenkin. Pidin luennon arktisesta ilmastonmuutoksesta englannin kielen teknisen kirjoituksen kurssilla. Opettaja Ann Taylor piti siitä, ja kysyi mitä aion tehdä asialle? Totesin, että olen Suomesta, Kuusamosta. Mitäpä minä voisin tälle suuremmin tehdä, kun asian suuret linjat päätetään suurvaltojen kesken. Opettajar suuttui ja nuhteli muistuttaen: ”kaikki suuret muutokset ovat lähteneet yhdestä ihmisestä”.

Parisen viikkoa esityksestäni pyysin oikeutta ilmoitustaulun pystyttämiseksi Yukon Collegen käytäville. Laitoin siihen viikottaiset arktisen alueen ilmastouutiset. Asia herätti kiinnostusta ja vähitellen ilmastouutiset postaukset jatkuivat vuosia niin, että Yukon College perusti arktisen alueen ensimmäisen yhteisiä ilmastouutisia välittävän toimintayksikön.

https://www.yukoncollege.yk.ca/research/our-research/northern-climate-exchange

Ensimmäistä arktista ilmastonmuutos konferenssia järjestettäessä jo vuosia myöhemmin olin konferenssin ohjausryhmässä mukana.

Vaihto-opiskelun aikana opetin asuntolan kämppiksenä olevalle japanilaiselle vaihto-oppilaalle arktisen ilmastonmuutos -asian. Hän alkoi harrastuksena ympäristövalokuvaajaksi ja joutui ongelmiin Alaskassa kuvatessaan paikallisen kaatopaikan jäteongelmia. Yuta tuli vihaisena takaisin ja vaati, että kun tiedät asioista tee jotain. Kirjoitin suomalaisiin lehtiin. Koillissanomiinkin 1990 -luvun lopulla ja 2000 -luvun alussa. Sain vastaani vähättelyä ilmastotieteen todenmukaisuudesta. Päädyin 2000 Haagin ilmastokokoukseen osana Tampereen kansalaisjärjestöjen yhteiskyyditystä. Rakensin hiekkasäkeistä valleja Haagin ilmastokokouksen ympärille ja lobbasin arktista ilmastotietoa kokouksessa. Mielessäni pyöri että minun pitäisi sanoa YK:n ilmastokokouksen neuvotteluja vetävälle Bronkille, että sulla ei ole niin paljon aikaa kuin sinä luulet. Neuvottelutulos raukesi aikapulan tuomiin ongelmiin, kun puheenjohtajan esittämä lisäaika ei käynytkään lentoaikataulujen takia kehitysmaaryhmälle ja Yhdysvallat sai tekosyyn vetäytyä koko sopimuksesta.

Rovaniemellä olin töissä Arktisessa yliopistossa ja myöhemmin Arktisessa keskuksessa sekä opiskelijana . Olin mukana Arktisen yliopiston avauksessa Rovaniemellä ja edesautoin arktisten alkuperäiskansojen mukaantuloa osaksi Arktista yliopistoa. Professori Oran Young ymmärsi mitä olin ollut edesauttamassa ja kutsui minut edustajaksi vasta nimitettyyn Arktisen yliopiston hallitukseen ensimmäiseksi opiskelijajäseneksi. Muut hallituksen jäsenet olivat presidenttejä ja entisiä pääministereitä. Arktisen Neuvoston kokouksessa Islannissa keskustelin Islannin presidentin kanssa ilmastonmuutoksesta ja Grönlannin Arktisten parlamentaarikkojen kokouksessa sain Suomen virkamiehistön esittämään Nuukin deklaraatioon, että arktisten maiden tulisi edistää autokannan muutosta osana LRTAP ilmastosopimusta.

Suomesta tuli arktisen neuvoston puheenjohtajamaa. Mutta Yhdysvallat blokkasi rahoituksen Arktisessa Neuvostossa YK:n kestävän kehityksen Johannesburgin Rio +10 tapahtumasta arktisen ilmastonmuutos näyttelyn. Totesin Arktisen Keskuksen johtajalle, että voin järjestää arktisen ilmastonmuutoksen näyttelyn Johannesburgiin ”Flöjtin säätiön” varoista. Ihan vaan vastineeksi Yhdysvaltojen vetäytymiselle. Näin sen näyttelyn järjestäminen jäi sitten minun vastuulle. Johannesburgin konferenssissa tuli Arktiseen näyttelyyn vierailulle Yhdysvaltojen suurlähettiläs. Kehui kovasti arktinen ilmastonmuutosnäyttelyn esillä olon tärkeyttä. Kiittelin ystävällisesti kehuista, enkä maininnut, että he juuri yrittivät estää sen.

Suomen Presidentti Tarja Halonen teki päätöksen, että kaikki tutkijat ja kansalaisjärjestöjen edustajat kuuluvat YK:n kestävän kehityksen konferenssissa Suomen delegaatioon. Päädyin Arktisen ilmastonäyttelyn lisäksi myös Suomen neuvotteludelegaatioon puhtaiden vesien kysymyksissä. Kokouksen jälkeen viikkoa ennen Itsenäisyyspäivää presidentti Tarja Halonen kutsui koko kestävän kehityksen konferenssin delegaation erilliseen linnan ruokailuun.

Suomesta tuli EU:n puheenjohtajamaa. Huomasin Yhdysvaltojen presidentin liittovaltion tilaa käsittelevässä puheessaan kritisoineen ilmastonmuutosta, mutta samalla vaatineen irtaantumista Lähi-Idän öljystä edistämällä autokannan muutosta. Esitin sähköpostilla uudelle keskustataustaiselle superministerille, että Suomen tulee EU puheenjohtajuuskaudella edistää autokannan muutosta ja sitä kautta saada Yhdysvallat mukaan ilmastotyöhön. Korostin, että juuri biokaasuautoilun edistämisessä Suomella on suuri mahdollisuus. Suomen EU puheenjohtajuuskauden alussa näytti jo hyvältä. Superministeri järjesti biokaasuauton ja kävi julkisesti Laukaassa tankilla. Yhdysvaltojen ulkoministeri Condoleezza Rice ja superministeri istuivat YLE:n aamuteeveessä puhumassa, kuinka autokannan muutoksella voidaan yhteisesti toimia ympäristön eteen.

