En tunnista – sanoi Tukes Soklin muistutuksista

En tunnista – sanoi Tukes Soklin muistutuksista. (Julkaistu näkökulmana Lapin Kansassa 23.7.2014)

Lapin erityispiirteinä ovat historialliset alkuperäisyhteisöjen maa- ja vesioikeudet Lapin kylien yhteisalueisiin. Valtio on kuitenkin kiistanalaisesti ominut alkuperäisyhteisöjen alueet ja luvittanut niille kaivosoikeuksia, antaen kaivoksille ylivallan muiden etuuksiin nähden.

Uusi perustuslaki ja kansalaisten osallisuusoikeuksia turvaavat EU -direktiivit pakottivat kuitenkin laatimaan vuonna 2011 uuden kaivoslain, jonka tarkoituksena on myös yleisten ja yksityisten etujen turvaaminen, vanhoissakin kaivospiireissä, ottaen erityisesti huomioon:

1) kaivostoiminnan harjoittamisen edellytykset;

2) kiinteistöjen omistajien ja yksityisten haitankärsijöiden oikeusasema;

3) toiminnan vaikutukset ympäristöön ja maankäyttöön sekä luonnonvarojen säästävä käyttö.

Lain tarkoituksena on myös turvata kuntien vaikuttamismahdollisuudet sekä yksilön mahdollisuudet vaikuttaa itseään ja elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Uuden kaivoslain vaatimana Tukes kuulutti Savukosken Soklin kaivospiiriin tarkistuskäsittelystä. Kansalaisten oikeus osallistua historialliseen etujensa turvaamiskäsittelyyn ilmeni Tukesin käyttämästä ilmauksesta ”antaa mahdollisuuden mielipiteiden ja muistutusten esittämiseen”. Armelias esivalta antoi mahdollisuuden.

Kuulutuksessa Tukes ei esittänyt ehdotusta turvaamismääräyksiksi, mutta edellytti kuitenkin muistuttajilta Tukes yksilöityjä vaatimuksia. Selonteossaan Yara ei pitänyt turvaamismääräyksiä tarpeellisina, koska yhtiö sopisi asiat asianomistajien kanssa. Mutta muistuttajat moittivat jyrkästi Yaran vähättelyä haitoista ja muistuttivat kyseessä olevan uraanifosfaatti -hankkeen, jonka uraani oli salattu kuulutuksessa. Kuin uraani ei ollenkaan kuuluisi Tukesin ja Yaran mielestä yleisten ja yksityisten etujen turvaamiskäsittelyyn.

Nuorttijokivarressa oleva Sokli on Talvivaaran kokoinen kaivoshanke uraaniriskillä: GTK on arvioinut Soklin sisältävän uraania vähintään 2500 t kun pienen ja suuren uraanimalmion virallinen raja on 1000 t uraania. Reilu kolme vuotta sitten Iran hehkutti kansainvälisessä mediassa sitä että se oli löytänyt merkittävän uraanimalmion (n. 3000t uraania). Uraania ja sen hajoamistuotteita on kaikkialla malmiossa, mutta erityisesti niobi -kohdissa. YVAssa yhtiö on selvittänyt myös niobin ja siten uraanin hyödyntämistä. Virallisesti yhtiön mantra on ettei niobia ja uraania hyödynnettä ”tässä vaiheessa”.

Tukes antoi 30.6.2014 Sokliin ’Yleisten ja yksityisten etujen turvaamismääräykset’. Neljä ensimmäistä määräystä olivat vain viittauksia kaivoslain 18 §:ään, eikä suinkaan yleisten ja yksityisten etujen turvaamismääräyksiä. Viides koski 80 000 € vakuusvaatimusta lopetus- ja jälkihoitotoimenpiteitä varten. Kuudes oli tarkistuspäivämäärä viimeistään 1.6.2018. Soklin kaivospiirin tarkistukseen ei siis sisältynyt yleisten ja yksityisten etujen turvaamismääräyksiä vaikka sillä nimikkeellä määräykset annettiin.

Yaralle oli annettu mahdollisuus selityksen antamiseen, johon Tukes perusti päätöstään: ”Kaivosviranomainen katsoo, että Yara Suomi Oy:n antamassa selityksessä on riittävästi selvitetty kuulemisessa esiintuodut seikat lausunnoissa ja mielipiteissä esitettyyn”.

Mutta lausuntojen ja mielipiteiden esittäjille Tukes ei antanut vastaselitysmahdollisuutta, vaikka kaivoslain 42 § sitä edellyttää. Tukesia kiinnosti vain Yaran selitys, täten loukaten muiden asianosaisten oikeusturvaa.

Tarkoituksena oli yksityisten ja yleisten etujen turvaamismääräysten antaminen, historiallinen mahdollisuus, mutta annettuja lausuntoja ja muistutuksia Tukes kohteli kaivosten historiallisen ylivaltaperinteen mukaisesti lausuen: ”Kaivosviranomainen ei ole tunnistanut esitetyistä mielipiteistä sellaisia yksilöityjä vaatimuksia, joihin kaivosviranomainen voisi antaa kaivoslain mukaisia määräyksiä”. Uuden kaivoslain tarkoitus oli pyörähtänyt jälleen kerran kaivosyhtiön etujen turvaamiseksi.

Tukes määräsi Soklin kaivospiirin määräykset tarkistettavaksi ennen rakennustöiden aloitusta, kuitenkin viimeistään 1.6.2018. Kohta siis määräykset tarkistettaisiin uudestaan.

Mutta tunnistaisiko Tukes omaehtoisesti yleisten ja yksityisten etujen turvaamistarpeita seuraavassa tarkistusmenettelyssään, mikäli haitankärsijät tyytyvät nykyiseen päätökseen?

Valitusaikaa on annettu vain heinäkuu, josta onkin jo muodostunut vakio valituskuukausi Tukesin päätösten suhteen.

Mika Flöjt
Kirjoittaja on ”Kysymyksiä Talvivaarasta” -kirjan toinen kirjoittaja ja perehtynyt yleisesti Pohjois-Suomen kaivoshankkeisiin.

This entry was posted in Yleinen. Bookmark the permalink.