Tekijä: davas_saara

Voimistuvan ilmastonmuutoksen aikakaudella hajautetun omavaraisen energiantuotannon ja hajautettujen älykkäiden sähköverkkojen edistäminen on kansallinen huoltovarmuus- ja kilpailukykykysymys.

Hajautetut hybridiuusiutuvat tuotantomuodot eri kokoisissa taloissa ja kiinteistöissä tarkoittavat sitä, että lämmön ja sähköntuotanto toteutetaan hybridisti useista eri lähteistä, esimerkiksi maa- ja ilmalämpöpumpuilla ja aurinkokattopelleillä, tuuliruuveilla ja energiaa keräävillä pinnoilla.

Hajautetuilla energiatuotantoratkaisuilla kaupungit tulee kehittää energian tuottajiksi nykyisen kuluttajajärjestelmän sijaan. Maataloutta on kehitettävä omavaraiseen energiankäyttöön ja energianmyyntiin nykyisen energianoston sijaan. Biokaasun tuotantoratkaisut luovat siihen hyvät mahdollisuudet.

Biokaasun hyödyntäminen edellyttää riittävän tuotannon ja kattavan jakeluverkoston toteuttamista. Ruotsissa on yli 50 000 biokaasuautoa ja kattava jakeluverkosto. Suomi on yli 10 vuotta Ruotsia perässä.

Tarvitsemme sekä sähkö- että ja biokaasuautoja saadaksemme Suomen liikennettä omavaraisemmaksi ja vähäpäästöisemmäksi. Olemassa oleva autokanta on mahdollista konvertoida biokaasuautoiksi. Tämä on nopeampaa ja halvempaa sekä ekologisempaa kuin se että kaikki hankkisivat uuden sähköauton. Biokaasua voidaan myös käyttää busseissa ja raskaassa liikenteessä. Kaupunkitaajamissa voidaan suosia sähköautoja ja maaseudulla biokaasua.

Käsillämme on ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja päästöjen vähentäminen kaikilla yhteiskunnan sektoreilla sekä hajautetun energiantuotannon edistäminen

Näillä toimilla pyrimme saamaan ihmiskunnalle lisäaikaa tuottaa ja tehdä sellaisia ratkaisumalleja, mitkä lopulta edesauttaisi ihmiskuntaa selviämään suuresta muutoksesta.
Lue enemmän/vähemmän

Yhteiskunnan tulee parantaa huoltovarmuutta eri sektoreilla ja varmistaa hajautetun ruokatuotannon jatkuminen koko Suomessa. Hajautettu maatalous ja puhtaiden vesien vaaliminen sekä maaseudun omavarainen energiantuotanto (muun muassa biokaasun ja biosähkön tuotanto) on koko Suomen etu. Tätä tulee jo huoltovarmuusnäkökulmasta edistää.

Kaikessa rakentamisessa tulee vähentää hiilidioksidipäästöjä suosimalla puuta betonin sijaan. Energiaa keräävät pinnat, aurinkokattopellit sekä tuuliruuvit tulisi ottaa osaksi rakentamista. Eri tyyppistä uusiutuvaa energiantuotantoa tulee suosia; esimerkiksi erikokoista tuulivoimaa voidaan rakentaa maisemallisesti vähempiarvoisiin kohteisiin.

Suomessa olisi mielellään pyrittävä Tanskan malliin, jolloin tuulivoiman tuotosta tulisi myös lähiyhteisöille vuosikorvaus kuntien saamien kiinteistöverojen lisäksi. Erityisesti tulee panostaa ns. tuuliruuveihin, jotka sopivat erikokoisten kiinteistöjen katoille myös kaupungeissa. Tuuliruuvit yhdessä aurinkokattopeltien/seinäpaneelien kanssa yhdistettynä mm. maa- ja ilmalämpöön toimivat hybridienergiaratkaisuina eri kokoisille rakennuksille. Energiajärjestelmää kehitetään vähäpäästöisyyteen ja omavaraisuuteen myös siten, että mahdollisimman monesta voi tulla energiantuottaja, kuukausittaisten “kulutus” sähkölaskun sijaan.

Olen kannattanut kaivoslain uudistamista oikeudenmukaiseksi ihmisille, yhteisöille, muille elinkeinoille ja luonnolle. Kaivostoiminnan ulkopuolelle tulee jättää merkittävät vesistö- ja luonto-, ruoantuotanto- ja matkailualueet.

Kunnilla tulee olla oikeus kaavoittaa alueensa siten, että he voivat punnita eri elinkeinojen toimintojen ohjausta ja rajata tarvittaessa ulos myös kaivostoimintaa.

Kaivostoiminnan ulkopuolelle rajatuille alueille ja luonnosuojelualueille ei saa myöntää varauksia eikä malminetsintälupia.

Kaivosjätevastuut eivät saa jäädä yhteiskunnan hoidettaviksi eikä kaivostoiminnan päästöt ja jätevedet vesialueiden omistajien harteille.

Kaivosverolla kunnat ja valtio saavat osansa uusiutumattomien mineraalien hyödyntämisestä.