Sitten tuli julki kolme ydinvoimalupahakemusta ja kulisseissa eteni Talvivaaran nikkeliuraanimalmion luvitukset. Superministeri möi biokaasuautonsa ja alkoi puhua ydinvoimalupien, Talvivaaran ja sähköautojen puolesta. Ministeriö myönsi Kuusamon Kitkajärven Kouervaaraan uraanivaltauksen. Aikaisemmin jo Oulangan latvoilla Oulangan kanjonin lähellä oli kairattu laittomasti uraania. Kitkajärven ja Kitkajoen kylien ympäristö oli ollut jo aiemmin varauksessa Yukon Resources yhtiöllä uraanille.

Montrealin ilmastokokouksessa olin välittämässä arktista ilmastotietoutta Arktisen keskuksen tutkijana. Lisäksi innostin yhden kollegan ilmastouralle ja hän istuu nykyään merkittävällä arktisella pallilla, kiertämässä ja välittämässä arktista tietoutta. Montrealin ilmastokokouksesta lähdin päivää ennen loppua pois, että kerkesin kutsuttuna tutkijana luennoimaan EU:n parlamenttiin autokannan muutoksesta yhdessä belgialaisen tutkija Michel Raesin kanssa. Parlamentaarikoilta saimme kiitoksia mielenkiintoisesta esityksestä ja komission virkamies lupasi edistää asiaa seuraavan viikon neuvotteluissa Japanin valtion ja autoteollisuuden kanssa.

Puolan Poznanin ilmastokokoukseen osallistuin Turku Business School and administration sisäänkirjautumisen kautta. Pozanin ilmastokokouksessa toistui sama kuin jo monessa aikaisemmassa kokouksessa;  hiili- ja ydinvoimalobby oli paikalla lobbaamassa. Business School akkreditoinnin kautta pääsin sisälle hiili- ja ydinvoimalobbyn sivutilaisuuteen Poznanin ulkopuolelle. Menin sinne yhtä matkaa Ranskan EDF:n pääjohtajan kanssa, joka oli menossa paikalle kertomaan Ydinvoiman renessanssista. Tilaisuudessa yllättäen oli pääpuhujina suomalaiset energia-alan yhtiöt, jotka kouluttivat puolalaisia ja muiden maiden osallistujia siitä, kuinka tärkeää on luoda stukin kaltainen organisaatio suojelemaan ydinvoimateollisuutta kansalaiskritiikiltä. Ydinvoimateollisuuden portinvartijaksi.

Kööpenhaminan ilmastokokouksessa 2009 olin jälleen paikalla. Asuin junanvaunuista tehdyssä hostellissa Malmössä ja kuljin päivittäin julkisilla konferenssikeskukseen, joka oli paisunut massatapahtumaksi. Mietin, että tänne sanoma hukkuu, eikä juuri kukaan kuuntele. Päätin, että seuraavia ilmastokonferensseja seuraan netin välityksellä.  Rovaniemen kollegani Sebastian Duyek veti kansainvälistä kansainvälisten ilmastonuorten delegaatiota jatkon menestyksellä – ongelmana edelleen oli että suurten maiden mielenkiinto on kokouksien välissä muualla.

Kuusamon kaupunginhallitus oli jo kerran torjunut uraania sisältävän kaivostoiminnan Kitka-Oulankajokien Koutajoen vesistöön. Kaivosyhtiö Dragon Mining oli lobannut kulisseissa ja puski kaivosta Juomasuon uraanimalmioon. Juuman nuori rouva soitti 2011 syksyllä ja nuhteli minut, kun asun Rovaniemellä enkä Kuusamossa vastustamassa kaivosta. Kitkajoen kalastusseuran Siilasmajan killan perustajapuheenjohtajana katsoin, että on syytä palata Kuusamoon puolustamaan ”kotijokea”.

Sillä tiellä olen. Uskoin että taistelu Kitkan vesistöstä vie pari vuotta, erehdyin. Kaivosyhtiö painaa edelleen päälle haluten tehdä koko Pohjois-Kuusamosta, Pohjois-Posiosta ja Etelä-Sallan Kitkan Koutajoen vesistöstä uraanikultakoboltti kaivosten, satelliittilouhoksien ja keskusrikastamon teollisuusvyöhykettä.

Kysymys on siitä, että tuleeko meidän arvokkaasta Riisitunturi-Maaninka-Kitka-Ruka-Kitkajoki-Kuusinki-Oulanka-Savina alueesta teollisuusaluetta vai säilyykö se puhtaasta luonnosta kumpuavien kestävien elinkeinojen, kauniiden maisemien ja elävien kulttuurien tyyssijana? Tässä pitää muistaa hankkeen sijainti. Meille Koillismaalla mahtuu tuulivoimaa vähemmän merkittäviin maisemiin. Riisitunturin on merkittävä matkailualue Posiolle ja myös meille. Posion kunta ja Lapin liitto kritisoi Riisitunturin Maaningan hanketta. Hanke on niin herkällä alueella Riisitunturin Maaningalla, että lopulta hankkeesta päättävät ympäristölupaviranomaiset. Emme me kuntapäättäjät, varsinkin kun osa asianosaisista tuntee että heille ei aiota korvata aidoisti kaikkia haittoja.

Minun luottamusta ei lisää myöskään se, että eräs yhteismetsätaustainen virkamies kerran minulle palaverin päälle tuhahti: ”Eihän Riisitunturin Maaningan suurtuulipuisto poissulje kaivoksia vaan päinvastoin”. Aikaisemmassa Juomasuon kaivos-YVAssa rikastamon kakkosvaihtoehto oli Maaningan pohjois-osassa. Rikastamo tarvii sähkön siirtolinjan. Nyt Latituden mainoksissa on kaivoksien rinnalla tuulivoimalat. Yhdelle teollisuuden alalle uhrattu erämaa mahdollistaa toisenkin tulon alueelle.

Tuulivoimaa kannatan vähempi arvoisempiin maisemiin ja olen puoltanut mm. yli 50 myllyn voimalahanketta vanhalle turvesuolle ja lukuisia pienempi hankkeita. Pohjois-Pohjanmaa tuottaa 42% Suomen tuulivoimasta, tärkeää olisi nostaa Suomessa nyt muut maakunnat samalle tasolle. Näemme tuulivoiman kaavoituksellisena asiana, kuten on muuallakin Vihreissä nähty. https://www.hs.fi/talous/art-2000005812688.html?fbclid=IwAR0gMFpMeKxzZlTj_NXXn6LESB4FI-lvl1776My254QBHANCxfA1I8VzFRo

Koillismaalla mahtuu lisää tuulivoimaa olemassa olevien siirtolinjojen varteen sekä ennenkaikkea kannattaa panostaa aurinko- ja tuuliruuvien pienempiin hybridiratkaisuihin eri kiinteistöissä mm. marketeissa ja julkisissa rakennuksissa sekä taloissa. Näitä kaikkia tulee edistää osana energiaremonttia, joka mahdollistaisi sen, että meistä kaikista voisi olla energiantuottajia kuukausittaisen sähkölaskun sijaan.

Muistutan kuitenkin, epämiellyttävästi että 2000 -luvun alkupuolen ilmastokonferensseissa korostettiin, että turvallinen hiilidioksidin taso ilmakehässä olisi 350 ppm, ja päästöt pitäisi saada laskuun ennen vuotta 2015.

Ongelmana oli tuolloin, ja on osin edelleen, että suurvallat keskittyivät sotimaan ja terrorismiin enemmän kuin ilmastokysymyksiin.

Nyt on 2019 ja hiilidioksidipitoisuudet yläilmakehässä on noin 410 ppm.

Hiilidioksidipitoisuudet pysyvät yläilmakehässä sata vuotta.

Emme enää siis voi estää ilmastonmuutosta, joten meidän tulee joka tapauksessa sopeutua.

Sopeutumista edesauttaa se, että säilytämme puhtaat vedet ja kankaat ruokatuotannolle emmekä pilaa omilla päätöksillä Kuusamon ylänköalueen luontoa ja vesiä.

Puhtaan Kitkan-Koutajoen vesistön, maisemien ja elävien kulttuurien puolesta,

Mika Flöjt

(Ylläolevasta jäi paljon kertomatta, mutta ehkäpä niistä sitten joku toinen päivä)

Posted in Yleinen | Leave a comment

Nykyinen kaivoslaki suosii luvanhakijaa eikä turvaa yhteisöjen etua.

Kuusamon Kitkajoen Käylänkoski. Kitkajoen Käylän ja Säkkilän alueelle suunnitellaan uraanikultakoboltti kaivosta.

Kuusamon Kitkajoen Käylänkoski. Kitkajoen Käylän ja Säkkilän alueelle suunnitellaan uraanikultakoboltti kaivosta.

Nykyinen kaivoslaki ei vaadi yhteiskunnallisen hyöty/haitta -suhteen selvittämistä kaivoslain alaisten lupien perustaksi.

Siksi kohteena ovat entistäkin köyhemmät mineraalivarannot, joissa hyöty/haitta -suhdepaikallistaloudelle ennalta arvioiden muodostuu negatiiviseksi. Kaivosyhtiö on velvoitettava tekemään selvityksiin perustuva hyöty/haitta -selvitys hakemuksensa perusteeksi ja osoitettava ettei paikallisille elinkeinoille, elämiskulttuurille ja paikallisyhteisöille aiheudu kohtuutonta haittaa.

Toisaalta lakia on täsmennettävä sen suhteen, että kunnilla on yleiskaavoitusprosessiensa yhteydessä oikeus ja velvollisuus määritellä elinkeinojen yhteensovittamisen kaavoituksellisia reunaehtoja – kuten Kuusamossa on tehty – myös kaivosalan suhteen. Lain täsmennys toisi selkeämmin esille tämän kunnallisen itsehallinnon perusperiaatteen, jolloin kaivosviranomaiselle ei jäisi mahdollisuutta jättää sitä huomioimatta.

Kaivosteollisuuden on kunnioitettava valtuuston ja kuntalaisten tahtoa. Kuusamossa kaivosyhtiö puskee Kitkajoen Juomasuon malmioon kuntalaisten, yhteisöjen ja kaupungin vastustuksesta huolimatta. Tämä osoittaa kaivosteollisuuden kaivosvastuu puheet ja teot ristiriitaiseksi, viherpesuksi, mikä ei muutu kuin kaivoslakia uudistamalla. Kaivoslakiin on kirjattava sosiaalisen toimiluvan vaade yhteisöiltä. Kaivoslakiin on kirjattava sosiaalisen toimiluvan vaade yhteisöiltä.

Malmi ja mineraalivarat tutkimustietoineen on määritettävä valtion omistukseen ja kaivosyhtiön varausilmoituksiin perustuvasta etuoikeudesta lupahakemuksiin on luovuttava. Kaivosyhtiön maksettava louhintamääriin perustuvaa korvausta sekä osuus kaivoksen tuotosta maanomistajille, paikallisyhteisöille ja valtiolle.

Arvokkaat luonto- ja vesistö-, ruokatuotanto- ja matkailu -alueet on rajattava kaivostoiminnan ulkopuolelle.

 

Laajat kaivosten haitat liittyvät kaivosten jätevesiin, jonka vuoksi lakiin on kirjattava vaatimus riittävien ja aitojen jätevesipuhdistusratkaisujen esittäminen lupahakemuksen liitteeksi ja kiellettävä ns. laimennukseen perustuvat purkuputkiratkaisut. Kaivosyhtiöllä oltava vastuu ympäristöhaitoista ja ympäristöturvallisuudesta sekä toiminnan aikana että toiminnan lopettamisen jälkeen, myös jätevesien osalta.

 
Radioaktiivisiin mineraali- ja malmiesiintymiin kohdistuvien toimintojen lupamenettely on uusittava, koska Tukes nykyään ohittaa radioaktiiviset aineet ”ei aiota hyödyntää” väitteeseen perustuen. Mikäli malmiesiintymä sisältää uraania tai muita radioaktiivisia aineita keskimääräistä isompina pitoisuuksina, asia on selvitettävä jo malminetsintälupahakemus vaiheessa. Mikäli uraanin tuottamislupaa haetaan jo toimivalle kaivokselle jälkikäteen, tulee selvittää onko alkuperäisen lupahakemuksen yhteydessä salattu hakijan tai viranomaisen toimesta tähän liittyviä tietoja, ja mikäli on, tulee asia käsitellä ympäristörikoksena.

Samoin on meneteltävä, mikäli uraanin tuottamisluvan hakemisen sijaan harhauttavasti haetaan ”uraanin talteenottolupaa” ilman koko kaivos- ja malminrikastustoiminnan sisällyttämistä lupahakemukseen. Pitää muistaa että uraanituotannossa otetaan vain 20% uraanista tuotantoon ja loput radioaktiivisuudesta jää jätteisiin, murskeeseen, rikastushiekkaan, sivukivikasoihin, jätevesiin ja leviää ympäristöön.

Perimmältään kyse on kaivosalan yhteiskunnallisesta legitimiteetistä ja laajemmin kansalaisten luottamuksesta valtiovallan toimintaan. Tuon luottamuksen saavuttamiseksi on kaivoslaki uudistettava.

Mika Flöjt
Varakansanedustaja, maakuntahallituksen vpj, kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu
Kansanedustajaehdokas Oulun vaalipiiri, Vihreät

Posted in Yleinen | Leave a comment

Miksi en innostu Oulujoen patojen maailmanperintöhankkeesta?

 

Kuva: Pakkasaamu Oulujärven luusuassa, Oulujoella Vaalassa. 29.10.2018.

Oulujoen niska odottaa vaelluskalojen; merilohien, meritaimententen, vaellussiian pintakäyntejä.. vaelluskaloista elävää jokea takaisin.

Miksi en innostu Oulujoen patojen maailmanperintöhankkeesta?

Oulun seudun mediassa on uutisoitu Oulujoen vesistön patojen maailmanperintöhankkeesta, missä käytännössä halutaan saada yhden Suomen valtavirran vesivoimalaitokset YK:n UNESCO:n maailmanperintölistalle.

Aikoinaan, kun asiaa (2018) käsiteltiin Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallituksessa en innostunut esityksestä liittää nämä rakennetut voimalaitokset maailman arkkitehtuuristen kohteiden joukkoon, koska ne on rakennettu ilman kalateitä vastoin alkuperäisiä vesivoimalaitoslupia ja myös ilman niihin, kalateihin, vaadittua riittävää 5 kuution virtaamaa. Lupaehtojen mukaisia kalatietä ei koskaan rakennettu, vaan vain kyhäelmiä toimimattomista kalahisseistä, joilla perusteltiin ettei kalateitä tarvitsisi rakentaa.

En siten voinut puoltaa Oulujoen vesistön betonipatojen sisällyttämistä UNESCO:n listalle, koska ne eivät edusta sellaista arkkitehtuuria mitä kannattaisi maailmalle ylpeästi esitellä suomalaisena innovaationa. Ei voi päästä UNESCO:n kulttuurilistalle, jos tuhosi jokivartisten kalastus- ja virkistyskulttuurin aina Oulujoen reitin Kainuun latvavesille saakka. Alkuperäisten ympäristölupien vastaisesti.

Oulujoen vesistö odottaa yhä vaelluskalojaan… ja kaipaa jokivartista kalastuskulttuuriaan heräämään eloon.

On syytä todeta, että lähes kaikkialla muualla maailmassa, jopa Venäjällä, rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen padottuihin vesivoimalaitoksiin kalatiet. Suomessa vesivoimayhtiöt hyvä veli verkostoineen ovat sen sijaan olleet vuosikymmeniä jokivartisten oikeutettuja vaateita vastaan, milloin milläkin tekosyyllä. Samaan aikaan vesivoimayhtiöt omistajatahoineen ovat mankala -periaatteella ja pörssisähköllään takoneet miljardeja, mutta eivät siitä ole antaneet takaisin joelle ja jokivartisille edes kalateiden rakentamisilla.

Suomen lohijokien patoaminen ilman kalateitä on Suomen 102 -vuotisen historian yksi suurimmista ryöstöistä ja häpeällisimmistä toiminnoista, joka on vienyt Pohjois-Suomen lukuisten lohijokien jokivartisten kulttuuriperinnön ja Itämeren lohikannat alennustilaan. Tämä luonnon ja ihmisten sielujen arpi ei umpeudu, ennenkuin Suomen energiayhtiöt kustantavat kalateiden ja vaelluskalojen palauttamisen padottuihin vesistöihin ja saadaan jokiekosysteemiä kunnioittavat velvoitteiden muutokset voimaan. Fortumin tulee alkaa edistää kalateitä pikaisesti.

Alla oli eriävä mielipiteen Oulujoen vesistön maailmanperintöhakemukseen 23.1.2018

eriävä mielipiteeni kohtaan Oulujoen vesistön vesivoima-arkkitehtuuri

Kriteerien mukaan pitäisi olla parhaista parhain kokonaisuus. Mielestäni Oulujoen vesistön vesivoimalaitosarkkitehtuuri ilman kalateitä eivät edusta sellaista arkkitehtuuria jota kannattaisi maailmalle ylpeästi esitellä. Voimayhtiöillä on ollut aikaa yli 30 vuotta kustantaa ja rakentaa ne kalatiet vapaaehtoisesti.

Esiselvityksessä mm. sivulla 96 todetaan: ”Maailmanperintökohde liittäisi voimayhtiöiden imagoon korkeimman kansainvälisen kulttuuristatuksen. Se olisi osoitus energiatuotannon, kulttuurin ja paikallisten yhteisöjen rinnakkaiselosta UNESCO:n vaativien kriteerien puitteissa.”

Tämä väite rinnakkaiselosta ei pidä paikkaansa: vesivoimalaitoksien rakentaminen ilman kalateitä tuhosi jokivartisen vaelluskalojen kalastamisen kulttuurin laajalla alueella Oulujoen vesistössä. Vesivoimayhtiöt eivät ole runsaista ja pitkäaikaisista vaatimuksista huolimatta korjanneet asiaa omaehtoisesti ja rakentaneet kalateitä omalla kustannuksellaan padottuun vesistöön. Ei ole mitään syytä palkita heitä tästä vuosikymmenten viivyttelystä. Päinvastoin.

Lisäksi Oulun Merikosken voimalaitoksen purkamisen selvittämistä vaelluskalojen ja Oulun alueen vetovoiman, brändin sekä matkailun käyttöön on tehty aiheellinen aloite Oulun valtuustossa.

Mika Flöjt

Varakansanedustaja, Pohjois-Pohjanmaan maakuntahallituksen varapuheenjohtaja, Oulujärven vapaa-ajan kalastaja, Vihreät

Palautamme vaelluskalat Oulujoen reitin vesistöön, luonnon ja jokivartisten iloksi.
Kun kalat yhteisellä ponnistuksella palaavat niin tulilla tavataan.

Posted in Yleinen | Leave a comment

Oulun Valkean puheeni

received_313892179330046

Oulun Valkean puheeni

Hyvä Oululaiset,

Olen Mika Flöjt, yhteiskuntatieteiden maisteri, pääaineena kansainväliset suhteet ja politiikka, ympäristöpolitiikan painotuksella. Olen osallistunut ilmasto, kemikaali ja kestävän kehityksen keskusteluihin niin YK:ssa, Arktisella ja pohjoisilla alueilla. Viime vuosina olen tullut tunnetuksi kaivoslain puutteiden esille nostajana Kuusamossa, Lapissa, Kainuussa, Oulun eteläisessä.

Olen kotoisin Kuusamon Nissinvaaran kylältä, nuoruusvuoteni vietin kalassa kirkkaan Kitkajoen koskilla. Me kuusamolaiset emme halua Kitkajoen Juomasuon kaivosta Kitka-Ruka-Oulanka alueelle.

Kaivoslaki tulee uudistaa, että kuusamolaiset saisivat lopulta rauhan asiasta. Haluamme kaivoskeskustelun loppuvan. Kaivoslaki pitää uudistaa myös monesta muusta tunnetusta syystä, jotka ovat olleet mediassa.

Kalamiehenä ymmärrän myös sen kymmenen Pohjois-pohjanmaan padotun virran jokivartisten tuskan. Vaelluskalat tulee palauttaa padottuihin vesistöihin, vaikka kalatielailla. Esimerkiksi Oulu- ja Iijoen vesistöihin.

Olen uusiutuvan energian puolesta, en kannata Fennovoiman uraanivoimaa enkä Terrafamen uraanituotantoa. Ilmastonmuutosta torjutaan energiansäästöllä, energiatehokkuudella ja energiaremontilla, joka mahdollistaa sen, että meistä kaikista voi tulla sähköverkkoon energiantuottajia. Energiaremontti luo myös uutta yrittäjyyttä ja innovaatioita.

Edistän puurakentamista, liikennebiokaasua olemassa olevalle autokannalle sekä ruokatuotannon turvaamista. Kaikki ovat tarpeen voimistuvan ilmastonmuutoksen aikakaudella.

Suomen menestys perustuu hyvään tasa-arvoiseen koulutukseen, yhdenvertaisuuden ja sopimusyhteiskunnan turvaamaan kunnioittamiseen.

Kaikki hyviä arvoja maailmanmurros aikoina. Eriarvoistumiskehitys on pysäytettävä.

Yhteiskuntamme mittari on se miten kohtelemme vähävaraisia, asunnottomia ja vanhuksia. Yhteiskuntamme pystyy parempaan. Hyvä laadukas perusturva ja mahdollisuudet ihmisten selviytymiseen on turvattava hallitusohjelmassa.

Olen valmis, Sinun, Teidän, asiamieheksenne eduskuntaan. Valitse, äänestä, minut, lupaan tehdä kaikkeni ja vähän enemmän.

Kiitos.

IMG_20190223_231520_310

 

 

Posted in Yleinen | Tagged | Leave a comment

Lintilä ei toteuta suuren valiokunnan yksimielistä tahtoa

kaivoslakiin halutaan muutoksia  EU - Kanada CETA vapaakauppasopimuksen johdosta

Kaivoslakiin halutaan muutoksia

Eduskunta hyväksyi EU:n ja Kanadan välisen CETA-vapaakauppasopimuksen, valitettavasti, vaikka useat asiantuntijat olivat kritisoineet tämän CETA sopimuksen sisältävän merkittäviä riskejä suomalaisille. Muun muassa antavan kansainvälisille kaivosyhtiöille liikaa etua ja valtaa suhteessa paikallisten ihmisten (kuntien ja yhteisöjen) oikeusturvaan mahdollisissa kiistatilanteissa. Huoli on aiheellinen, sillä vastaavia ongelmallisia esimerkkitapauksia on jo maailmalta löydettävissä.

Erimielisyyttä on esiintynyt CETAan liittyvän investointisuojan merkityksestä, eli voiko kaivosyhtiöt jopa haastaa kuntia ja valtioita oikeuteen, jos ympäristölainsäädännöt tiukkenevat tai kaivoslakia muutetaan siten, että kaivoshanke ei loppumetreillä toteutuisikaan esimerkiksi mm. luontoarvojen ja muiden elinkeinojen vuoksi.

CETA sopimukseen liittyvien tulkinnallisten erimielisyyksien takia eduskunnan suuri valiokunta vaati ministeriötä selvittämään kaivoslain uudistamistarpeita ja ennenkaikkea toteuttamaan tarvittavat kaivoslain muutosesitykset ennen CETA sopimuksen voimaantuloa. Onneksi CETA ei ole vielä tullut voimaan, koska Italia ei ole sitä hyväksynyt. EU:ssa kaikkien jäsenmaiden on hyväksyttävä EU:n sopimat vapaakauppasopimukset ennen niiden voimaantuloa.

Ettei suomalaisten oikeusturva olisi häilyvän Italia -kortin varassa, suuri valiokunta vaati yksimielisissä päätöksessään pikaisesti Suomen hallitusta selvittämään kaivoslain uudistamistarpeet ja tarvittaessa toteuttamaan oikeusturvamuutokset ennen CETA sopimuksen voimaantuloa.  Ministeri Lintilä tilasi kyseisen selvityksen kaivosyhtiöiden hovijuristitoimistolta.

Ja sitä saa mitä tilaa: ”Ei tarvetta muutoksille” totesi kaivosyhtiöiden luottojuristit.

Vihreät, vasemmistoliitto ja demarit ovat oppositiopuolueiden tehtäväkuvan mukaisesti vaatineet ministeriltä selitystä kaivosteollisuuden lapaan syötetylle pelikuviolle. Miksipä kaivosyhtiöiden juristit olisivat ehdottaneet tiukennuksia kaivosyhtiöille.

Kansanedustaja Outi Alanko Kahiluoto (vihr.) kysyi tarkennusta ministeri Lintilältä (kesk.) kirjallisella kysymyksellään ministeriltä (7.1.2019):

”Onko hallitus valmis tilaamaan kaivoslain sekä muun lainsäädännön päivittämistarpeista uuden, puolueettoman selvityksen, jossa huomioidaan myös lainsäädännön uudistamistarpeet luonnonsuojelun, ympäristövahinkojen ennaltaehkäisyn ja yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta; 
 
onko hallitus valmis selvittämään kaivosveron käyttöönottoa Suomessa ja 
onko hallitus valmis käynnistämään selvityksen kaivostoiminnan haittojen ehkäisystä ympäristörikoksia koskevan lainsäädännön ja sen valvonnan osalta?”
Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto kertoi tänään 4.2.2019 facebook seinällään:

 

”Sain hallitukselta vastauksen kirjalliseen kysymykseeni siitä, miten hallitus on valmis muuttamaan kaivoslakia ja kaivostoimintaan liittyvää lainsäädäntöä:

Vastaus: ei mitenkään.”

Että näin. Se siitä kansalaisyhteiskunnan vuosien CETA huolesta ja suuren valiokunnan arvovallasta.

Ministeri Lintilä myös vastaa, että hallituksessa ”ei nähdä välitöntä tarvetta selvittää kaivostoiminnan haittojen ehkäisyä ympäristörikoksia koskevan lainsäädännön tarkistamisen tai ympäristövaliokunnan osalta”.

Ei vaikka samaan aikaan ministeri Lintilä myöntää vastauksessaan ympäristövalvonnan resurssien leikkaukset. Ja ne vähäisetkin ympäristövalvojien rippeet ovat ELY -keskuksissa (E) elinkeino- ja (L) liikennepuolille alisteisessa asemassa. Malliesimerkki Kainuun ELY:n Talvivaara-Terrafame prosessien valvonta ja Lapin ELY:n Sierilän luontoarvojen käsittely. Johtopäätöksenä kansalaisyhteiskunnassa on ollut jo pitkään: itsenäinen ympäristövalvonta on palautettava.

Kaivosasioihin ei ole tulossa ympäristön muiden elinkeinojen ja yhteisöjen kannalta muutosta niin pitkään kuin entinen alkiolainen puolue on vallassa. Kaikki on myytävänä.

Kansalaiset voivat kuitenkin vaikuttaa kaivoslain kokonaisuudistukseen ja ympäristövalvontaan kansalaisaloitteiden ja poliittisten prosessien yhteisvaikutuksen kautta.

Muutosvoimat ovat NYT liikkeellä.

Posted in Yleinen | Tagged | Leave a comment

Kansanliikkeiden Kaivoslaki NYT kansalaisaloite julki

Aloite tarkemmin ja mahdollisuus allekirjoitukseen virallisessa eduskunnan kansalaisaloite palvelussa: https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3795 Lisätietoja ja aloite allekirjoitettavaksi: http://www.kaivoslakinyt.fi/

Pari päivää somefoorumit ovat antaneet viestiä, että vihdoinkin pitkään eri Suomen alueilla toivottu kaivoslain uudistaminen alkaisi kattavan kansalaisaloitteen kautta.

Kaivoslaki Nyt -kansalaisaloite on kokonaisvaltainen aloite, mikä tähtää kaivoslain uudistamiseen eduskunnassa. Alla olevassa listassa on joitakin tavoitteita listattuna (luettavissa kansalaisaloitteesta ja heidän facebook ryhmänsä seinältä).

Kansalaisaloitteen taustalla on useita Suomen kaivoskampanjoita: mm. Pro HeinävesiPro KuusamoPro YlläsPro TuusniemiPro OsikonmäkiYlläs ilman kaivoksia sekä Viiankiaapa– ja Pelastetaan Kaapelinkulma -liikkeet.

Aloitteessa on useita tärkeitä tavoitteita:

Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

1. Tässä laissa tarkoitetut kaivosmineraalit ovat valtion omistuksessa ja valtio hallinnoi niiden käyttöä koskevia lupia.

2. Kaikki tähän lakiin tehtävät muutokset tulevat voimaan myös vireillä olevissa luvissa ja käynnissä olevissa kaivoshankkeissa erikseen määriteltyjen siirtymäaikojen kuluessa.

3. Uuden kaivoslain myötä vaihdetaan lupaviranomaistaho, joka käsittelee kaivoslakiin kuuluvat luvat (4 §). Uuden tahon toiminnan lähtökohtana toimii uuden kaivoslain lähtökohdat.  Kaivosviranomainen on lakiuudistuksen myötä  (ympäristönsuojelulain mukainen 21 pykälän mukainen) lupa- ja valvontaviranomainen.

4. Malminetsintä vaatii maanomistajan ja kunnan hyväksynnän (7-9 §)

5. Kaivoslupaa hakevien ja kaivostoimintaa harjoittavien yhtiöiden tietojen tulee olla julkisia (12§)

6. Malminetsinnän tulokset tulee olla julkisia heti niiden tultua ilmi, viranomaisella on velvollisuus valvoa näytteiden ottoa ja ottaa omia näytteitä. (14 §)

7. Kaikille maanomistajille tulee ilmoittaa henkilökohtaisesti malminetsintälupahakemuksen jättämisestä. (40 §)

8. Varauskäytäntöä muokataan (32 §, 44 §)

9. Karenssi: samaan esiintymään ei voi heti hakea uutta malminetsintälupaa, jos alueella oleva kunta on päättänyt olla kannattamatta kaivossuunnitelmia alueellaan. (34§)

10. Malminetsintään ja kaivoslupaan liittyviin kaivoslain alaisiin lupaprosesseihin lisätään luvan myöntämisen edellytykseksi hyöty/haitta -selvitys. (34 §, 45 §, 47 § ja 62  §)

11. Malminetsinnästä ja kaivostoiminnasta aiheutuvat vahingot korvataan oikeudenmukaisemmin. (Luvun 9 pykäliin tehdyt muutokset)

12. Enemmistö malminetsintäalueen maanomistajista täytyy puoltaa hankkeen lupia, jotta ne voidaan myöntää (46 §)

13. Asbestiin liittyvä kaivostoiminta kielletään: kaivoslupaa ei voida myöntää sellaiselle kaivannaistoiminnalle, jonka sivutuotteena syntyisi asbestia. (47 §)

14. Kaivosluvan myöntämisen edellytys on, että kaivoslain ja muun lainsäädännön mukaiset luvat kaivostoiminnalle, kuten ympäristönsuojelulain (527/2014) mukainen ympäristölupa on myönnetty kaivoshankkeelle.(47 §)

15. Luontoarvoiltaan korvaamattomat alueet, kuten kansallispuistot ja Natura-direktiivin mukaiset alueet ja muut luonnonsuojelualueet pidetään lähtökohtaisesti kaivostoiminnan ulkopuolella. Malminetsintä- ja kullanhuuhdontalupaa ei saa myöntää luonnonsuojelulain 10§:n mukaisille luonnonsuojelualueille ja 64 §:n mukaisille Natura 2000 -verkoston alueille tai edellä mainittujen alueiden vaikutusalueelle niin, että alueiden perustana olevat luonnonsuojeluarvot vaarantuvat heikentyä/ ovat vaarassa heikentyä.  (46 §)

16. Lupien määräaikaisuutta lyhennetään (Malminetsintäluvan määräaikaisuus 60 §)  (Kaivosluvan määräaikaisuus 62 §)

17. Toiminnanharjoittaja ei voi siirtää kaivostoimintaan liittyviä lupia toiselle toiminnanharjoittajalle. Jos toiminnanharjoittaja vaihtuu, tulee uuden toiminnanharjoittajan hakea toiminnalleen lupaa sille toiminnalle, joka hankkeessa on toiminnanharjoittan vaihtumisen hetkellä käynnissä.  (73 §)

18. Kaivoslakia täsmennetään lisäksi siten, että kuntien maankäytölliset strategiat ja muiden elinkeinojen kehittäminen otetaan paremmin huomioon kaivoslain alaisissa lupahakemuksissa ja lupaharkinnoissa. (47 §)

19. Kaivostoiminnan harjoittajalle määritetään louhintamääriin perustuva korvaus sekä kaivosmineraalien laskettuun arvoon perustuva vero (Luku 9)

20. Toiminnanharjoittajat velvoitetaan suorittamaan riittävät vakuudet ja toiminnanharjoittajille asetetaan riittävät korvausvelvollisuudet ympäristövahingoista ja jälkitöistä. Konkurssitilanteita varten perustetaan erillinen konkurssirahasto, jonka hallinnoinnista vastaa ympäristöministeriö. (100 §, 108 §)

21. Hallituksen pitää valmistella tämän aloitteen rinnalla kaivos- ja muiden vastaavien ympäristöriskejä sisältävien alojen yritysten konkurssitilanteiden varalle konkurssirahasto sekä ympäristövahinkojen rahasto, jonne kaivostoimintaa harjoittavat yritykset maksavat valtioneuvoston asetuksella määritettävää vuotuista maksua. Louhintamääriin perustuva louhintakorvaus ja kaivosmineraalivero kohdistetaan ympäristövahinkojen rahastolle. Ympäristöhaittojen rahastoa hallinnoi ympäristöministeriö.

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3795

Lisätietoja ja aloite allekirjoitettavaksi:

http://www.kaivoslakinyt.fi/

https://www.facebook.com/kaivoslakiNYT/

Kansalaisaloitteen taustalla on useita Suomen kaivoskampanjoita: mm. Pro HeinävesiPro KuusamoPro YlläsPro TuusniemiPro OsikonmäkiYlläs ilman kaivoksia sekä Viiankiaapa– ja Pelastetaan Kaapelinkulma -liikkeet.

Posted in Yleinen | Leave a comment

Aika kohdata voimistuvan ilmastonmuutoksen aikakausi 

NASA: ”This graph, based on the comparison of atmospheric samples contained in ice cores and more recent direct measurements, provides evidence that atmospheric CO2 has increased since the Industrial Revolution. (Credit: Vostok ice core data/J.R. Petit et al.; NOAA Mauna Loa CO2 record.) Find out more about ice cores (external site).” Lähde: https://climate.nasa.gov/evidence/

NASA global research -ohjelman ja maailman ilmatieteenlaitoksen WMO:n tulokset osoittavat kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvaneen IPCC:n pahimman ns. F1 skenaarion mukaisesti. Ilmakehän lämpenemiseen vaikuttavia kasvihuonekaasuja ovat vesihöyry (H2O), hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), dityppioksidi (N2O) ja otsoni (O3). Viime vuonna (2018) kansainvälisen energiajärjestön IEA:n johtaja ilmaisi huolestumisensa koko maailman kasvihuonekaasupäästömäärästä. Valitettavasti päästötrendi on yhä globaalisesti kasvava.

Maailman ilmatieteenlaitoksen (WMO) päästödata yläilmakehästä osoittaa että vuoden 2018 loppuun päästöt globaaliin ilmakehään ovat jatkuneet ennätyksellisen korkeana. Jo menneen vuosikymmenen ilmastoneuvotteluiden aikana tutkijat ovat korostaneet, että säilyttääksemme maapallolla ns. turvallisen ilmaston tulisi hiilidioksidi -taso säilyä alle 350 ppm (ppm = parts per million), mutta 2018 sen taso keikkuin 409 ppm pinnassa ilmakehässä. Viimeisin tieto NOAA:lta on tammikuun 12 päivä jo n. ”413.45 ppm on January 12, 2019 (NOAA-ESRL)” https://www.co2.earth/daily-co2

Tietoa ei paranna myöskään viime päivien uutinen, jossa kerrottiin Yhdysvaltojen päästöjen kasvaneen 3,4% Trumpin politikan seurauksena. Käytännössä ”päästötrendi on yli turvallisen päästötason”, jos niin yleensä voi päästöjä kutsua.

Erityinen ongelma aiheutuu siitä, että hiilidioksidipäästöt säilyvät ilmakehässä noin 100 vuotta, eikä meillä vielä ole sellaista teknologiaa millä sitä voitaisiin laajamittaisesti poistaa ilmakehästä. Täten luonnollisen hiilensidonnan tavat kuten metsät nousevat arvoon arvaamattomaan, mutta valitettavasti nekään eivät pysty kokonaan ratkaisemaan ongelmaa, varsinkin jos globaalit kasvihuonepäästöt kasvavat kasvamistaan. Lisäksi muutkin voimakkaat kasvihuonekaasut osaltaan vaikuttavat ilmaston lämpenemiseen ja ilmastonmuutoksen voimistumiseen.

Valitettavasti vaikuttaa siltä, että nykyiset globaaliset päästöt voimistavat ilmastonmuutosta kaikkine haitallisine ilmiöineen. Yhteiskuntien tuleekin valmistautua voimistuvan ilmastonmuutoksen aikakauteen kaikilla elämän sektoreilla. Se tarkoittaa hajautetun ruokatuotannon varmistamista ja energiaremonttia: omavaraisten ja hajautettujen vastuullisen uusiutuvan energiantuotannon ja energiaverkkojen luomista – keskitettyjen energiaverkkojen ja energialaitoksien sijaan. Yksittäisten talojen ja kiinteistöjen omavarainen hybridienergiantuotanto, hajautetut pien- ja alueelliset energiaverkot ovat turvallisempia kuluttajille kuin suuret keskitetyt energiaverkot voimistuvan ilmastonmuutoksen sään ääri-ilmiöiden aikakaudella. Kuten mm. Itä-Kanadan jäämyrskyn kokemukset modernille yhteiskuntajärjestelmälle osoittivat jo useampi vuosi sitten.

Kasvihuonekaasuja tulee vähentää ja kiertotaloutta edistää kaikkialla. Esimerkiksi liikenteessä edistämällä osana kiertotaloutta biokaasuntuotantoa maaseudulla (lanta ja ylijäämä biomassa) ja kaupungeissa (yhdyskuntajätevedet, biojäte jne). Biokaasuautoilun etu on se, että nykyinen autokanta (bensa- ja diesel) voidaan muuntaa biokaasua käyttämään, vähentäen yksittäisen muunnetun auton päästöjä jopa 80%. Täten vältetään uuden autokannan luomiseen käytettävä energia- ja mineraalitarve sekä ennenkaikkea aikaa ja rahaa. Ei ole aikaa odottaa eikä tavallinen kansalainen pysty täysin uuden teknologian mukaista autoa ostamaan. Siten vanhankin auton konvertointi biokaasuautoksi on yksittäinen ekoteko, vähentäen päästöjä, toteuttaen vanhaa sanontaa ”pienistä puroista kasvaa suuret joet”. Vastaavia rakenteellisia ja teknologisia päästöjen vähentämistä toteuttavia toimia meidän tulee tehdä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

Vaikka päästöt globaalisesti ovat korkealla tasolla ja tilanne vaikuttaa toivottomalta tulee vastuullisten maailman päättäjien, yritysten ja kansalaisten pyrkiä voimakkaisiin päästövähennyksiin kaikilla elämän aloilla, ostaaksemme lisäaikaa meille ja lapsillemme päästöongelmien ratkaisemiseen. On yhä voimakkaasti vähennettävä globaaleja päästöjä. Päästöjen vähentäminen tulee kuitenkin tehdä poliittisten ohjauskeinojen kautta siten, ettei vähävaraisten ihmisten perustoimeentuloa heikennetä.

Yhteiskunnan eri sektoreiden tulee varautua sään ääri-ilmiöihin sopeutumiseen, jos sellainen on joillakin sektoreilla tai ylipäänsä mahdollista. Pakko yrittää. Samalla tulee vaalia niitä viimeisiä puhtaan veden ja ruokatuotannon alueita mitä tällä pallolla on. Ne nimittäin nousee arvoon arvaamattomaan.

Mika Flöjt

Planeetta maan asukas

Posted in Yleinen | Leave a comment